Voittojuhlaa!!

Katsokaapas näitä tuloksia! Osallistuin lähtöihin 1-3.. ja mitä mä tein (tai no, mun hevoset) - voitin kaikki! Nyt mulla on siis yks G3-tason laukkuri ja kaks uutta allowancelaista!

Eli siis Il'Yan laukoissa meni sanalla sanoen uskomattoman hyvin. Mukana oli kaikki kolmosryhmän sileän laukkurit. Tammojen maidenissa Epicat x meni ja kiilasi kärkeen yhdeksän hevosen lähdössä, tosin ish-t. Lady Wonderloo (jonka olin näköjään ilmoittanut väärinkirjoitetulla nimelläkin.. ehkä mä vaihdan sen sit Wanderlooksi.) jäi kolmanneksi viimoiseksi.

Orien maidenissa sen sijaan irkkuveri jylläsi, kun ish-o. Carl Lightyear veti pisimmän korren anglojen ja rbsh:jen jäädessä taakse. Tässäkin lähdössä toinen hevosistani, anglo-ori Tinyboy x jäi toisiksi viimeiseksi, ehkä senkin aika vielä koittaa..

Tammojen allowance-lähtö oli viimeinen, jossa oli minulta hevosia mukana ja sieltä kolmen hevosen joukkiosta mein anglotamma La Rhyna x otti voiton! Tämä oli sen kolmas kilpailu - ensimmäisen maideninsa se voitti, ensimäisessä allowance-lähdössään tuli toiseksi ja tässä toisessa allowancessaan se jo voitti! Toivottavasti putki jatkuu myös G-tason kilpailuissa, eli ensi vuoden puolella mulla starttaa ensimmäinen hevonen G3-lähdössä!

MUOKS!

Tajusinpa käydä Luxin kisojakin katsomassa ja mitäs siellä olikaan? Tämänpäiväisissä "jenkkirotujen" laukoissa toisessa maiden-lähdöistä komeili joku hieno kaksikko kärjessä - tuplavoitto mun hevosille! Appaloosaori Loaded Gun voitti heti ensimmäisen maideninsa ja paint-tamma Extraordinary Lillybeth seurasi turvanmitan jäljessä tullen toiseksi! Molemmilla olisi sitten toinen päivä seuraavaa vuotta toiset lähdöt - joista Lillybeth toivottavasti vetäisee voiton maidenistana ja Loaded Gun näyttää allowancessa mistä pilkkuheppa kakkii!

Laukkauutisia!

Noni, nyt jos kertoisin myös laukkauutisia sitten, kun muistin tännekin kirjautua ;)

Mä olen vähän hurahtanut.. tosin olen nyt jo unohtanut merkitä, että mihin (lähinnä Lux Studin) järkkäämiin mittelöihin olen hevosiani ilmoitellut loppuvuodesta ja ensi vuoden alusta.. noh, kaippa mä löydän ne kun jaksan perehtyä asiaan. Mulla on myös laukkahevosmäärä kasvanut. Nyt mulla on 5-ryhmän laukkureita kaks kokeilemassa maideniaan - evm-sukuiset appaloosaori Loaded Gun sekä paint-tamma Extraordinary Lillybeth. Näiden lisäksi kaartiin on liittynyt kolme varta vasten risuesteille tuotettua evm-hevosta, ish:t tamma Perfect Tonight ja ori Totally Red-Marked sekä enkkulaisori Stormteller xx.

"Vanhoista" hevosista molemmat täysveriset ovat suorittaneet tiensä allowance-lähtöihin, samoin pox-o. Here Curfara otti ja voitti toisen maiden-lähtönsä ja nyt katsellaan, mistä saataisiin herralle sopiva allowance-lähtö, jonkalainen näyttäisi olevan Agaven kilpailuissa vuoden alussa. 3-ryhmäläiset eivät ole edenneet, mutta katsellaan, mitä 30. päivä Il'Yan laukoissa tapahtuu - joskos saataisiin toinenkin 3-ryhmäläinen sitten jo allowanceen! Toisaalta, eihän noilla kiirus ole, kun ikääntyvätkin VARL:n mukaan..

Mutta on se vain jännittävää seurata, miten lähdöissä menee ja jos tuloksia ei oo tyyliin heti kun ilmoittautuminen on menny umpeen, tulee ihan hermo-olo :D

Issikkajuttuja..

Meillä on alkanut issikkamäärät kasvamaan, tällä hetkellä löytyy neljä oria ja kaksi tammaa. Toistaiseksi eniten olen päässyt kisauttamaan kivasti kisauransa aloittanutta, komeaa hopeanmustaa Naður frá Álfhólaria, joka on muuten käytössä jalostukseenkin. Muutoin kilpaikäisiä ovat tässä kuussa kisaamisen aloittanut tamma Sjöfn frá Hugar, jolle luokkia tuntuu löytyvän niukasti, kun painotuksena 4-käynti ja kouluratsastus - sekä sitten komia Ferðalangur frá Álfhólar, jonka ensimmäinen kisakuukausi ei mennyt hirmuisen hienosti, mutta ehkä se näyttää kypsemmällä iällä kyntensä - aloitinhan sillä (huolimattomuuttani) kisaamisen jo 3-vuotiskaudella..

Tammikuun lopulla kisaseurueeseen liittyvät ori Vakri-Skjóni frá Jón sekä tamma Vilja frá Syndur (joka oli ensimmäinen hankkimani issikka..). Sitten meidän totaaliset vauvat: upeat vanhemmta omaava 1-polvinen tamma Glóbjört frá Tónlist sekä ihana hopeanruunikko, emän puolelta menestyvästä suvusta tuleva ori Týr frá Hugar!

Itse olen päättänyt, etten kisaa varsinaisesti sekaisin hevosillani, meillä Nadur kilpailee tölttiluokkia sekä viisikäynti, Ferdalangur passia ja viisikäyntiä ja tosiaan Sjöfn nelikäyntiä ja koulua. Vakri-Skjóni taasen kilpaillee viisikäynnissä sekä koulussa, Vilja ainakin viisikäynnissä.

Issikat ovat kivoja askellajikisaamisen lisäksi toisen asian vuoksi: ne ovat värikkäitä! Minähän rakastan värikkäitä rotuja, ellei joku ole vielä huomannut.. voikkovärien lisäksi (joita mulla ei valitettavasti vielä Ferdalangurin, ruunivoikko, lisäksi ole muita issikoissa) etenkin hopeavärit issikoissa innostavat! Tällä hetkellä näissä mun hevosissa onkin kaksi hopeavärin omaavaa (Nadur joka on hopeanmusta sekä Týr joka on hopeanruunikko), yksi voikkovärinen (em. Ferdalangur, ruunivoikko), kaksi kirjavaa (Vakri-Skjóni, rautiaankirjava sekä Sjöfn mustankirjava) - viimeisenä kaksi tavallista, tummanruunikko Vilja ja rautias Glóbjört.

Kun saan hankittua lisää islantilaisia tai kun omat alkavat lisääntymään, toivon, että kuvavarastoni riittävät tai että saan uusia lupia (tai että edes löytäisin haluamanivärisistä hevosista kuvia) kuviin, jotta voin toteuttaa itseäni.

Il'yan laukkatuloksia..

Jei! Mun 3-ryhmän laukkurit osallistuivat ensimmäisiin maiden-lähtöihinsä eilen Il'ya Ahaltekesin mittelöissä. Tammojen maiden-lähdön voitti meikäläisen hevonen, ensimmäistä kertaa areenalle astunut ja sen totaalisesti vallannut angloarabialaistamma La Rhyna x! Tammojen lähdössä myös kolmas sija tuli meikäläisen hevoselle, sen vei niinikään angloarabi, Epicat x - viimeiselle sijalle jäi vielä ish-tamma Lady Wonderloo.

Orien maiden-lähtö oli kahta ratsukkoa pienempi ja mun kaksikkoni jäi kahdelle viimeiselle sijalle. Toiseksi siis kiri angloarabiori Tinyboy x jättäen meidän ish-ori Carl Lightyearin taakseen, muttei pärjännyt Eijan russian-based sport horse-orille.

Tästä on hyvä jatkaa ja ilmoitinkin kaikki konit uudelleen Il'yan laukkoihin, eli heillä seuraava koitos edessä jouluaattona - reilusti siis aikaa palautua ja treenata vielä lisää. Sen myötä pääsen jännittämään myös ensimmäistä kertaa allowance-lähtöä, kun ilmoitin tietenkin La Rhynan sinne.

Raviharrastus vs. ratsuharrastus

Virtuaalisesti siis. Voinen tähän alkuun heti todeta, että reaalimaailmassa olen (taas) tekemisissä ravureiden kanssa, eli kyllä, tiedän raviharrastuksesta yhtä sun toista, jonka lisäksi olen myös omistanut (ja kasvattanut) virtuaalisesti ravureita, että olen ollut myös sillä puolen. Tässä puhun kuitenkin nyt virtuaalisesti asioista, onhan kyse virtuaaliblogista - käsitykseni ja mietteeni pohjautuvat täysin muutaman Ravilistan foorumin viestiketjun anti(mi)in. (osittain crosspostattu FVP:hen)

Miten ihmiset, jotka monessa paikassa kehuu itseään rennoksi ja kivaksi porukaksi, voivat olla jotain niin muuta? Se kuilu on niin iso, ettei sitä varmaan saisi edes kurottua raoksi. Oikeasti. Kun ratsupuolella joskus joku arvostelee toisen tapaa harrastaa, niin ravipuolella se on jotain potenssiin tuhat - ratsuihmisiä kohtaan. Ne tuntuu oikeasti kuvittelevan, ettei ole kuin se yksi ratsuomistajatyyppi ja se on se, joka kisaa 200-800 kisaa hevosella sen elämän aikana ja välittää vain ulkoasuista ja kuvista ja luonteista. Mä vaan ihmettelen, kisaamista lukuunottamatta siis, sitä, että eikö oikeesti siihen virtuaalihevoseensa saisi panostaa, jos näin haluaa? Miksei sille saisi kirjoittaa päiväkirjaa tai pitkää luonnetta vain sen takia, että suuri osa ravi-ihmisistä ei "tuhlaisi aikaansa" moiseen? Koska ovat niin helvetin kiireisiä niiden hevostensa kanssa eivätkä voi istua koko päivää koneella vain virtuaalihevostelemassa. Kuvittelevatko ne oikeasti, että sitä ratsuihmiset tekee? Istuu päiväkausia koneella vain hioakseen hevosen luonnekuvausta, jonka pituus on sata riviä potenssiin 3 ja jossa käytetään hienoja fraaseja ja koristellaan kukkasin? UAAAAAAARRRRRGHHHHH!

Tuntuu, että siellä suunnalla ratsuihmisiä vihataan ihan vain periaatteen vuoksi ja VRL:ää vielä enemmän syrjitään ihan vain periaatteen vuoksi - koska se on RATSUpaikka. Täten myös hevoskantakirja, joka on aina ollut nimeltään hevoskantakirja, mielletään ravipuolella RATSUkantakirjaksi - onhan se NYKYÄÄN VRL:n alainen. Miten siellä muka voitaisiin tietää hölkäsen pöläystä mistään ravureiden rakenteista ja kuka ravurin omistaja jaksaisi tehdä kaiken sen, mitä vaaditaan hevosen kantakirjaan saamiseksi? Mulla on muuten vastaus: ihan samalla lailla varmasti jaksaisi, kun ratsunkin omistaja - jos haluaisi. Siellä puhutaan (mm. reaalielämän) ravi-ihmisistä niin kiireisinä, ettei heillä ole aikaa käyttää hevosiaan näyttelyissä, että saisivat niille kantakirjaukseen oikeuttavat meriitit. Miten helvetissä ratsuihmisillä sitten sitä aikaa on? Ihan samalla tavalla ne hevoset (myös reaalisti) tarvitsevat sen hoidon, heinät, karsinanputsaukset ja liikutukset, olivat ne sitten ravihevosia tai ratsuhevosia! Ei ratsuihmisillä ole yhtään sen enempää aikaa samankokoisen hevosmäärän kanssa, kuin mitä ravi-ihmiselläkään on. Herätkää pahvit - ottakaa se silmä käteen ja katsokaa, sen jälkeen aivot käteen ja miettikää. Tämän jälkeen mielellään näkisin naamanne, kun ne punehtuvat nolostuksesta. Oho, samaa sakkia ollaan, vaikka toiset harrastaa hevosen selästä ja toiset hevosen takaa.

Noh, nyt ei ainakaan enää kiinnosta palata virtuaaliravureiden pariin, onneksi valitsin laukkurit.

Virtuaalihevostelija reaalihevostelijan silmin

Mulle tuli tämä aihe taas kerran mieleen tuossa pari päivää sitten ratsastuksen jälkeen kuumassa suihkussa itseäni lämmitellessä.. eli mieleeni tuli opiskeluajat Ypäjällä ja olin ainoa (salaa) virtuaalihevostelija koko meidän solussa. Jokin ilta siinä sitte televisiota katsellessa tai muuta vastaavaa "touhutessa" kuuloni herkistyi, kun eräs kämppiksistä alkoi puhumaan virtuaalihevosista. Hän ihmetteli toden teolla, että mikä saa ihmisen tekemään netin täyteen Taikurin ja Kelmin kopioita - omituisilla tiedoilla ja vielä omituisimmilla kilpailutiedoilla. Eli oli löytänyt virtuaalitalleja, jossain oli ollut nämä "kuuluisat" suomenhevoset jopa omilla nimillään ja kuvillaan, mutta muutoin toki keksityillä tiedoilla, osasta oli löytänyt eri nimillä näiden orien kuvilla varustettuja virtuaalihevosia. Tuohon aikaan (jotain vuotta 2004 ehkä) oli vielä kaikenlisäksi kohtalaisen harvinaista, että virtuaalihevosen sivuilla luki, että kyseessä on virtuaalihevonen.

Jonkin aikaa kuuntelin kämppiksieni analysointia ja soimaamista näistä jutuista, kunnes totesin olevani yksi virtuaalihevostelijoista. Se hiljensi väen. Sitten tuli se osuus, että kyseltiin kovasti kaikennäköistä - lähinnä kritisoitiin sitä, että kuvien kanssa on mainittuna joko koko virtuaalihevoselle nimeksi kuvien kohteen nimi, tai että muutoin on mainittu kuvissa olevan ko. hevosen. Sitten hei kyselivät kaikesta muusta virtuaalielämään liittyvästä ja minähän selitin juurta jaksain kaiken, minkä sanoiksi voi pukea. Miksi tätä harrastetaan (niin, miksi?), miksi pitää hevosille laittaa kuvia tunnetuista hevosista, miten koko homma pelittää yms. Kun se ilta oltiin puhuttu virtuaalihevosista ja olin saanut rauhassa kertoa heille asiasta, muuttui heidän käsityksensä huomattavasti positiivisemmaksi - yksi jopa kysyi, että miksei mulla ole hänen ratsunsa (sph-o. Jeppo) kuvilla varustettua virtuaalihevosta, kun olin kuitenkin useampaan otteeseen päässyt oria kuvaamaan ns. privaatisti. Hän on tämän jälkeenkin usein kysynyt, joko mulla on virtuaali-Jeppo.

Tässä on yksi erinomaisen hyvä syy olla mainitsematta kuvissa esiintyvän hevosen nimeä ja muistaa merkitä se sana virtuaalihevonen muodossa tai edes toisessa sivuille - jotta ihmiset tietävät. Eikä olisi pahitteeksi, jos joku meistä (joku kirjoitustaitoinen..) oikeasti tekisi joskus valaisevan jutun tästä maailmasta johonkin kunnolliseen hevoslehteen, tyylin Hippos tai Hevoset ja ratsastus. Ehkä ihmiset osaisivat suhtautua virtuaalihevostelijoihin ja heidän harrastukseensa paremmin, kun tietäisivät asiasta enemmän - ja kun heidän hevosiaan ei noin vain leimattaisi sen mukaan, minkälaiset kuvat joltain virtuaalihevoselta löytyy ko. hevosesta jopa hevosen nimi alla mainittuna.

Virtuaalihevostelija on (lähes aina) reaalihevosetelijan silmissä hevosvaras, joka yrittää viedä heidän hevostensa identiteetin, mutta kun he saavat lisätietoa harrastuksesta, muuttuvat käsitykset suurella osalla huomattavasti positiivisemmiksi. Täten kannustan teitä, rakkaat virtuaalihevostelijat, oikeasti ajattelemaan, mitä sinne virtuaalihevosen sivuille laitatte - aina teksteistä siihen kuvassa esiintyvään hevoseen. Pidetään mielessä edustavuus ja se, että luodaan positiivista kuvaa virtuaalihevosista niidenkin mieliin, jotka harrastuksen vain negatiivisena näkevät.

Laukkoja, laukkoja..

Noni, nyt mä oon sortunut. Mulla on kasa evm-sukuisia laukkahevosia roduissa x, xx ja ish sekä kourallinen laukkaberbereitä - joista kaksi startti-ikäisiä heti vuodenvaihteessa ja kaksi sitten vasta maaliskuulla. Tämän lisäksi yksi pitkäsukuinen pintabian-ori liittyi joukkoon - tosin rastusukuinen, mutta katsotaan, mihin herra kykenee laukkaradoilla.. lisäks mä oon ihan varma, että oon unohtanut jonkun ostamani laukkaotuksen. Nyt hotsittais sitten katsella mun vanhoista hevosista (niistä laukanneista) jälkeläisiä jatkamaan mun laukkasukuja.

Tässä sitten jännitellään, että mites hevosten urat lähtee käyntiin, toi pox pitäis vielä ilmottaa ekaan maiden-lähtöönsä, sillä on ikää jo 3,3 vuotta 8) Huomenna on ensimmäiset laukat, missä mun hevosia mukana - xx-o. Billy Bomber xx juoksee GA:n Star Stayer-kisoissa ja tällä hetkellä kanssajuoksijoita lähdössä on 8 kipaletta! Mitenhän mein Billyn käy..

Saa nähdä, tuleeko tästä mun blogista lähiaikoina laukkajännittämis (ja toivottavasti laukkahehkutus..)-blogi! Nyt jatkan jännittämistä ja lähden etsiin tolle poxille maiden-lähdön!

Itsekritiikki ja luetun ymmärtäminen

Minusta on alkanut yhä enemmän tuntumaan, että virtuaalihevostelijoissa on lähes yksinomaan kahta eri joukkuetta - ne, jotka ovat turhan itsekriittisiä (onko se edes sana?) ja ne, joilta tämä itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes kokonaan. Vain harva kuuluu siihen joukkoon näiden kahden välissä, niihin, jotka tuntuvat hyvin tietävän, minkä"tasoisia" heidän hevosensa virtuaalimaailmassa ovat. Tähän samaan sisältyy myös se, että nämä tasonsa tiedostavat tuntuvat myös ymmärtävän lukemansa paremmin, kuin yksikään näistä valtajoukkueiden pelaajista. Itsensä tiedostava tajuaa esim. laatissääntöjä lukiessaan, mitä vaaditaan laatuarvosteluun osallistuvalta eläimeltä ja toisaalta myös sen, että kannattaako minivaatimukset täyttävän hevosen kanssa osallistua laatuarvosteluihin.

Sitten ovat nämä, joilla ei tunnu toimivan niin itsekritiikki kuin sisälukutaitokaan. He ilmoittelevat kisaamattomia, luonteettomia, suvuttomia ja ilman jälkeläisiä olevia hevosia ties mihin laatuarvosteluihin - Yleislaatuarvosteluun (YLA) he pääsevät vielä mukaankin näillä eläimillään, jaosten omiin laatuarvosteluihin eivät. Kun nämä ns. laaduttomat hevoset sitten eivät saa palkintoa YLA:sta, ilmoitetaan ne mitään sivuilla muuttamatta aina uudelleen ja uudelleen mukaan, vaikka koettaisi arvosteluissaan miten käsitellä palkinnottomuuden syitä. Ei vain mene päähän. Voiko se olla niin hankalaa ensinnäkin perehtyä siihen, mihin on hevostaan ilmoittamassa ja ns. minimivaatimuksiin, ja vielä hankalampaa katsoa kriittisesti hevostaan sillä silmällä, että kannattaako sitä ilmoittaa. Voiko joku oikeasti kuvitella, että arvostelutilaisuudessa, jossa pisteytetään kaikki rakenteesta luonteen ja päiväkirjamerkintöjen kautta sukuun, jälkeläisiin sekä kilpailumenestykseen, voisi menestyä hevonen, jolta tuurilla löytyy se valokuva sivuiltaan - joka ei välttämättä täytä edes rotuvaatimuksia? Sitten itketään, kun tulosten saamisessa kestää, kun ihmiset ilmoittavat laatuarvostelun tai ainakin palkintojen kannalta aivan typeriä hevosia mukaan.

Osittain nämä kovasti itsekriittiset ihmiset kuuluvat samaan kastiin kuin ne, joilta itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes täysin. Miksikö? Siksi, että heillä seisoo talleissa yleisen mielipiteen mukaan hienoja hevosia, joilla on tarkkaan selostettu luonne-/ratsastettavuuskuvaus, joko suku täynnä linkitettyjä huippuhevosia tai pitkällinen selvitys evm-hevosista sukutaulussa, niillä on jälkeläisiä, joista osa on jo ehtinyt menestyä, jonka lisäksi niillä on kilpailuita paaaaljon ja hyvällä tuurilla tämän lisäksi niin päiväkirjamerkintöjä kuin valmennuksiakin takanaan. Silti omistaja miettii, että "hmm.. ei ihan vielä, se ei ole vielä valmis laatikseeen.". Onko heillä myös jonkinmoinen sisälukutaidon puute, kun eivät tajua koniensa saavan todennäköisesti vähintään sen II-palkinnon, ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä jopa sen I-palkinnon?

Välillä pistää turhauttamaan ihan toden teolla laatuarvosteluita arvostellessaan (itse toimin VVJ:n sekä YLA:n nimissä), että oikeasti - eikö ihmiset tajua? Mikä saa heidät ilmoittamaan ne rupuhevosensa. Missä ne huippuhevoset ovat, kun kyse on laatuarvostelusta? Vai ovatko näiden "huippuhevosten" omistajat lopulta sen verran itsetietoisia, etteivät tarvitse laatuarvosteluja kertomaan hevostensa olevan hienoja? Kuitenkin hieno suku määritellään usein sen mukaan, mitä arvonimiä suvussa olevilla hevosilla on - ei sen mukaan, onko hevoset oikeasti hienoja, mutteivät kertaakaan pyrkineetkään saamaan yhtäkään arvostelupalkintoa itselleen.

Henkilökohtaisesti ainakin mieleeni jää parhaiten valtarotujen kyseessä ollessa päähän ne, jotka ovat menestyneet (lähinnä tosin YLA:ssa..), ja näiden hevosten kautta osaan arvioida sukua omasta mielestäni - ellei kyse ole vanhanlinjan hevosista lähisuvussa, jolloin toki arvostan hevosen korkealle. Harvinaisten rotujen kyseessäollessa asia ei ole niin justiinsa, mutta onhan se hauska nähdä, että näidenkin rotujen keskuudessa on niin näyttelyttäminen kuin kisaaminenkin pikkuhiljaa yleistymässä - edes muutamia startteja ehkäpä kertomaan vähän siitä, mitä hevonen voisi periyttää.

Hevonen ja sen kuvat

Tästä ajattelin vielä nopiaan kirjottaa ennen lounaalle lähtöä, kun asia muistui mieleeni Harvinaisten rotujen foorumille kirjoittaessani. Eli se, miten voikin olla niin pirun hankalaa löytää aina hevoselle ne kuvat! Mulla on koneella valmiina tallennettuna rodusta riippuen enemmän tai vähemmän paljon kuvia, jotta olisi vain helppo sivuja tehdessä koneelta katsoa sen rotuiset läpi ja valita se omaa mielikuvaa ko. hevosesta lähimmälti kuvaava. Mutta ei. Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen! Lähes joka kerta joudun toteamaan, ettei mulla ole sille hevoselle mielestäni sopivia kuvia valmiina koneella - joko juuri sitä sukupuolta omaavalle konille ko. rodusta ei löydy kuvia tai jos löytyy, ne on vääränvärisiä tai sit jos kuvia on reilustikin valittavana oikeasta sukupuolesta ja värikirjokin on varsalle meneväinen, niin ei - ei vain löydy. Sitten joudun taas kerran käymään lävitse listaani lupapaikoista ja miettimään, missä oli minkäkin sorttisia kuvia ja käymään lävitse.

Aina tammalle sivuja tehdessä kiroan pirusti, kuinka paljon helpompaa olisi löytää orille kivat kuvat - varsinkin kun suurelle osalle koneista haluaisin myös sen rakennekuvan, mutta sitten jos haluan rakennekuvan, haluaisin myös sellaisen, jossa hevosella on oikeasti ihan kiva rakenne ja että se seisoisi hyvin - ja ettei kuva olisi kokoa 200*125 pixeliä, vaan vähän isompi. Tammoille on to-del-la hankala löytää sopivia kuvia! Sitten kun lähden ensin hölläämään vaatimuksiani siitä, että hevonen saisi rakennekuvat, löydän ihan mukiinmenevät ratsastuskuvat, mutta äh, ne on taas liian pienet tai sit ne on tärähtäneet. Ei kelpaa. Mietin, että josko sittenkin varsa voisi olla toisenvärinen - aloitan rumban alusta, ja mietin, miksei se ollut ori. Sitten kun teen sille orille sivuja ja etsin kuvia, käyn saman rumban läpi! Kaikkia kivoja tammoja osuu mukamas nenän eteen (mutta yhdenkään kuvaa en talleta silti vamiiksi koneelle..), muttei yhtään kivan orin kuvaa! Tuolla on liian raskas rakenne, tuo on liian ruunamainen, tuo on nuorennäköinen yms. Sitten käy se, mikä mulla about 90% hevosten kohdalla, eli valitsen jotkut randomkuvat, jotka saa luvan kelvata ja taas kiroan, kun en saa näyttelyihin hevosiani :D

Miten se voi olla niin vaikeata? Nehän ovat vain virtuaalihevosia! Vai ovatko? Ja tietty omalle kasvatille pitäis saaha tosi kivat kuvat, toisen kasvatin kuvilla ei niin väliä - paitsi juur tuolle ostokselle haluan huippukuvat, ja oikeastaan tollekin; eihän tuo omakasvatti välttisti tarvi noin hienoja, ne vois laittaa ennemmin tolle tilausvarsalle.. mä suoraansanoen melkein vihaan kuvien valitsemista hevosilleni. Tästä syystä mun sivujenteko on niin hemmetin hidasta hommaa, koska en halua tehdä hevosen sivuille kuin enintään perustietoja, ennenkuin olen löytänyt hevoselle kuvat. Joten tahti on tuskallisen hidasta.. Ehkä mä joskus vielä opin, ettei se ole niin justiinsa, ne on virtuaalihevosia ja ihan yhtä hyviä, oli niiden kuvat mitkä tahansa - kunhan on kuvat ja kunhan ne on oikeanvärisestä, -tyylisestä ja -rotuisesta hevosesta. Ja kunhan saa rakennekuvan mielellään sen ratsastus/tarha/pääkuvan seuraksi.. ja sitä ja tätä ja tota pitäisi saada.

Arh.

Ravuri vai laukkuri?

Halu omaan "yksityishevoseen" lisääntyy vain kokoajan. Olenkin miettinyt, et jos hankkisin joko ravurin tai laukkahevosen itselleni, sellaisen, että kun on vain yksi hevonen hoteissa ko. lajin suhteen, niin siihen voisi panostaa. Mitä suurempana inspiraationa varsinkin laukkahevosta ajatellen on olleet tekstit, mitä Gin Akhaltekin ja Ionicin blogista (linkki blogilistassa!) olen lukenut - Sirpa ja Gin ovat aina niin innoissaan, kun joku hevonen menestyy ja laukkakisojen selostuksia on hyvin mielenkiintoista lukea. Tästä johtuen olen ehkä kallistunut vähän laukkahevosten puoleen ja onhan se puoli minulle hieman tutumpi (virtuaalisesti..) kuin ravipuoli (jonka kanssa taasen olen reaalimaailmassa tekemisissä), koska Quierossa oli aikoinaan ratsutäysveristen lisäksi laukkureita - nykyäänhän meillä on vain ratsuja..

Sitten taasen ehkä ravurikin kiinnostaisi, olihan mulla noita orloveita, jotka juos jotkut ihan kivastikin, miksei siis jatkamaan? Ehkä tosin ranskalaisella, ehkä venäläisamerikkalaisella.. mutten sitten tiedä - toisaalta kukaan ei kiellä hankkimasta vaikkapa molempiin lajeihin omat hevosensa. Molempia lajeja ajatellen rotukirjo on sinällään laaja, että ongelmaksi koituisi rodun valinta. No ravipuolella mieluiten jokin muu kuin amerikkalainen, jonka lisäksi haluaisin lämpösen, en kylmäveri- tai poniravuria. Laukkapuolella taasen rotuja on vielä enemmän. On perinteinen englannintäysverinen, mutta niitä löytyy talleista ratsusuuntautuneina ihan riittämiin - vai löytyykö? Sitten hyvänä kakkosena tulisi angloarabi - näilläkin olen joskus kisaillut hieman laukoissa.. arabialaista tuskin laukkahevosekseni haluaisin - syytä on turha kysyä, ei vain nappaa siinä roolissa. Harvinaiset rodut, ah ne harvinaiset rodut! Jos haluaisin sittenkin quarterin, quarab, ara-appaloosa (ois hieno!), rbsh, ish (no näitä kahta löytyy ratsuina..), berber (himoinnut), paint, pintabian, turkmeeni ja akhal-teke (näitäkin mulla on joskus ollut laukkaurilla). Miten noista voisi valita?

Sitten olisi mietittävä se, että haluaisinko G1-tason hevosten jälkeläisen, vai haluaisinko ihan puskaratsun, josta yrittäisin laukkahevosen saada aikaiseksi - eli kivuta taso tasolta ylemmäs, jos hevonen osoittaa siihen rahkeita? Tavallaan ois hienoa kivuta taso tasolta, mut jos se hevonen onkin "susi", eikä osoita lahjakkuutta ja täten ei pääse etenemään? Siinä mielessä tekisi mieli hankkia edes maiden-lähtönsä voiton jälkeen G2-tasolle pääsevä hevonen. Tiedä sitten. Ehkäpä jätän nämä asiat hautumaan vielä hetkeksi ja jos eteen sattuu sopiva myynnissä oleva hevonen jompaankumpaan lajiin, ostan sen ja katson, mitä siitä tulee.

Ikääntymismietteitä

Mä oon tässä tallejani lähes "seisottaessa" mietiskellyt sellaista asiaa, kuin että jos vaihtaisi hevosilta ikääntymisen johonkin hitaampaan, kuin mitä tuo ennen ah-niin-ihanan reipas VHKR on. Onhan se toki nykyäänkin ah-niin-reipas ikääntymismenetelmä, mutta jotenkin alkaa tuntumaan, että se on mulle liian reipas. Mulla on tällä hetkellä meinaat niin paljon hevosia talleissa, jotka on sen 24-vuotta tai vanhempia, vielä enemmän 20-vuotiaita ja sitä vanhempia, että alkaa oikein hirvittää! Niille kun pitäisi jälkeläisiä saada ja muuta ja konit on jo ikäloppuja. Jonka lisäksi mua nykyään taas hotsittais vähän noi laatispalkinnot (lähinnä YLA), jolloinka on ärsyä, että hevoselta uupuu täysin jokin arvosteluun vaikuttava kohta - sen lisäksi, että mun mielestä mun kaikki hevoset on niin pirun hyviä, et niille on pakko saada ainakin yks samaa sukupuolta oleva suvunjatkaja.

Olen miettinyt VARL-ikääntymistä erittäin vakavasti - osa ostamistani hevosista, jotka VHKR-ikääntymisellä olisivat olleet jo melko vanhoja, ikääntyvät jo nyt VARL:in mukaan. Sitten taas, VARL on melko hankala laskea ja sen kanssa toimiessa Feanaron virtuaalista-sivusto on todella påp keksintö. Jolloin täytyis käytännössä jokaisen hevosen sivulle lisätä "ikääntyminen & ikä"-kohta. Blah. Sitten taas, joutuisin sen saman tekemään kaikilla muilla ikääntymistyyleillä paitsi reaalilla ja VHKR:llä, ne kun on niin simppeleitä. Olen myös miettinyt, että onko myös VARL liian nopea ikääntyminen tämänhetkistä virtuaalihevosteluani ajatellen? Tuleeko mulla silti se tilanne eteen, että talli on täynnä eläkeläisiä, jotka vain odottavat vaivoinensa kuoppaan pääsyä? Toisaalta sitten taas, se tilanne taitaa tulla eteen oli ikääntyminen sitten mikä tahansa.. tiedä sitten.

Kolmantena vaihtoehtona ja tällä hetkellä oikeastaan kaikkein houkuttelevimpina on sitten VAI. Okei, se on mulle vielä melko tuntematon käsite, mutta se on kuulostanut aika kivalta vaihtoehdolta juurikin hitautensa takia - ja ainahan ikääntymisen voisi vaihtaa sitten paremmin sopivaksi, jos siltä tuntuisi. Sitten taas ajatus, että hevonen ikääntyisi vuodessa vain neljä kertaa, tuntuu jotenkin todella hitaalta. Ehkä sittenkin siis ns. YIL-ikääntyminen aka. oma ikääntyminen. Jos vain merkkais hevosen sivuille aina välistä, et nyt se on sen ja sen ikäinen? Silloinkun hyvältä tuntuu. Itseasiassa tällaisiakin kavereita mulla on pari - juurkin toisilta ostettuja, joiden syntymäajat on olleet niin utopistisia millään säännöllisellä ikääntymismenetelmällä, että niin on ollut parasta toimia.

Saa nyt nähdä. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin tätä harrastusta varten paljon vähemmän aikaa, kuin mitä minulla pitäisi olla pystyäkseni pyörittämään kaikkea sillä tyylillä, millä tällä hetkellä haluaisin asioiden pyörivän. Toisaalta, en halua tinkiä myöskään siitä, mitä teen virtuaalielämän ulkopuolella. Eikä tällä hetkellä ole edes koiran kanssa säännöllisiä koulutushetkiä! Kuitenkin, se että on pienimuotoisesti töissä, opiskelee (joskin erittäin pienellä teholla..), liikuttaa kahta hevosta ja hoitaa omat eläimensä, vie aikaa - jonka lisäksi aviomieskin tarvitsee niitä yhteisiä hetkiä silloin, kun satutaan yhtä aikaa saman katon alla olemaan. Kuitenkin, taustalla, tikittää ajatus siitä, että jollain tavalla laiminlyön virtuaaliharrastustani.

Kiinnostusta ja sen puutetta

Kauhiata, kun en ole tännekään saanut aikaiseksi kirjoiteltua! Tällä hetkellä poden jonkinasteista kiinnostuksen puutetta talleihini, tai lähinnä hevosten sivujen tekoon ja kilpailuttamiseen. Näyttelyttämistä taasen olen harrastanut mahdollisimman paljon viimeaikoina ja siitä onkin seurannut ainakin hieman jotain pysyvääkin - rbsh-ori Parasit Zeni on nyt virallisesti Champion-palkittu ori ja tänään pitäisi vielä laittaa oldenburg-ori Louart de Poemén champion-hakemus eteenpäin. Näyttelyttäminen on tällä hetkellä kivaa, varsinkin kun VRL:ssä porrastetut kisat seisoo - tai kaippa niitä kalenteriin ilmestyy edelleen, mutta tällä hetkellä tuloksia ei saa lähettää, ja ne porrastetut on käytännössä ainoat, jotka minua siellä tällä hetkellä kiinnostaa.

Se, että tallini ja niiden päivittäminen tai hevosteni kisaaminen minua tympii jo ajatustasolla, ei tarkoita sitä, että olisin virtuaalielämääni tympääntynyt. Olen erittäin innokas NJ-tuomari tällä hetkellä, yritän tehdä parhaani muutaman tuomarikokelaan eteenpäinviemiseksi ja hevoskantakirja on lähtenyt ihan kivasti taas rullaamaan. Olen aloittanut vanhojen kantakirjattujen listan siivoamisen, joskin siinä on työtä vielä to-del-la paljon. Jokseenkin siis kaikki muut kuin "henkilökohtaiset" jutut on käynnissä tällä hetkellä (josta tulikin mieleen, että VVJ:n kalenteria täytyis käydä päivittämässä!), mutta KaRa seisoo lähes täysin - yhdet NJ-näyttelyt on joulukuun alussa KaRan nimissä ja niihin on yllättävän kivasti jo tullut osallistujiakin (täytynee tosin myöntää, että harrastin sähköpostitse täsmämainontaa ko. rotujen harrastajille).

Kuitenkin koen, että tällä hetkellä menee ihan hyvin. Toki jossain määrin ketuttaa se, että kasvatit heinäkuulta asti odottelevat sivujaan, mutta olen niitä tappavan tasaisella, rauhallisella tahdilla tehnyt ja tulen niiden tekemistä jatkamaankin. Tosin tässä välissä täytyisi ehkä tehdä muutamille ostoksille sivuja, ettei kasvattajat laita koneja uudelleen myyntiin!

Ai ni! Mulla ois joku sairas hinku hankkia joku randomrotuinen yksityinen hevonen, jolle sais tehdä ihan oman ulkoasun sivuille ja jonka vois laittaa asumaan johonkin hienoon täysihoitotalliin, jonka päivärytmin mukaisesti vois sitten tehdä hevosen sivuillekin tekstejä! Sellanen harrastekopu, ehkä jopa reaalisti ikääntyvä, tai ainakin hyvin hitaasti ikääntyvä. Päiväkirja ja sen sellaista, ei ehkä ihan hirmuisesti kuitenkaan kisaamisia - tai eihän sitä koskaan tiedä. Saa nähdä, saanko joku päivä puhteen toteuttaa tämän asian, vai jätänkö haaveilun saralle ja koetan saada taas tallit toimeliaammiksi..

KaRa tahtoo toisen pitäjän!

Tjuu, ajattelin nyt purkaa tämän ongelman tänne, kun olisi kauhia hinku kirjoittaa, muttei mitään käsitystä, että mistä sitä sitten oikein kirjoittaisi! Eli kirjoitan nyt sitten siitä, kuinka olen tulossa umpikujaan tuon ylläpitämäni seuran kanssa. Jotenkaan vaan ei aika ja into riitä enää pitämään seuraa, mutta en haluaisi sitä luovuttaakaan kenenkään käsiin saatika sitten lopettaa! Ei KaRan tarina tähän lopu, se ei vain saa loppua. Toisaalta taas, mulla ei ole aikaa pitää kisoja, tai ehkä se on ennemmin tällä hetkellä kiinni kiinnostuksesta - kilpailuiden pitäminen ei vain kiinnosta. Sitten taasen musta tuntuu, että olen jotain velkaa seuralaisilleni - toisaalta, en ole tainnut yhdellekään luvata jatkuvaa aktiivista kilpailuiden järjestämistä seuran puolesta, joten sinällään en ole ketään "puijannut" mukaan lupauksilla paljosta kisaamisesta.

Viimekertaisessa jäsenkirjeessä (vai oliko se jo sitä edellinen?) kyselinkin, olisiko ollut jotakuta innokasta, joka olisi ruvennut seuraa kanssani pitämään - lähinnä siis juuri tuon kilpailuiden järjestämisongelmani takia. Toisaalta jos joku ryhtyisi seuraa kanssani pitämään, täytyisi seuralta joko muuttaa osoite, tai sitten yksinkertaisesti kakkospitäjän täytyy olla mulle niiiiin tuttu, että pystyn luottamaan sähköpostin ja etenkin webhotellini tunnukset. Tietääkseni kun intin Fun-palveluun ei kuulu useampien tunnusten tms. luonti eri salasanoilla - korjatkaa jos olen väärässä, mä en ymmärrä näistä asioista mitään..

Tosiaan, kaikki innostuneet, ilmoittautukaa vapaahetoisiksi joko järjestämään kisoja KaRan nimissä, tai ilmaiskaa kiinnostuksenne toisen pitäjän roolista!

Harvinaiset rodut on påp!

Harvinaisista roduista on tullut selkeästi sellainen asia, joka kiinnostaa virtuaali-ihmisiä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Harvinaisten keskuudessa on myös paljon rennompi meininki, kuin valtarotujen kasvattajien ja omistajien keskuudessa - hevosen kilpailuttaminen on toissijaista, kunhan se nyt ei aivan kuolleelta vaikuta; jälkikasvun hankkiminen on ehkä se ykköshomma. Linjojen lisääminen ja niistä huolehtiminen, yhteistyökin on kasvattajien välillä melko suurta loppujen lopuksi.

Hevostalli.netissä on nyt viiden päivän sisään juteltu harvinaisista roduista ja tehty kauppaa yms. viiden ketjun verran. Tästä ketjusta se kaikki lähti ja nyt ollaan jo tässä ketjussa! Uusia kasvattajiakin on uskaltautunut joukkoon juttelemaan, osa tosin jo aiemmin virtuaalipiireistä tuttuja, mutta löytyy sieltä muutamia sellaisiakin, joista ainakaan minä en ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan. On aivan ihanaa huomata, että jopa niille roduille, joiden kanssa on tähän asti mennyt aikalailla yksinään, on tarjolla uusia innokkaita harrastajia. Toivonkin todella, että nämä uudet "suurtallien" perustajat pysyvät hommissa pitkään, olisi sääli, että iso kasa hienoja hevosia kasvattajineen lopettaisi heti alkuunsa.

Itsellenikin on RDN:stä tuntunut muotoutuneen se tärkein talli, se, johon jaksan eniten panostaa. Oli huisia huomata, että sieltä löytyy jo 51 rotua! (okei 52, koska welsh-ponien sektioita en eritellyt laskiessani rodut) Sitä ikävämpää taasen oli huomata taas se, että olisi aika laittaa kuoppaan aika iso kasa vanhoja hevosia, kun ei millään raaskeisi, osa niistä alkaa olemaan jo jopa 30 ikävuoden "paremmalla" puolella. Ja jotkut vielä joskus valittivat, että ihmiset tappavat virtuaalihevosensa alle kaksikymppisinä saadakseen talliin tilaa ja uutta verta :D (okei, kukaan ei ole sitä miusta valittanut, mutta sellaistakin olen lukenut) Miten ne pystyy siihen?

Harvinaisuus alkaa olemaan yleistä, mutta harvinaiset pysyvät silti harvinaisina. Ihmisiä kiehtoo erilaisuus ja sitähän harvinaiset pitkälti antavat - joten onko ihmekään, että ne vetävät ihmisiä puoleensa. Senkin lisäksi, ettei niiden kohdalla "vaadita" miljoonia kilpailuita ja arvonimiä, jotta hevosta pitäisi hyvänä.

Tilastotiedettä lyhyesti

Quiero:
rotuja 2
hevosia 47

ST Zeni:
rotuja 7
hevosia 52

RDN:
rotuja 51
hevosia 329

Poems:
rotuja 6
hevosia 75

Yhteensä:
rotuja 66
hevosia 503

Virtuaalinen valjakkoajo - VVJ & VVA

Tiedä sitten, onko virtuaalinen valjakkoajo nostamassa päätään, alkukesästä se tuntui olevan kovinkin suosittua, kun tein VVJ:n nimissä esittelytopicit niin konilaan kuin ht.nettiinkin, mutta nyt on taas omasta mielestä hieman into laantunut - lieneekö aika tehdä uutta esittelytopiccia lajista?

Huolimatta siitä, että VVJ:n kalenteriin on nyt parin viikon aikana tupsahdellut paljon vähemmän kilpailuita kuin kesän aikana, on valjakkoajosta vissiin ainakin jotkut kiinnostuneet ns. tosissaan - niinkin tosissaan, että virtuaalimaailmaan saatiin toinenkin kilpailuita hyväksyvä liitto, nimittäin Virtuaalinen Valjakkoajoliitto. Itse päätin kannattaa tätä uutta yritystä viiden kisakutsun verran - nyt siellä on sitten kalenterissa seitsemän kutsua, eli minun kutsuni plus kaksi yksittäisten henkilöiden pitämää kilpailua. On kiva, että pääsee kilpailemaan ns. järjestäytyneissä kilpailuissa ennemmin kuin täysin villeissä, vaikka kaikki kilpailut eivät olisikaan VRL:n katon alla. Täytyy vain toivoa, että VVA:n pitäjä jaksaa mainostella liittoaan (muutenkin kuin vain nostelemalla omaa ketjuaan), niin kauan, että ihmiset sisäistäisivät sen ja alkaisivat käyttämään sen palveluita - kuin myös järjestämään kilpailuita sen alaisuudessakin. Yksi miinuspuoli tosin tuolla liitolla on - täysin valjakkoajoa tuntematon kun ei siitä paljoa kostu, missään kun ei ole kerrottuna, mitä valjakkoajo varsinaiseti on.

Tietenkin minulle on etusijalla ns. oma jaokseni, eli VVJ (Virtuaalinen valjakkoajojaos), jonka puikoissa olen pyörinyt hurjat kolme kuukautta. Tänä aikana olen fiksaillut laatuarvostelun sääntöjä ja pisteytystä sekä hankkinut tuomarit laatikseen, osallistuen itse rakennearvosteluun - tosin rakennearvostelu tulee hieman vielä fiksaantumaan, muttei sillä tavalla, että se vaikuttaisi pisteisiin millään muotoa. Ensimmäisen laatuarvostelun pidettyäni mietin, olisiko järkevää hieman helpottaa pisteytystä, mutta toisaalta, pisteytystähän kiristettiin ja rukattiin juuri sen takia, että tuli tuhottoman paljon I-palkinnon hevosia ja poneja, jotka nyt ei oikeasti olleet mitenkään erityisen huippuja.. ensimmäiseen pitämääni laatuarvosteluun osallistuivatkin varmasti monet sellaiset, jotka vielä elivät vanhaa pisteytystä, vaikka laatuarvostelusivulla olikin linkki pisteytykseen. Nyt kun VRL saadaan viikonlopun aikana (toivottavasti) siirrettyä omalle palvelimelle ja saadaan uusi hieno ulkoasu ja muita herkkuja, tulen myös julkaisemaan uuden laatuarvostelukutsun - toivon, että sinne saadaan jo laadukkaampaa materiaalia arvioitavaksi, kuin viimeksi.

Olen myös miettinyt pienimuotoista sääntöuudistusta - tai vähän isompaakin, riippuu varmaan vähän siitä, kuka asiaa ajattelee. Olen miettinyt sen verran toistaiseksi, että ponit jaetaan reaalimaailman tyyliin kahteen luokkaan I-ponit on 120-148cm ja II-ponit olisivat sitten ne alle 120cm korkuiset söpöliinit. Lisäksi olen miettinyt sitä, että säännöistä poistettaisiin kohta, joka määrää luokat järjestettävän erikseen poneille ja hevosille - eli jatkossa kaikki saisivat osallistua samoihin luokkiin, mutta järjestäjät voisivat myös pitää luokkia vain hevosille, I- tai II-luokan poneille aivan niinkuin tällä hetkellä on pakko tehdä. Lisäksi groomipakko astuisi voimaan jokaisella valjakolla, mahdollisesti tosin sillä myönnytyksellä että luokissa, jotka ovat avoinna vain II-luokan poneille, ei tarvitsisi erikseen ilmoittaa groomiakin. Tähän mennessä nämä sääntöuudistusmietteet ovat varmasti sellaisia, joista kukaan ei tulisi suuremmin älähtämään, niistä ehkä jopa pidettäisiin.

Elkää hätäilkö, mulla on takataskussa myös se kohta mahdollisesta sääntöuudistuksesta, josta läheskään kaikki eivät tulisi pitämään. Tosin se on myös se, jonka kohdalla täytyisi viimoistaan pitää kansanäänestys ja selvitellä, kuinka paljon ihmiset olisivat sen jälkeen enää valmiita järjestämään yhdistettyjä luokkia. Viimeinen toistaiseksi ajateltu sääntöuudistus kun koskee yhdistetyn luokan viemistä myöskin enemmän siihen suuntaan, mitä se reaalimaailmassa on. Nimittäin, että jokaisesta osakokeesta, pidetään niitä sitten kaksi tai kolme, tulisi erikseen selvittää voittajat ja näiden tulosten perusteella määräytyisi itse yhdistetyn kilpailun voittaja - käytännössä homma menisi niin, että jos pidät yhdistetyn valjakkoluokan, jossa on kaikki kolme osakoetta, arvot jokaisen osakokeen erikseen ja sitten näiden tulosten pohjalta katsot lopputulokset - oletusarvoisesti, että pienimmän yhteenlasketun sijaluvun (esim. valjakko A on tullut koulukokeessa kolmansiksi, maratonilla viidensiksi ja tarkkuudessa 11:ksi, voisi sen valjakon luvuksi laskea 19 (3+5+11). Valjakko B tuli koulussa yhdeksänneksi, mutta voitti maratonin ja oli tarkkuudessakin toinen, olisi sen valjakon lopputulos 12 (9+1+2) - koska valjakolla B on pienempi lopputulos, sijoittuisi se tässä kahden valjakon yhdistetyssä kisassa ensimmäiseksi, kun valjakko A suuremmalla pistemäärällään tulisi toiseksi) saanut voittaa.

Mutta juu, siitä täytyy keskustella ja sitä täytyy hauduttaa. En todellakaan halua meinaat karsia jo hetkellisesti noussutta valjakkokisaajien (tai lähinnä siis niiden kisojen järjestäjien) määrää sillä, että he eivät viitsisi enää pitää kuin yksittäisiä osakokeita. Täytyisi muutoinkin taas vähän mainostaa lajia ja VVJ:tä, etenkin kun sain tehtyä niin hienon ja omasta mielestäni oikein hyvin lajin kattavan esittelytekstin! Olen siitä melko ylpeä. Luulen, että tässä kuussa tapahtunut pieni kisanjärjestysinto johtuu koulujen alkamisesta - aika moni virtuaalihevostelija on kuitenkin vielä tuon kurimuksen käsissä yhä ja heidän aikansa määräytyy pitkälti läksyjen määrän ja koulupäivien pituuden mukaan, mutta eiköhän taas kun ihmiset saavat rytmistä kiinni, myös kilpailuiden pitointo siitä kiihdy!

Kerpan virtuaalihevoset

Tjuu. Parempaakaan otsikkoa en keksinyt. Mähän olen nyt pyrkinyt siihen, että mun konien sivut löytyis pikkuhiljaa vanhojen kuollessa pois kaik http://www.kerppa.net/virt/-alta. Homma on lähtenyt kivasti käyntiin, mut nyt mua on alkanut jossain määrin harmittaan. Ei niinkään se, et oon päättänyt helpottaa elämääni sillä, ettei tarvitse mennä miljoonaan paikkaan päivittääkseen sivuja, vaan kaikki löytyisi (jatkossa enemmän, nykyään enemmän tai vähemmän) samasta kansiosta. Nyt on vain alkanut ärsyttämään toi ulkoasu, kun se on kerta kaikkien tallien hevosill sama, ja täten talleilla ei ole varsinaisesti edes omia sivuja. Nyt vain mietiskelen, että ottaisinko tallit takaisin ns. omiksi yksiköikseen - hevosten sivut vain tulisivat olemaan tuolla virt-kansiossa, eikä erikseen jokaisen tallin kansioissa - ja samalla ottaisin takaisin myös tallien ulkaosut hevosten sivuille. Tosin olen laiska, enkä todellakaan jaksaisi lähteä muokkaamaan kaikkien virt-kansiossa majailevien sivuja siihen muotoon, millaiset ne olisivat jos olisivat tallien omissa kansioissa. Mutta toisaalta, onko sillä väliä?

Mitä jos vain nostaisin tallit ns. takaisin omiksi erillisiksi laitoksikseen, mutta hevosten sivut tulisivat olemaan tämänhetkisellä ulkoasulla eri kansiossa? Vai lisäänkö yksinkertaisesti virt-kansioon vähän selkeämmin talleille omat osionsa - tällöinhän voisin jopa ilmoittaa niitä esimerkiksi tallien arvosteluun?

Tätä täyttyy miettiä. Onneksi kyseessä ei sentäs ole yhtä vakava juttu kuin noiden tekkejen kanssa. Se vain tuntuu itselle paljon helpommalta, et kaik tallit on saman katon alla ja ehkä helpottaa myös vierailijoita hahmottamaan mun hevoseni ja mahdollisuudet paremmin?

Akhal-teket

Mua vähän pelottaa kirjoittaa tätä, koska sitten olen "lausunut" sen ääneen. Vaikka akhal-tekeistä se kaikki lähti, siis minun virtuaalihevosten omistajana olo, niin jotenkin ne ei enää inspaa. Se tuntuu pahalta, tosi pahalta. Mulla olisi periaatteessa kyllä suunnitelmia niiden varallle, juu, mutta en löydä mistään intoa toteuttaa niitä suunnitelmia. Sainhan mie niitä vähän sentäs alkuun, ja silloin syntyi Barda, Sether, Yakim, Saigar, Anushka, Sanjana, Khalina, Liana ja Nalina. Eli herättelin henkiin niitä linjoja, jotka omista hevosistani olivat kuolleet - työtä olisi vielä paljon, mutta intoa hommaan joku suuri miinuksen puolella oleva luku. Joku (ainakin Virginia ja Sirpa luultavasti) on saattanutkin huomata, että mun tekkekantani on romahtanut aika lailla. Sen romahtaminen varmaan jatkuukin, ellen saa jostain intoa sen ylläpitämiseen, saatika lisäämiseen. Olen jo miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että tarjoaisin hevosiani jalostuspuuhiin ainakin GA:han, että ne sais jälkeläisiä ja suvut jatkais elämistä - sillä "ehdolla", että voisin innostuksen palatessa (tottahan se palaa, ei ole vaihtoehtoja..) napata ns. omat kaakkini takaisin.

Sitten taas kun ajattelen, niin mieluisin vaihtoehto olisi kuitenkin se, että konit hengais Quieron laitumella sen määrittelemättömän ajan kun mun into on nollassa ja sen alapuolella ja rukkaisin sitten niiden ikääntymistä, kun into palaa - koska muutenhan ne ois kaik auttamattomasti kuoppaikäisiä, kun suurin osa on jo nyt siinä rajalla häilymässä.. Kaikesta tästä innottomuudesta huolimatta saan toki yhä suurta mielihyvää siitä, että mun konejani, oli ne kasvatteja tai entisiä omistuksessa olleita, näkyy yhä vilisevän tekkejen suvuissa, tosin pääasiassa Gin-alkuisten konien sukujen kautta, mutta toki myös sitten ihan omakasvattien ja näiden muissa omistuksissa olevien jälkeläisten kautta. Se vain ei riitä tällä hetkellä tuomaan intoa.

Melkein itkettää. Eli en ole valmis luovuttamaan.

Näyttelyjaos

Kun nyt menin ht.netin puolella antamaan uudelle virtuaaliblogistille, Anonyymille, juttuvinkkiä, josta on ollut itsekin tarkoitus puhua, niin nyt puhun. Puhun siis NJ:stä - alan olemaan taas useamman vuoden tauon jälkeen melko aktiivinen näyttelyttämään hevosiani (juu, jopa jo kuukauden ajan!) ja tulosten ilmestymistä seuranneena on muutamaan kertaan kyllä noussut melko iso kysymysmerkki pään päälle, kun luokkavoittajaa katselen. Toki on myös monia, monia tuloksia, joissa olen ollut samaa mieltä tuomarin kanssa asiasta. Tässä on ehkä yksi syy, miksi olisi hienoa, jos tuomarit ehtisivät kirjoitella jotain pientä hevosen rakenteesta, tietäisi tuloksien katsojakin vähän, että miten on tuomari kyseiseen tulokseen päätynyt. Olen myös vakavasti harkinnut, että kysyisin Eija P:ltä tuomarikoulutukseen pääsyä..
Eräissä näyttelyistä oli BIS3 tämä hevonen, jolla on suorat, hyväasentoiset jalat, lyhyt (hyvässä mielessä!) tiivis runko ja kauniisti kiinnittynyt ja kannettu kaula. Okei, etusääret saattavat olla hieman supistuneet, mutta hevosessa ei oikeastaan muuta moitetta ole. Sen kuitenkin voitti BIS2:ksi päässyt hevonen, jonka etujalat ovat vinksallaan, lähinnä siis silmiinpistävät koukkupolvet - jotka itse luen ainakin melko vakavaksi rakennevirheeksi, tälläkin olisi havaittavissa etusäärten supistumista, mutta se voi johtua myös polvien väärästä asennosta, että näyttää oudolta.

Toisissa näyttelyissä tämä hevonen on LKV1, koko komeudessaan älyttömän takakorkeana (tota ei pysyt puolusteleen enää ees millään maan kaltevuudella tai vastaavilla) sekä jokseenkin pystyine vuohisineen. LKV2 samassa luokassa oli tämä lerputtelija, ehkä aavistuksen pitkärunkoinen, jolla näyttäis olevan jonkunsortin rakennevammaa etujalassa, mutta jota en saa nyt päähäni.. voiskohan totakin supistuneeks etusääreksi kutsua? Ja ah-niin-kiverät kintereet, kuten ah-niin-monella suomenhevosella on - epäsopusuhtainenkin. Sitten vasta LKV3 on vähän paremman oloinen, sillä on suorat takajalat ja ihan hyväasentoiset etusetkin, tiivis, syvä runko, ehkä toki hieman pysty lapa ja jyrkähkö lautanen, mutta itse näistä kolmesta olisin tämän laittanut ykköseksi.

Kolmansissa näyttelyissä tämä "kaunotar" (okei, sillä on lähes jumalallisen kaunis pää!) oli LKV2, minun silmääni hevonen on kovin epäsopusuhtainen, sillä on kovin pysty lapa, aavistuksen kiverät kintereet ja rungossa pituuteen nähden aivan turhan paljon syvyyttä. Tämä kaunispäinen jätti LKV3:ksi tämän kovinkin sopusuhtaisen ja rakenteeltaan linjakkaan tamman, jolla on melko suorat ja hyväasentoiset jalat, parempi lavan asento ja erittäin paljon kauniimmin kiinnittynyt ja asettunut kaula. No juu, aina ei vain voi voittaa ja ehkä minä olen väärässä näissä asioissa ja tuomarit oikeassa.

Tässä nyt vain muutama nopeasti löydetty esimerkki, eivät kovin räikeitä, mutta pistää silti miettimään. Toki suurin osa arvosteluista on oikeudenmukaisia myös meikäläisen silmissä, mutta joskus kyllä tulee sellainen olo, että tiedänkö minä nyt jotain enemmän kuin noi vai onko se toisinpäin. Mä kun olen aina kuvitellut tietäväni kohtalaisen paljon hevosten rakenteesta..

Ketä varten me harrastamme?

Otsikossahan se jo tulikin. Tarvitseekohan tähän sitten enää pahemmin mitään kirjoittaa? Joistain foorumiteksteistä sekä kommenttiraidoista tätä blogia koskien olen päätellyt, että en ole ainoa, jota asia vähän väliä kummastuttaa. Mitkä ovat nykyvirtuaalihevostelijalla ne syyt, miksi hän tätä touhua harrastaa? Kenen takia hän tätä harrastaa? Usein tulee miettineeksi, että ei vissiin ainakaan itseään varten - joka on kovin omituista, sillä ketä muutakaan varten harrastukset ovat, kuin itseä varten?

(juu, musta tuntuu, et mun kirjotukset sivuaa aina toisiaan jollain tapaa, elkää välittäkö)

Jos henkilö perustaa itselleen virtuaalitallin ja tekee siitä edes osittain toistein toiveiden mukaisen, vaikka itseä ehkä vähän jopa mietityttäisi asia, niin tekeekö hän sen tallin silloin oman harrastuksensa vuoksi? Kun hän sitten rupeaa kasvattamaan rotua y, itse luomistaan linjoista, eli ns. tuontihevosten pohjalta ja laittaa heti ensimmäiset kasvatit myyntiin, tulee taas mieleen, että tekeekö hän tätä oman vai muiden harrastuksen vuoksi? Toki oman harrastuksen sivutuotteena tulee itse kullekin syntyneeksi aina varsoja, joiden sukutaulu ei ole aivan sellainen, että varsan itsellä pitäminen olisi välttämätöntä linjojen elossapysymisen vuoksi, enkä tällöin koe, että kyseinen tallinpitäjä pitää talliaan yllä vain myydäkseen kasvattejaan pois. Kun taasen kasvattaja tekee myyntiketjun järjestään lähes jok'ikisestä varsastaan, tulee kyllä miettineeksi kerran jos toisenkin, että miksi? Eikö hänellä itsellään ole loppujen lopuksi mielenkiintoa itse kasvatukseen ja linjojen vakiinnuttamiseen, vai eikö hän ymmärrä näistä asioista mitään ja joku päivä hän huomaa, että " oho, kaikki kantahevoset on kuoppaikäisiä ja itselläni on tuo yksi kasvatti rodusta, mitä tehdä? ".

VAI! Vai tekeekö hän "kasvatustyötään" vain sen takia, että jonkun mielestä se olisi hyvä idea, juuri tuon rodun kohdalla ja juurikin suvuttomilla kantahevosilla? Minusta tosin tuntuu, että mitä pidempään henkilö on virtuaalimaailmassa harrastanut, sitä enemmän hän on perillä omista tavoitteistaan - toki tämä käy järkeensä minkä tahansa harrastuksen suhteen, mutta tällöin hänelle on varmasti myös valjennut se, että miksi hän harrastaa tätä. Senkö takia, että tämä on hänen mielestään mukavaa ajanvietettä ja vuosien päästä saa nähdä omien kasvattien nimiä sukutauluissa useita polvia taaksepäin? Vaiko sen takia, että hän luo muille lyhytsukuisia "kantahevosia" heidän kasvatustyölleen ja aloittaa vähän väliä alusta omien kantahevostensa kanssa edellisten linjojen kuollessa sukupuuttoon ainakin hänen omassa tallissaan.

Mielestäni jokainen, niin uusi kuin vanhakin virtuaalihevostelija, voisi miettiä hetken itsekseen, että miksi minä harrastan/kasvatan? Mitkä ovat omat tavoitteeni?

Koska ilman tavoitteitahan harrastaminen on varmasti melko tylsää, jotain rutiininomaista, lähes pakkopullaa. Monet ovatkin tämän takia lopettaneet, tai harrastavat jojoilua virtuaalimaailmaan ja pois täältä - varmasti suureksi osaksi myös sen takia, että koska ei ole selkeitä (tai vähemmänkin selkeitä) tavoitteita, ei varmasti myöskään hommastaa pahemmin mitään irti, eikä koe sitä tyydytystä ja onnistumisen iloa, kun joku tavoitteista on saavutettuna - tai edes jokin osa-alue jostain tavoitteesta on saavutettu ja täten on lyhennetty matkaa askeleen verran kohti päämäärää.

Mielestäni tähän osa-alueeseen kuuluvat myös ne ihmiset, jotka tekee kaiken toisen puolesta. Tosin palkkaa vastaan, usein aivan kohtuuttomasti. Itse en ole vielä palkkasysteemiä sisäistänyt niin paljoa, että kokisin sitä vieläkään miksikään muuksi kuin kirosanaksi. Jos maksat jollekulle siitä, että saat omalle hevosellesi keskiverto laidunkuvat, aivan tolkuttoman määrän kilpailuita hänen hevosilleen, niin harrastus menee mielestäni taas sille puolelle, että tätä ei tehdä itsensä takia, vaan niiden muiden. Jos taasen olet se ottava osapuoli, niin voi aivan yhtä hyvin miettiä, että miksi hän harrastaa? Jos hän vaatii toiselta tolkutonta määrä kilpailuita hevosilleen, ehkäpä juuri sen takia, ettei itse viitsi kilpailla, niin miksi niillä hevosilla sitten täytyy kilpailla? Tai siis, miksi muidenkaan pitäisi kilpailla niillä hevosillasi, joita et itsekään jaksa kisauttaa? Samalla viedään monelta aloittelevalta into tähän touhuun, kun he eivät välttämättä ymmärrä, että niitä kuvia saa kyllä miljoonista lävistä ympäri internettiä ja myös foormiltakin, ilman, että täytyy harrastaa toisen puolesta tämän eläimillä. Tai luoda toisen virtuaaliharrastukselle "pohjaa" sillä, että kirjoittaa heidän hevosilleen luonnekuvauksen - eli käytännössä luo sen hevosen persoonan. Tämän jälkeen palkat itselleen haalinut tallinpitäjä onkin tyytyväinen. Nyt hänen hevosellaan on x määrä kilpailuita ja luonnekin on aika mukavan pitkä ja monipuolinen - sitähän voisi vaikka tarjota jalostukseen! Onhan se nyt suuren osan virtuaali-ihmisten silmissä parempi, kuin mitä se oli kymmenen minuuttia sitten, kunnes sain huijattua tuon yhden noista surkeista kuvista tekemään y määrän asioita puolestani.

Itseltäni löytyy muutamia hevosia, joilla on jonkun muun kirjoittama luonteenpätkä. Näistä suurin osa on sellaisia, jotka olen ostanut aikuisina ja joille on tullut tekstit mukaan - ja mikäs niitä sitten muuttelemaan? Pari-kolme näistä hevosista on sellaisia, joille joku kuviani käyttöönsä ottanut on halunnut väkisin tehdä luonteen, ja kun kerta hän on tehnyt työtä, jota en ole häneltä varsinaisesti kaivannut, niin en ole raaskinut heittää sitä työtä kuitenkaan hukkaan. Silti minulla on aina näitä muutamia hevosia ajatellessani sellainen olo, että ne eivät ole minun. "Onneksi" ne ovat jo vanhoja ja pikkuhiljaa ne voi heivata kuoppaan. \o/ Kyseinen ajatusmalli ei tosin toistu näissä ostetuissa hevosissa - niillähän on ollut se persoonallisuus valmiina, olen ostanut ne tietäen niiden luonteesta, täten ne ovat aivan yhtä omia kuin nekin hevoset, joille itse olen luonteen raapustanut. Itseäni tosin hieman jossain määrin jopa ärsyää ostamieni hevosten kisaamiset - varsinkin, kun harvoin myyjällä on osunut kisaustapa yksiin oman tyylini kanssa, ja hevosella on kisattu miten sattuu - milloin sattuu. En tosin ole sitten näitäkään tuloksia viitsinyt poistaa hevosen "historiaa" kertomasta, koska "tehty mikä tehty".

Koska itse pyrin harrastamaan tätä vain itseäni ajatellen ja omat päämääräni hämärästi tiedostaen, tuntuu aivan hullulta ajatella, että jotkut harrastavat muita varten - mutta mahtavatko he tehdä sen tietoisesti?

Kilpailuttaminen ja menestys

Edellisessä tekstissä jo hieman kertoilinkin mielipiteitä myös hevosilla kisaamisesta, joten hevosen kisaiän määrittelemisestä voit lukeakin sieltä, tässä olisi tarkoitus käsitellä lähinnä hevosten kilpailemien luokkien suhdetta sen sivuille merkittyyn koulutustasoon nähden.

Mä olen sitä mieltä, että on ihailtavaa, että jotkut jaksavat kilpailla avoimissa luokissa hevosen nuoruusikänä helppoja luokkia, pikkuhiljaa vaativampaan siirtyen sitä mukaa, miten hevonen pärjäilee, täydet pointsit näille ihmisille! Tosin mun täytyy myöntää, etten aina eka kisakalenteria tutkiessani tule ajatelleeksi, että se hevonen on kisannut ne helpot luokat nuorena - kunnes tajuan katsahtaa syntympäivän ja ikääntymisen ja siihen nähden kilpailutuksen aloittamisen. Itselläni tämän homman korvaa osittain hevosteni kohdalla nykyään porrastetut kilpailut - nissä kun ei pääse etenemään seuraaviin luokkiin ilman, että hevosella on riittävät tulokset allansa, täten myös siltä luultavimmin löytyy edellytykset vaativampaan luokkaan siirtymiseen. Silti kisaan niillä samoilla hevosilla myös avoimia luokkia ja välillä muistankin nuorilla hevosilla kisata edes muutamia helpompia startteja, mutta tämä on ikävä kyllä harvinaista. En ole tarpeeksi järjestelmällinen tuohon toimintaan.

Sitten on nämä hevoset, joiden sivuilla koulutustason kohdalla lukee nyt sitten vaikka ko Grand Prix - koulupainoitteinen. Kun kalenteria katsoo, on siellä hirmuinen kasa sijoituksia ja hevosella on aloitettu kilpaileminenkin vasta vähän vanhempana. Mutta mitä ihmettä! Hevonen on kilpaillut vaihtelevasti luokkia Helppo B-Vaativa A, seasta löytyy sieltä täältä ihan vain muutama Intermediaire tai Grand Prix-tasoinen startti! Niistäkään ei välttämättä edes sijoituksia.. sitten kohta näen ko. konin omistajalta varsan myynti-ilmoituksen "huippusukuinen varsa myynnissä", vanhemmat saattavat molemmat olla "pahimmassa" tapauksessa näitä ns. tuontihevosia ja molempien kilpailukalenterit näyttävät paljon huonompaa tasoa kuin mitä merkitty koulutustaso antaa ymmärtää. Siinä vaiheessa tulee aina mietittyä, että mikähän tästä varsasta tekee niin huippusukuisen? Sekö, että sen vanhemmilla on sijoituksia, olkootkin, että sijoitukset ovat helpolta tasolta, ehkä jopa vaativalta muutama, kun hevosen tulisi pystyä sijoittumaan sillä vaikeimmalla tasolla. Vai johtuuko se siitä, että vanhempien sivuilla onkin sukuselvitykset, joissa hevoset ovat kaikki maailmanluokan GP-suorittajia ja huippuperiyttäjiä? Tässäkin herää aina kysymys, että noh, mihin se niiden huippuperiyttämiskyky on tämän varsan vanhempien kohdalla hävinnyt..

Ah, mutta löytyyhän edellämainituille alisuorittajillekin vastapainoa! Nämä aina niin ihanat ylisuorittajat! Törmäsinpäs joskus johonkin pienen ponirodun edustajaan (en nyt muista rotua, shetu se ei ollut), jonka koulutustasoksi oli merkitty Helppo B ja esteillä 50 senttiä. Okei, kuulostaa vielä todella hyvältä tähän asti, vai mitä? Kilpailukalenteria katsoessani multa sitten levisi silmät. WTF?!?!?!?!!? Poni oli kisannut aina sinne pirun GP-tasolle asti kouluokkia, estepuolellakin tais olla korkeimmillaan jossain 120-luokissa. Ööö.. okei. No tietty jos omistaja tykkää, mut mun mielestä jossain mättää, jos täytyy tällaista tehdä. Miksei sitten vaikka hanki jotain hienoa puoliveristä, jolla voisi kilpailla niitä vaikeita luokkia? Mä voin niin sieluni silmin nähdä jonkun pienen poniristeytyksen kipittämässä jossain Aachenin GP-luokassa radalle ja yleisön repeävän täysin siinä vaiheessa. Sitäpaitsi, HB ja 50 sentin luokkia on paljon helpomi löytääkin, kuin vaikeita luokkia, joten mikä ihme on saanut ihmisen metsästämään näitä luokkia. Vai onko hän vain osallistunut siihen luokkaan, missä on vielä tilaa löytynyt, tasosta viis?

Itse ainakin toivoisin ostamani varsan vanhemmilta siinä mielessä realistisuutta kilpailemiseen, että sillä hevosella kilpailtaisiin (vaikka sitten sen nuoruusiän jälkeen) pitkälti sen tason luokissa, mitä sen koulutustason kohdalla lukee. Toki tason-ehkä jopa parin helpommissa luokissa silloin tällöin starttaaminen ei ole paha asia, eikä se, että välillä kokeillaan yhtä tasoa vaativampaa luokkaa, mutta jotenkaan en osaa suhtautua kovin vakavasti siitoseläimiin, joiden kilpailukalenterit on täynnä ns. sontaa.. Ennemmin sitten vaikka täysin kilpailematon yksilö.

Lisäksi mielestäni hevosen kanssa täytyisi keskittyä lajiin tai pariin, ei kilpailla kaikkea mahdollista eteentulevaa sen kanssa. Mielestäni sekin menee jo kovastipaljon ylitse, että hevonen kilpailee VRL:n alaisista kilpailuista kaikkia - paitsi askellajikisoja, mikäli kyse ei ole askellajirodusta - mahdollisia. Näitäkin meinaa löytyy, joilla on VMJ:n alaisista kilpailuista kilometrit kerättynä jo ties kuinka pitkälle, hevosella on monia, monia startteja eritasoisita WRJ:n kilpailuista, se on kisannut VVJ:tä yksikkönä ja pariluokissa, jonka lisäksi se on kolunnut kaikki mahdolliset olympialajien (ERJ, KRJ, KERJ) kilpailut lävitse.. jonka lisäksi se on saattanut porrastetuissa se yltää huomattavasti suurempaan kuin avoimissa kilpailuissa. Jokin vain menee tässäkin toimintatavassa ylitse. Ymmärrän toki, jos vaikka nuorella tehdään lajikokeiluja, mutta yksinkertaisesti se vain on mahdotonta treenata hevosta tavoitteellisesti kaikkia lajeja ajatellen. Se vielä onnistuu, että hevonen on kenttäpainoitteinen ja siinä ohessa käy välistä starttaamassa myös vaikka koulua tai esteitä - tai kumpaakin. Vielä kahden lajin yhdistäminenkin, vaikka nyt kouluhevonen kilpailisi myös valjakkoajossa tai matkaratsastushevonen vaikka westernissä, mutta että kaikkia mahdollisia lajeja.

Toki tuollaisen hevosen saa näyttämään hyvin menestyneeltä, mutta enpä kyllä varmasti sellaistakaan omien hevosteni sukutauluihin heti haluaisi. Se vain menee niin paljon yli ymmärrykseni. Menestynyt hevonen on omasta mielestäni menestynyt painotuslajissaan, ei muutamilla sijoituksilla kaikista lajeista. Menestynyt hevonen on myös tarpeeksi realistinen, vaikka virtuaalimaailmassa eletäänkin. Toki jokaisella on omat määritelmänsä asiasta, mutta itse en vain näe menestynyttä hevosta monissakaan huippuhevosiksi mainostetuissa yksilöissä.

Maltti ja sen puute

Tämä on minua aina ihmetyttänyt. Missä on ihmisten maltti? Pitkäjänteisyys? Lähinnä nyt tuosta malttamattomuudesta olen huolissani. Ihmiset laittavat hevosensa ikääntymään VHKR:n mukaisesti, eivätkä jaksa odottaa edes sitä 3-4:ää vuotta, että pääsisivät kilpailemaan eläimillään - tai varsottamaan niitä. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että jotkut kilpailevat hevosillaan jopa ennen konin syntymää! Mikä ihmeen järki siinä on? Eikö oikeasti muka pysty odottamaan sen eläimen kohdalla siihen asti, että ikä kestäisi oikeasti homman. Eikö muka oikeasti keksi sille ajalle muutakaan tekemistä, kun hevonen elää varsa-aikaansa, että täytyy haalia sille kilometrien kilpailukalenteri ennen hevosen kolmivuotissynttäreitä, jonka jälkeen se voikin jäädä kilpailueläkkeelle ja ruveta tuottamaan varsoja. Mikäli näin on, niin olisiko niin hankala sitten fiksata sen hevosen ikääntyminen sellaiseksi, että se täyttäisi vaikka jo synnyinpäivänään sen 3- tai 4 vuotta?

Sama asia koskee lähinnä tammojen varsottamista. Jotkut tammat ovat saaneet useamman varsan jo ennen kolmen vuoden ikää ja jotkut taasen saavat samana päivänä useamman varsan eri isäoreista. Taas herää kysymys, että miksi? Onko omistajilla oikeasti joku hieno syy siihen, että tekee tälläista. Onko kaikilla muka oikeasti näin kova kiire ja onko se kiire laatuarvosteluihin? Vai minne? Vai halutaanko vain suoltaa maailmaan täysin älyttömin perustein tekaistuja varsoja? Tätä hommaa tuntuu yleensä harrastavan sellaiset ihmiset, jotka eivät pahemmin omia kasvattejaan talleissaan hilloa. Ne täytyy myydä pois. Mitä pikemmin, sen parempi. Oishan se nyt kamalaa, jos omassa tallissa ois oma kasvatti niiden evm-hevosten lisäksi! Ajatelkaa nyt vähän. Mikä vielä kamalempaa, olishan se nyt sääli, et joku hevonen haukuttais lyttyyn, ku sillä ei ole vielä 4-vuotiaana kilometrin kisakalenteria ja viittä jälkeläistä. Vähintään.

Vaikka elämmekin virtuaalimaailmassa, niin mielestäni joitain asioita täytyisi silti pyrkiä kunnioittamaan. Näihin kuuluu ehdottomasti hevosen iän kunnioittaminen, oli se sitten vauva, vaari tai parhaassa kilpailuiässä. Itse hyväksyn vielä sen, että varsa ei mukaile vanhempien värejä niinkuin se reaalimaailmassa tekisi, vaikkakin tämäkin olisi toki suotavaa - mutta miten voin vaatia esim. oldenburg-ori Lachenilla tammansa astuttaneiden vaativan varsojen ostajilta, että laittavat voikkovärisen hevosen kuvat - puoliverisistä meneviä voikkoja kun tuntuu löytyvän yllättävän vähän - ja vielä vähemmän tietenkin sellaisia, joilla voisi saada menestystä jossain vaikka NJ-näyttelyissä, sitä kuitenkin useimmat haluavat. Koulutustaso on sellainen, jossa olen omien hevosteni kohdalla hieman höllempi, miulta löytyy monia PSG-tason tekkejä ja ns. isossa maailmassa hyljeksittyjä keskivertoratsurotuisia isojen luokkien suorittajia. Silti en kyllä sulata sitä, että shetlanninponilla mennään vaativaa a:ta ja tinkerin kanssa hypätään 130 sentin ratoja. Enkä katso myöskään hyvällä näitä "superpuoliverisiä", joiden koulutustaso on koulupuolella Int-GP ja estepuolella 150-170 (!) senttiä. Näyttäkää mulle yksikin hevonen reaalielämästä, jonka kanssa on pystytty molempiin lajeihin satsaamaan niin paljon, että se saisi hyväksyttyjä tuloksia kilpailuista.

Malttia ihmiset tarveisivat myös talliensa ja kasvattiensa kanssa. Tallit perustetaan hyvin nopeaan tahtiin, usein jopa muilta kyselemällä, että millainen ulkoasu/tallin nimi/kasvatusrotu/konsepti olisi hyvä. Täten he saavat vastauksia suhteessa fifty-fifty - eli toiset sanovat, että ajattele asia kunnolla, tee mitä itse haluat; ja toinen puolikas tarjoaa sitä, mistä he itse pitäisivät ja hyötyisivät parhaiten.. ja kun tyyppi sitten päättää toteuttaa henkilö a:n ehdottaman sinisävyisen ulkoasun yhdistettynä henkilö b:n ehdottamaan hankalaan div-php-hässäkkään, laittaa tallin nimeksi henkilö c:n ehdottoman Konikulman kirpputallin ja kasvatusrotuna on henkikö d:n haluamat alaskalaiset kippurahäntäponit, niin tuloksena on yleensä vain katastrofi - mutta sentään lyhytikäinen sellainen!

Kun hän on saanut jonkun jopa piirtämään itselleen pari alaskalaista kippurahäntäponia, niin hän kisaa niillä hieman, pari osallistumista pkk:ssa, muutamia ponien laskettelujaoksen kisoja ja sitten hän päättääkin, että on ensimmäisten kasvattien aika. Hänellä on ehkä kaksi oria ja kaksi tammaa, molemmat tammat astutetaan eri orilla. Sitten hän haluaa myydä nämä ensimmäiset upeat kasvattinsa pois tallista! Hänhän oli kysynyt, mitä muut haluavat, joten tietenkin hän olettaa ponien menevän kuin kuumille kiville. Hän tekee myyntiketjun, esittelee varsat hienosti ja kehuu vanhempia huippuponeiksi rodussaan. Sitten hän nostaa ketjunsa viiden minuutin päästä etusivulle. Sitten taas kolmen minuutin päästä - sitten taas viiden minuutin päästä edellisestä nostosta. Kohta hän tuskastuu. Ketju täyttyy päivässä-parissa hänen omiin upitteluviesteihinsä. Kukaan ei ole kiinnostunut hänen kippurahäntävarsoistaan.

Päivän-parin päästä siitä, kun hän on laittanut toisen myyntiketjun vireille ja täyttänyt senkin omilla nostoviesteillään (saattaapa välissä olla muutama muiden kommentti, kuten "no mitäs tollasella voi tehdä?") hän ilmoittaa lopettavansa tallinsa. Koska kukaan ei halua hänen kasvattejaan, niin mitä järkeä hänen on kasvatustoimintaa edes pitää? Tästä viikon päästä hän haluaa jälleen omistaa virtuaalitallin. Tällä kertaa hän ehkä edellisestä kerrasta viisastuneena tekee itse ulkoasun, jota osaa sitten myös käyttää, valitsee tallin nimenkin ainakin suureksi osin itse - ja mikä vielä parempi, valitsee ne tutut ja turvalliset ponit, joita hän on aina rakastunut, kasvatusrodukseen. Tämän tallin kohdalla hän tekee samat kuviot kuin edellisen, kilpailuttaa ehkä hieman ponejaan, mainostaa väliin talliaan ja sitten tulee aika varsottaa tammoja. Hän ehkä on sentään tehnyt sellaiset yhdistelmät, joista hän voisi varsan itsekin pitää, mikäli se ei kaupaksi mene. Ehkä ei, ja sama kuvio toistuu, aina uudelleen ja uudelleen. Jotkut eivät vain tunnu malttavan odottaa, että heidän kasvateistaan tulisi jotain sellaista, että ihmiset jonottavat niitä saadakseen. Hän ei malta pysyä saman projektin parissa, kun muut eivät häntä kannusta - ostamalla kasvattinsa pois.

Näitä näkee ikävän usein. Ihmisiä, jotka eivät osaa päättää. Jotka eivät pysty mihinkään pitkäjänteiseen ja joilla ei ole omaa ajattelukykyä - tai siltä ainakin tuntuu. He eivät malta odottaa hetken verran pidempään, josko se oman rodun mainostus, oman tallin mainostus, tuottaisikin tulosta. Siihen kuitenkin menee useimmiten kauemmin kuin se pari kuukautta, että ihminen saa ns. jalkansa virtuaalisen oven väliin - jolloin joskus kasvatit tekevät kauppaansa, joskus eivät. Varsinkin harvinaisempia rotuja kunnianhimoisesti kasvattamaan alkavat eivät tunnu tajuavan, että tätä hommaa kuuluisi tehdä itselleen, silloin sitä jaksaa ja siihen viitsii panostaa. Ei tule lannistua, vaikka ne ensimmäiset kasvatit eivät menisi kaupaksi. Toisen polven kasvatit voivat ollakin jo kuumaa tavaraa, kun ihmiset toteavat - että hei! Tuo tyyppihän on tosissaan ja se on tehnyt hieman työtä tämän homman eteen.

Useimmat vain eivät malta odottaa tähän pisteeseen asti. Ikävä kyllä, sillä enemmän kun usein kohtalaisen hyvänkin alun saanut "projekti" kaatuu siihen, että ihmiset eivät jaksa odottaa sitä menestystään.

Päivitys! (ja näköjän vähän muistelua)

Eli kuulumisia. Jonkinmoisia sellaisia siis, varsinkin koska mun hevosostoksien sivut laahaa perässä jumalattomasti, samoin kuin kasvattien sivut.. eikä tämä viikonloppu helpottanut asiaa ollenkaan, koska en ole pahemmin koneella ehtinyt istuksimaan. Jos huomenna sais tehtyä taas muutamille ostoksille sivujakin.. Kuitenkin. Päivittelin eilen illalla ja tänään aamulla nopsaan hevosten kisakalenterit sekä lisäilin muutamia varsoja vanhempiensa sivuille. Totesin, että jotkut mun konit alkaa oleen jopa ällöttävän kisanneita. Täytynee vähän purkaa niiden kisakalentereita joskus jaksaessaan ja jättää vain sijoitukset sinne näkyville. Osa niistä "rakkaiksi" tulleista on menestynyt kivasti, osa taas ei. Jonka lisäksi olen ollut erittäin epäjärjestelmällinen kisojen keräämisessä - joskus kerään kaikki startit, toisella kertaa vain sijoituksia. Tämä vääristää jo itsessään hevosten kalentereita.

Toinen, missä olen huono, on jälkeläisten merkitseminen vanhempien sivuille, jonka lisäksi niitä vielä harvemmin muistan sinne laittaa, jos niitä sivuja ei ole minulle sähköpostilla ilmoitettu. En mä vain muista niitä jostain topikeista katsoa - toki itselle jäävät kasvatit löytyvät lähes poikkeuksetta vanhempiensa sivuilta, mutta tilausvarsojen yms. kohdalla tilanne onkin hieman synkempi. Tämä on yksi syy siihen, miksi olen niin pirun hyvä hukkaamaan joitain verilinjoja ja sitten vuoden-pari myöhemmin keplottelen jonkun ko. linjan yksilön eloon jatkamaan linjaa. Onneksi tämä on vain virtuaalista ja noin voi tehdä - ehkä olen huolellisempi sitten joskus, kun olen reaalielämässä kuuluisa ratsuponi/welsh/wpb/täysverikasvattaja. Pitäisin huolen, ettei joku hyvä suku jäisi pois jalostusohjelmasta ihan vain hajamielisyyden takia.

Noh. Niitä varsinaisia uutisia, mähän olen ostellut tässä kesällä aika paljon hevosia, ihan jokaista näistä yksilöistä en todellakaan lähde esittelemään - kaikilla näistä helmistä ei ole vielä edes sivuja. Tässä kuitenkin muutamia näistä uusista hevosista, joihin olen jo erittäin mieltynyt (+ pari vasta sivunsa saanutta kasvattia):
dhh-t. Aleida D - kun Sanna tarjosi minulle kasvattia tästä hienosta show-rodusta, en empinyt hetkeäkään! Jonka lisäksi rakastan noita tamman kuvia..
fell-o. Leonardo ROW - yksipolvisen suvun omaava, tuo uutta verta mein linjoihin, jonka lisäksi on mielettömän komea ja menestynyt jo vähissä kilpailuissaan!
gr-t. Chamilla B - sillä on hieno suku! Jonka lisäksi se on äärettömän halittava söpöliini! Toivotaan, että tulee yhtä hieno kisaponi kuin Vivienne B:stäkin.. (nä kaks russia on sulattanut mut niin täysin!)
hackney-o. Shagbag of Radon - se vain on niin komia. Luo oman isälinjankin, kun on isän puolelta täysin evm-sukua..
mangalarga-o. Rey de la Colina - tuontiori, upea kuin mikä! Jos mun mangalarga-kasvatus joskus sais vähän ilmaakin siipiensä alle - tässä kuitenkin hyvä alku.
rp-o. Silfran Grafias - jos joku ei ole vielä huomannut, niin voikkovärit on mulle heikko kohta - jonka lisäksi näille kuville oli pitkään etsinnässä poni :D
xx-o. RMS' Rebellious Musicant xx - se on komea, se on upeaa isälinjaa - eikä emälinjaa ollut mulla ennen!
rbsh-t. SRG Baleza - tä on niin ihana suvullisesti, tersk-tamma Alexandran emälinjaa!
rbsh-t. SRG Serega - tällä tais olla rbsh:ta vielä seitsemännessä polvessa, linkitettyä sukua kahdeksanteen asti! Täytyisi tehdä täyspitkä sukutaulu tälle joskus..
old-t. Verena VR - sillä on Gigolour toisessa polvessa! Kuten myös Dollarin Feeniks - se oli muuten mun omistuksessani yhdessä vaiheessa..

Sitten näihin vanhempiin omistuksessani oleviin, joiden osalta päivityksiä on tehty lähinnä kilpailukalentereiden pohjalta.. osa on jo laatisvalmiita niiltä osin.
at-o. Quiero's Egor - 1½ polvinen suku, sivuilla lukee juu laukkahevonen, mutta tosiaan este- ja kenttäratsuna ollut ja olen oikein tyytyväinen saavutuksiin, vaikka taso ei päätä huimaakaan..
at-tammat Ivanna BRA ja Kseniya CAT - helpoissa este- ja kenttäluokissa erittäin kivaa menestystä, yksipolviset suvut.
rbsh-t. DOTA' Dechana - on kisannut vasta kolme kautta (eli kuukautta..) mutta kivat sijoitusmäärät jo!
altai-o. Kraken BRN - se on vain ihan tykki! Katsokaa sen tuloksia!!
ariege-o. Gabirel v.d. Radon - tämäkin on ihan supertykki!!
dales-o. Moran of Radon - tämäkään komistus ei ole ihan turha kilpailukentillä..
friis-o. Victor DR - myös tämä komistus on kunnostautunut, etenkin valjakkokentillä.
gr-t. Vivienne B - se vain on ollut supertykki, myös porrastetuissa jo aika kivoja pisteitä kerännyt!
ish-o. Hammer Radon - kenttäradoilta mukavasti sijoituksia
mft-o. Boisterous RDN & mft-t. Evian VR - nämä on jyränneet muita trottereita aika lailla..
nsh-o. Goalkeeper RDN - tää on ehkä yks mun hienoimmista virtuaalihevosista.. yks tärkeimmistä nyt ainakin (kuten isänsäkin)

Tjuu, sitten huhtikuun ARJ-laatuarvostelussa meidän twh-orimme Berucht BRN jäi pistettä vaille ykköspalkinnosta, mutta erittäin vahva ARJ II-hevonen siis se on! Samassa mittelössä twh-tammamme Belfala's What Is Love jäi neljä pistettä ykköspalkinnosta. Erittäin ylpeä olen kyllä molemmista ARJ II-hevosista, vaikkei kumpaakaan ollut edes omia kasvatteja :DD Sopii toivoa heidän yhteisten tyttärensä Crushed Love RDN:n tekevän vielä parempaa työtä, ainakin kilpailukalenterin osalta kyllä näyttää jo erittäin hyvältä - nopeasti laskettuna sillä olisi nyt kasassa 31 sijoitusta/voittoa!

Tammi- ja huhtikuun YLA-tilaisuuksissakin on ollut meiltä hevosia ja poneja, osa on jäänyt vain 3-palkinnolle, muutama on saanut kakkosenkin. Mitään suuren suurta en kyllä edes odottanut, lyhytsukuisia kun taisivat kaikki olla ja mun hevosten jälkeläismäärillä harvemmin juhlitaan.. mutta aina voi parantaa - ja jälkeläiset voivat tehdä parempaa työtä kuin vanhempansa. Itse olen aivan ihastunut ollut tuohon yleislaatuarvosteluun siitä asti, kun Meepu (olihan se Meepu o__O) sen kehitteli ja olen myös kovasti tykännyt siellä tuomarina työskentelystä. Toivokaamme tosin, että jatkossa myös omien luokkieni varatuomari saisi hieman enemmän töitä, tämän vuoden puolella häntä onkin jouduttu jo hieman työllistämään. Toki arvostan myös juurikin esmes. yllämainittujen hevosten lajikohtaista laatuarvostelua, etenkin pienempien lajien kohdalta. Nykyään jopa tavoittelen laatuarvostelupalkintoja hevosteni kanssa - saa tosin nähdä, kauanko jaksan olla näistä kisaamisista yms. kiinnostunut, koska ennenhän olen ollut hyvin passiivinen kisaaja, kun taas nyt tuntuu hevosten kisauttaminen pyöriä kokoajan päässä.

Lämmöllä muistelen sitä aikaa, kun ensimmäisten omien virtuaalihevosteni kanssa merkitsin niiden kilpailutulokset ensin aina itselleni vihkoon (!) ja sitten aina kerran-pari kuukaudessa näpyttelin ne vihkon tietojen mukaan hevosten omille sivuille.. nykyään taasen kerään aina kaikki kilpailutulokset yhteen muistio-tiedostoon ja sieltä sitten kuukaude-parin-kolmen välein siirrän kilpailut kerralla hevosten sivuille, se on kyllä ollut aivan korvaamaton tämän hevosmäärän kanssa, enkä ymmärrä, miten olen ennen pärjännyt! Sama kun minulla on ennen ollut kaikkien hevosten koulutustasot vihossa taulukoissa ylhäällä ja sen pohjalta olen näpytellyt jokaisen osallistumisen erikseen aina osallistumisposteihin, kun taasen nykyään nämä tiedot löytyvät koneelta tekstiedostoina, joissa on valmiina osallistumismuodot VRL:n alaisiin kilpaluihin niin
-tagin kanssa kuin ilmankin. Ainoa miinuspuoli tuossa on se, että olen laiska päivittämään sinne uusia hevosia ja ottamaan ikäloppuja pois - tästä syystä miun hevoset tuntuvatkin aloittavan kisaamisen "myöhässä" ja kisaavan turhankin iäkkäänpuoleisiksi asti.

Mjuu, mutta eiköhän tämä ollut tässä tältä kertaa, lähinnä kuulumisia koetin keräillä - aamulla herätys klo. 5.30 ja nokka kohti toista paikkakuntaa taas viikoksi töihin..

Itsekkyys / itsekeskeisyys

Eilen julkaistiin uuden hallituksen, tämän ns. vallan kaapanneen siis, voimin yksi sääntöuudistus - tosin kokeiluluontoinen sellainen. Sehän koski vain tietylle seuralle pidettäviä kilpailuita, joita ei siis kokeilun aikana voi enää pitää, mutta silti kilpailuiden luokista kaksi kolmasosaa saa olla vain omalle seuralle avoimia. Tästä syntyi suuri keskustelu, joka mielestäni kuulosti lähiltä sodalta ja toisten syyttelyltä. Jotkut kuvittelivat, että sääntöuudistus oli täysi extempore-tapaus, kun edellisenä päivänä oli vaihteeksi suurta puraa siitä, ettei kilpailukalentereissa ole kuin seurojen omia kisoja. Tämä ongelma on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa ja mahdollisuudet homman rajoittamiseen ovat olleet mietinnässä - vaihtoehtoja oli oikeastaan kolme:

1. homma kiellettäisiin kokonaan
2. jokaista 2-3:a avointa kilpailua kohden saisi pitää yhdet seurakisat
3. nyt käyttöönotettu, 2/3 sääntö noudattava systeemi

Ensimmäinen vaihtoehto suljettiin pois lähes heti, toista mietiskeltiin jonkin aikaa useammalla taholla, mutta todettiin, että homma olisi tuskallisen hankalaa valvoa, kunnes joku/jotkut (Fea vai SanniS?) keksi tämän kolmannen systeemin, jolla on edes edellytykset toimia - ja ajaa jokaisen etua. Ihmiset saisivat pitää niitä vain omalle seuralle avonaisia luokkia ihan reilusti, sillä pienellä ehdolla, että siinä sivussa pitävät muutamia avoimia luokkia - samalla tasolla kuin seuraluokat.

Jotenkaan en vain pysty käsittämään, että mikä asiassa oli niin kamalaa, että sen pohjalta täytyi alkaa syyttelemään joitain ihmisiä suoraan nimeltä ja ryhdyttiin osoittelemaan sormilla edellispäivänä seurakisoista inisseitä. Toki paljon tuli myös hyvää palautetta, mutta se tuppaa niin helposti uppoavan sinne syytöksien ja ärtymyksen sekaan, ettei niistä paljoa kostu, vaikka eräänlaista lohtuahan ne tietenkin tuovat. Sääntöuudistus kuitenkin on ja pysyy kokeiltavana, näin seuran "omistajana" ja melko aktiivisena kilpailuiden järjestäjänä en pysty ymmärtämään, että mikä voi asiassa olla niin vaikeata osan ihmisten kohdalla.

Onko ne VRL:n rankingpisteet tosiaan sen arvoisia, että niistä täytyy yrittää tapella verissäpäin seurakisoissa ja evätä muilta mahdollisuus kilpailemiseen. Eikö niillä virtuaaliharrastajilla, jotka eivät ole kilpailukeskeisiä tässä epätodellisessa maailmassa, ole oikeutta kilpailla? Onko seurat ("aktiiviset" seurat siis) ja VRL:n alaiset kilpailut muka vain niiden yksinoikeus, joiden itseisarvona tuntuu välillä olevan hurjien kilpailukalentereiden saavuttaminen hevosilleen? Osaan seuroista ei edes oteta näitä ihmisiä, jotka eivät kilpaile verenmaku suussaan, koska he eivät pystyisi keräämään tarpeeksi seuran vaatimia "aktiivisuuspisteitä", nämä seurat tuntuvat olevan kaikenlisäksi niitä, jotka eniten järjestävät näitä vain seuralaisille tarkoitettuja kilpailuita, ja VRL:n kalenterit ovat täynnä näitä - sitten siellä on harvat, jotka viitsivät järjestää oman seuransa ohella myös muiden seurojen jäsenille kilpailuita, näitä on vähän, mutta onneksi tilanne tulee muuttumaan. Nämä avoimetkin kilpailut täyttyvät ikävän usein juuri niiden seurojen jäsenistä, jotka kyttäävät kilpailukalenteria kuin Wall Streetin pörssihait osakkeiden arvon muutoksia. Siinä jää pieni ihminen, joka haluaa vain vähän aktiviteettia hevoselleen, jalkoihin. Eikä se ole oikein. On hänelläkin oikeus kilpailla, vaikkei hän pystyisikään kilpailemaan ison ja "nimekkään" seuran riveissä.

Ei vain ajatella mitään muuta kuin omaa napaa ja sitä, että itse saa hevosensa varmasti kilpailuihin ja hurjasti niitä seuran vaatimia pisteitä ja pitkä lista rankingien kärkijoukosta on yleensä näiden seurojen jäseniä - ja miten muutenkaan, kun harvalla muulla on mahdollisuus kilpailla kuin muutamissa kilpailuissa per laji per kuukausi.Voiko se oikeasti olla niin kova paikka, että antaisi muillekin mahdollisuuden?

Ja sitten, kun ollaan tarpeeksi kyrsiintyneitä asiaan, otetaan ja lopetetaan! Oikein joukolla! Poistetaan kaikki sivut talleista ja omista seuroista, eikä ilmoiteta edes hevosten kasvattajille asiasta. Ei siis jätetä jäljelle mitään, minkä kasvattien omistajat voisivat merkitä kasvattiensa sukuih ja mistä kasvattajat (tai hevosten uudet ostajat) voisivat katsoa hevosiaan takaisin haaliessa niiden tietoja. Tämä on oikea itsekkyyden huippu. "Jos en minä enää näillä sivuilla mitään tee, eivät tee mutkaan - ja vaikka tekisivätkin, niin lällislää!" Eikä kyseessä edes ollut mitkään erityisen nuoret virtuaaliharrastajat, jotka vinisevät, ettei homma ole enää hauskaa, eikä saa tehdä mitä haluaa. (ai mitenniin, kukaan ei sano, että täytyy järjestää sitten niitä VRL:n alaisia kilpailuita tyhmine rajoituksineen)

Ajatelkaa ihmiset. Käyttäkää niitä aivoja, mitkä teille on suotu, oli ne sitten enemmän tai vähemmän viisaat sellaiset. Ei aina tarvitse ajatella asioita vain omalta kantilta, niitä voi miettiä myös toisten osalta. Entä jos juuri sinä olet se seuraava syrjään joutuva, kun ei ole mahdollisuuksia harrastaa - ja villejä kilpailuita löytyy vain kivien alta. Tosiaan, tämän pitäisi olla hauskaa, ja sitä se ei ole, ellei ollenkaan ajatella myös toisiamme.

Yksin rodun kanssa

Se on hassu juttu, miten yksin tuntuu välillä olevan jonkun rodun kanssa, vaikka ko. rodulla olisikin ehkä jopa muutama muu kasvattaja. Tosin pääsääntöisesti omat ongelmani ja uskonpuutteni koskevat niitä rotuja, joita ei (tietääkseni) kukaan muu kasvata, joskin yksittäisiä hevosia saattaa ihmisillä olla ja näistäkin osa minun kasvattejani. Omista hevosista voisin tällaisessa tilanteessa mainita rodut ariegenponi, furioso, hackney ja -poni. Kasvatus alkoi kunkin rodulla hirmu kivasti, kasvatteja on kohtalaisesti, en kuitenkaan harrasta mitään suurta yksittäisen yksilön siitoksessa käyttämistä. Mutta aina tulee vastaan se hetki, kun huomaa, että mulla on useita 2-4 linkitettyä sukua omaavaa hevosta ja kaikki ovat sukua toisilleen - osan suvuissa on jo käytettynä linjasiitostakin. Siinä vaiheessa on kovin paha varsottaa enää yhtäkään tammaa - ellei sitten evm-oreilla ja vaikka itseäni ei epätasaiset suvut häiritse, lähes 100% virtuaali-ihmisistä ne ärsyttävät, niitä suorastaan kammoksutaan. Kuten myös jopa linjasiitosta, ihmiset sanovat heti, että hevonen on sukurutsattu, jos sen suvusta löytyy sama hevonen kahteen kertaan, vaikka se olisi 3+4 polvessa.

Siinä vaiheessa kun kaikki omat hevoset ovat sukua toisilleen, tulee eteen taas lähtötilanne rodun kanssa. Täytyisi ruveta "tuomaan" taas uusien linjojen perustajahevosia ja sekös on sitten tylsää puuhaa, minä kun en ole koskaan ollut suuri fani virtuaalihevosille, joilla ei ole linkitettyä sukua, mutta minkäs mahtaa, se on tehtävä - omalta osalta siihen kuluu aina tuhottomasti aikaa ja sitten taas huomaa, että piru vie, täytyis päästä käyttään noita kasvatteja jo jalostukseen, kun ovat jo parikymppisiä. Tällöin yleensä mun ko. rodun kasvatit saavat elää ikivanhoiksi, mahdollisesti rukkaan vähän ikääntymistä, etteivät ne olisi ihan niin muinaismuistoja päästessään vihdoin jalostushommiin. Kaiken alusta aloittaminen on aina niin perseestä, etten voi edes kuvailla sitä olotilaa, mikä minulla on näitä uusia verilinjojen piristäjiä keksiessäni. Välillä tulee kirottua itsensä alimpaan helvettiin sen takia, ettei voi pysytellä vaikkapa jossain puoliverirodussa tai vaikka ratsuponeissa - niiden kanssa kun ei ihan heti tule ongelmaa sukujen kanssa..

Myönnän toki itse sen, että olen tuhottoman laiska etsimään ulkopuolisia oreja tammoilleni ja varsinkin, kun niin kovin harva foorumeilla laittaa orinsa rotua "jalostukseen tarjotaan"-viestinsä otsikkoon. Sama jos joku esittelee talliaan, niin en mie vaivaudu meneen katsoon, ellei siihen otsikkoon sitten tajua laittaa, että "E: suomenpilkkukorvaponeja kasvattava talli". Luulen, että jos olisin überaktiivinen etsijä, löytäisin tammoilleni ehkä jopa rotuisiaan oreja, ehkä jopa kasvattajan, jolta haluaisin tilausvarsan. Mutta jos he eivät osaa mainostaa itseään, en löydä heitä ikinä. Silloin tällöin etsin VRL:n hevosrekisteristä rodun perusteella eläimiä. Otetaan nyt esimerkkinä arieget, niitä löytyy sieltä omien ponieni lisäksi oisko ollu kuus kappaletta. Näistä 3-4 oli jo lopettaneen kasvattajan kasvatteja (jolta minulla on jo edesmenneitä poneja kolme), ja yhdenkään sivut eivät toimineet. Sitten oli kaksi ponia, jotka oli vastikään rekisteröity, mutta niissä tökki nimet jo pahasti vastaan - ne oli raiskattu vääränsorttisella nimellä. Jostain syystä olen yleensä yleisempien rotujen kohdalla anteeksiantavaisempi nimen suhteen, kuin näillä harvinaisuuksilla, en tiedä mistä tämä johtuu, mutta mielestäni harvinaisen rodun nimen tulisi selkeästi mukailla rodun kotimaan tyyliä - edes kielellisesti!

Ihmiset jaksavat välillä ihmetellä myös sitä, että miten mä jaksan jonkun rodun parissa, kun kasvtit ei mee kaupaks. Jotkut ei vain tunnu ymmärtävän sitä, etten todellakaan tee tätä hommaa muita varten, vaan totaalisesti itseäni varten, vaikka aina onkin ilahduttavaa, jos joku kiinnostuu tilausvarsan ottamisesta tai jaksaa kysellä vähän enemmän rodusta ja miettiä kuvavaihtoehtoja ja sitten päätyä ottamaan kasvattini hoteisiinsa. Vielä kun jotkut näistä jopa tekevät sillä kasvatilla jotain, se on aina yhtä lämmittävää. Vaikka kukaan ei minulta hevosia ostaisi, pitäytyisin silti niissä roduissa, mitkä itselle ovat mieluisia. Toki minullakin on joidenkin rotujen kohdalla käynyt niin, että kiinnostus on loppunut ja rodun edustus on tallista luonnollisen poistuman kautta hävinnyt, mutta koskaan en ole rodun kasvatusta lopettanut "kun te ette oo kiinnostunu mun kasvateista". Se ei vain ole mielestäni oikea lähtökohta kasvatuksen aloittamiselle, että olisiko kasvateille menekkiä. Hävetkää, jotka kyseisellä tavalla varsoja tehtailette! Se on virtuaalisesti melkein sama asia kuin täysin epähyväksyttävä ja iljettävä koirien pentutehtailu reaalimaailmassa.

Sitten on olemassa niitä rotuja joiden kanssa vain kuvittelen olevani yksin. Kuten fellponit. Tosin olen aika varma, että olen niitä pisimpään täällä virtuaalisesti kasvatellut, ensimmäisiä fellponikasvattejani kun oli ori Quiero's Very Own, isänä musta Wild 'n Free ja emänä mustanruunikko Fantacy - Very Own syntyi joulukuussa 2001. Näillekin vanhoille poneille pitäisi tehdä joku muistosivun tapainen, että saisi linkitettyä sukutauluihin ne. Kuitenkin, fellponikasvattajia tuntuu putkahtelevan vähän väliä jostain esiin, mutta lähes kaikki tuntuvat toimivan linkitettyä sukua omaamattomien ponien voimin. Jotenkin tuntuu aina niin tyhjältä katsoa näiden varsojen sukutauluja - sieltä ei löydy yhtäkään Quieron aikaista ponia ja se saa minut aina uudelleen ja uudelleen surulliseksi. Tiedän, että itse olen kovin kehno mainostamaan tallejani ja rotujani ja niiden historiaa virtuaalimaailmassa, mutta aina sitä kuvittelee että kaikki haluavat vanhansukuista, kun tosiasiassa nykyään kovin harva haluaa vanhaa sukua omaavaa hevosta tai ponia, oli sen rotu mikä tahansa.

Näiden rotujen kanssa, joiden parissa kuvittelen olevani yksin, on yksi suuri plussapuoli niihin rotuihin nähden, joiden kanssa tiedän olevani yksin, nimittäin se, että voin ostaa laumaan suvullisen, joskin yhden polven linkitettyä sukua omaavan, ponin, joka on täysin eri linjaa omiini nähden. Tosin olen myös yleensä kovin nirso, enkä välttämättä haluakkaan kasvattia toiselta samasta rodusta innostuneelta. Yleensä tähän tosin vaikuttaa jokin, mikä ei iske minun tajuntaani, tallin sivuilla saattaa tekstit olla vähän ristiriitaisia rotua ajatellen, ponien koulutustasot tai muut tökkivät tai on jotain muuta, näkymätöntä, mikä ärsyttää. On toki näiden rotujen kanssa yksi iso ongelmakin samaan asiaan liittyen, että on muitakin kasvattajia. Se, että joskus vain tunnen jonkun pilaavan rotua ja sen mainetta virtuaalimaailmassa - varsinkin jos henkilön käytöksestä paistaa nuoruus ja osaamattomuus, se, ettei tiedä oikeasti mitään hevosista ja näillä on yleensä myös eniten se tyyli, että hevosia kasvatetaan vain muiden käyttöön ja jos kasvatit eivät mene kaupaksi heti, laitetaan pillit pussiin ja heitetään pussi tuleen. Pitkän linjan kasvattajalta haluan taasen kasvatin lähes poikkeuksetta ja minulle riittää jo nykyään se, että talli olisi ollut pystyssä edes vuoden, se osoittaa varsinkin harvinaisten rotujen ollessa kysessä jonkinnäköistä sinnikkyyttä, sitä, että hommaa tehdään itselle, ei muille - ja niinhän sen pitäisi olla.

On olemassa myös rotuja, joiden kohdalla huomaan vain ostelevani toisten kasvattien hevosia ja oma kasvatus ei tunnu etenevän - unohdan varsottaa tammoja ja tarjota omia (joskus jopa erittäin kivasti menestyneitä) orejani jalostukseen. Menen siihen halpaan, että joku mainostaa itseään ja myy kivanoloisia hevosia. Ostan ja tajuan jossain vaiheessa, että viimeisin omatuotos ko. rodusta on jostain vuoden takaa.. ja näitä löytyy myös harvinaisissa roduissa - hyvinä esimerkkeinä tennesseewalkerit ja akhal-teket. Tosin tekkejen tilannetta omista linjoistani olen yrittänyt pikkuhiljaa parantaa elvyttämällä vanhoja, kuolemaan päässeitä linjoja eloon. Kaikki tämä vain siksi, etten osaa olla järjestelmällinen. Samasta syystä minulle pääsee käymään näitä asioita, että kaikki omat tietyn rodun eläimet ovat sukua toisilleen.. ehkä minä vielä joskus viisastun tämän asian suhteen.

Muistakaa ihmiset mainostaa, varsinkin niitä harvinaisempia eläimiä ja niitä kasvattavia talleja - jos homma toimii teidän osalta, voitte olla varmoja, että olen erittäin kiinnostunut ostamaan kasvattejanne monipuolistamaan omia linjojani!

Ostamisen sietämätön keveys(kö?)

Minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka haluaa yleensä kaikesta tiedon nytheti eikä viidestoista päivä (ellei satu olemaan juuri se viidestoista päivä..). Tästä syystä suorastaan vihaan seurailla joitain ketjuja, joissa olen tehnyt ostotarjouksen jostain hevosesta tai ponista, mikäli siis myyjä ei osaa sanoa heti vai viimeistään seuraavana päivänä, aikooko hän kyseistä pikselieläintä minulle myydä vai ei. Koen yleensä henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos minulle ei jotain eläintä suoda - minähän olen se paras omistaja hevoselle kuin hevoselle, lupaanhan minä pitää sen hamaan loppuunsa asti itselläni, enkä muuten muista myyneeni muiden kasvatteja eteenpäin ainakaan viiteen vuoteen. Tiedänhän minä sen, että kaikkia ei houkuta antaa kasvattiaan omistajalle, jossa sille ei voida luvata tuhansien kilpailuiden kalenteria ja vähintään kolmen laatuarvostelun läpikäyntiä tms. mutta harvemmin tällaiset ehdot asettavalta kasvattajalta edes pyrin yhtäkään kasvattia ostamaan.

Ymmärrän vielä sen, että jos kyseisestä eläimestä tulee useita tarjouksia, tällöin toki kannattaa katsoa, että kenellä heistä olisi se omaan silmään ihanteellisin koti, mutta mikäli muita tarjouksia ei kuulu ja myyjä jatkuvasti vain nostelee myyntiketjuaan etusivulle nähtäväksi, niin mulla menee usein hermot tässä vaiheessa. Eikö voi sitten vain suoraan sanoa, jos ei mieluusti minun käsiini kasvattiaan anna? Voiko se olla niin vaikeata, siinä ärsyttäisi huomattavasti enemmän ostajaehdokasta, kuin kovin yleisellä hiljaa-topikin-nostamisella. Tämä koskee myös sitä, että voitaisiin puhua totta - eräässä myyntiketjussa tarjosin kotia muutamalle fellponille, jotka eivät olleet myyjän kasvatteja, hän siihen totesi että "katsotaan mitä kasvattaja sanoo" - samana iltana tuli toisesta näistä poneista toinen tarjous ja poni lähti oitis hänelle. Kappas - se kauan tavoiteltu kasvattaja olikin siinä välissä vihdoin vastannut kyselyihin, vai? Tuskinpa näin.

Tiedän myös sen, että otan välillä nämä jutut hieman turhan vakavana loukkauksena itseäni kohtaan. Olen kuitenkin melko pitkän linjan virtuaaliharrastaja ja iältänikin jo keskivertoharrastajaa reilut puoli vuosikymmentä vanhempi. Jotenkin sitä aina välillä tulee kuviteltua, että tietenkin minulle myydään, olenhan kohtalaisen tunnettu (okei, ehkä pääasiassa hevosmääräni ansiosta) virtuaalimaailmassa jonka lisäksi voin taata tiettyä pysyvyyttä, jota kovinkaan moni ei enää valitettavasti voi tarjota virtuaalitalleilleen ja -hevosilleen. Silti joskus ne hevoset, joista tarjoan, eivät päädy omistukseeni ja voin myöntää, että useimmiten mulle tulee suuri ärsytysreaktio tällaisesta ja välttelen jatkossa kyseistä kasvattajaa ja hänen hevosiaan. Toisaalta, rakastan sitä tunnetta, kun huomaan jonkun virtuaalisesti tutun ihmisen myyntiketjun ja bongaan sieltä itseäni kiinnostavan eläimen - eikä tarvitse muuta todeta, että voisinko viedä tuon? Useimmiten vastaus on kyllä, ellei hevosta ole huomaamattani jo ehditty toiselle myydä - ja onpahan käynyt niinkin, että jotkut osaavat odottaa tuloani ko. ketjuun, hyvä kun eivät ole suoraan laittaneet aloitusviestiin "varattu Kerpalle?"-tekstiä. Tämä on aina yhtä ihanaa ja piristää varmasti sellaisenkin päivän, jolloin olen kettuuntunut johonkin omasta mielestäni pikkusieluiseen, joka ei ymmärrä kasvattinsa parasta, kun ei sitä minun käsiini luovuta!

Itse r-a-k-a-s-t-a-n hevosten ostamista, silläkin uhalla, että välillä näitä pettymyksiä tulee. Tosin oma virtuaalielämäni ei onneksi ole kiinni yksittäisen hevosen hankinnasta tai sen väliin jättämisestä, vaikkakaan harvemmin tarjoan hevoselle kotia, ellei siinä ole jotain sellaista, mitä haluan omiin linjoihini. Ellei oteta lukuun tämän hetken shetlanninponikuumotusta, joka ei ota laantuakseen - haluan ne kaikki! Erikoisen värisinä tietenkin mieluiten, vaikka yksi tamma minulle onkin tulossa ihan vain mustan tamman kuville - mutta sillä tammalla (ostamallani siis) onkin kasvattajanimeä lukuunottamatta sama nimi kuin yhdellä IRL itselleni tärkeällä hevosella, joten tämä vaikuttanee asiaan jonkin verran.

Vielä sen verran, että se pistää vihaksi, kun ihmiset kuvittelevat, etten pysty tarjoamaan ihan kelpo kotia heidän kasvateilleen vain sen takia, että minulta löytyy useita satoja hevosia ja poneja talleistani. En ehkä ole se kaikkein ahkerin sivujen päivittäjä, se on totta, mutta tällä hetkellä voin olla kyllä hyvin ylpeä suurimman osan suojattieni kilpailukalentereista - ne ovat joillain jopa tursuavat ja pystyn jättämään vielä kisaikäisiä jopa niistä hommista eläkkeelle, ettei kalentereista tulisi turhan törkeitä! Olen jopa harkinnut osan kohdalla, että jättäisin pelkät sijoitukset sivuille - ja tämä onnistuu ilman, että kalenteri näyttäisi homman jälkeen aivan tyhjältä. Eli mitä ihmiset sitten odottavat kasvattiensa kodeilta - koska useimmiten se on nimenomaan ne kilpailut.. ja koska pystyn tarjoamaan ihan kohtuullista kilpailuttamista (tietenkin vähän painotuslaji ja koulutusaste huomioonottaen, jollain tasolla kisaavia vain on enemmän kuin toisella ja jotain tasoa kisaaville ei luokkia löydy kivienkään alta ja minä en harrasta kuin yhden- ihan maksimissaan KRJ:ssä Prix St. Georges-tasolla kisaavien kanssa, kahden luokan tasonalennuksen), niin mikä vielä mättää? Ah! Sekin vielä, että jos minä olen jonkun rodun kohdalla virtuaalimaailman vanhimpia uranuurtajia ja haluaisin juuri tietyn hevosen sukujani täydentämään ja ko. hevosen myyjä olisi nuorempaa virtuaalipolvea, niin voi että laittaa harmittamaan, kun tyyppi myy sitten hevosen jollekin, joka ei ole kiinnostunut rodusta muutoin kuin että "ihan kiva tollanen ois varmaan kisakonina" - sitten jää rodulle itsensä antanut ihminen katsomaan, että jaah.. Grr!

Hmh.. olisikohan siinä about se? Voisi ollakin.

(ja enää kukaan ei uskalla joko myydä minulle tai olla myymättä minulle!)

Alku aina hankalaa

Tjuu'u. Kait se niin on, että tämäkin "tyttö" on nyt jotenkin hurahtanut tänne blogien maailmaan, vaikka vielä kuukaus-pari takaperin en ollut koskaan edes lukenut yhtäkään blogia.. Jostain täytyisi aloittaa ja se on ehkä se kaikki hankalin osuus tässä, vai? Voisin toki aloittaa järkyttämällä virtuaalimaailmaa, osa ehkä huokaisisi helpotuksesta, osa taasen varmasti leimahtaisi raivon valtaan, mutta se on kestettävä. Minulla on meinaat suunnitelma. Suunnitelmaan tosin liitty muutama muukin henkilö, joita en viitsi tässä vaiheessa vielä mainita, koska en ole heiltä lupaa pyytänyt ja ainakin yhdellä heistä on aika isokin pelko siitä, että mitä tästä tulee, jos/kun asia tulee ilmi ja jos/kun asia toteutetaan.

Me aiotaan meinaan ottaa VRL haltuumme. Suuri osa meistä on toiminut aiemminkin siellä hallituksen jäseninä ja tietää siis, mihin paskasäkkiin on nokkansa tunkemassa. Hallitushaussahan ei tullut varteenotettavia hakijoita käytännössä yhtään - osa hakemuksista katosi matkalla ja siellä oli myös omani, joka oli (anteeksi nyt vain hakeneet) kyllä aivan eri maailmasta kun vertaa näihin perille päässeisiin hakemuksiin. Ihmiset kun eivät olleet vissiin ihan sisäistäneet hakusysteemiä ja etenkään itsensä ja niiden omien ajatusten mainostamista. Varsinkaan siltä osa-alueelta, mihin hakivat puheenjohtajaksi - jos edes ymmärsivät tätä kohtaa täyttää.

Niinpä totesimme pienellä porukalla, ettei tästä tule mitään. Jotain täytyy tehdä ja päädyimme siihen tulokseen, että josko sitten vain nimeäisimme itsemme uudeksi hallitukseksi, yksinkertaista, helppoa. Ehkä ensi kesänä sitten taas haku, jos ihmiset olisivat tämänkesäisestä viisastuneet - ja oppisivat myös kysymään, jos on jotain kysyttävää, tietoa kyllä löytyy, jos viitsii pysähtyä hetkeksi sitä etsimään. Se, toteutuuko suunnitelmamme, on vielä hieman avoinna - mitä mahtaa virtuaalimaailma miettiä tällaisesta toiminnasta? Lynkattaisiinko nykyinen VRL me mukanansa totaalisesti, vai ilahtuisivatko ihmiset, jos "vihdoin jokin toimisi". Emmehän me toki voi luvata, että hommia saataisi toimimaan yhäkään, onhan se karu tosiasia, että niiden hommien pyörittämiseen tarvitaan myös muita, mutta nyt olisi ainakin ne organisaattorit kasassa, vieläpä ihmisistä, joilla on kokemusta asiasta ja sen haittapuolista siinä missä ehkä myös hieman plussapuolistakin.

Mutta palannen tähän asiaan jossain vaiheessa, jos uskaltaudumme itsemme paljastaa - tai lähinnä suunnitelmamme siis - virtuaalimaailmalle ihan virallisestikin. Tämä blogi aikoo toimia jatkossa myös jonkunsortin päivitysväylänä tiedottamassa tallieni sekä seurani uutisista, jos sellaisia nyt on tulossa edes. Luulisin kuitenkin tämän helpottavan omaa muistamistani sen suhteen, että merkkailisin välillä vähän mitä talleilla on tapahtunut - koska olen ehkä yksi huonomuistisimmista ihmisistä merkkaamaan mitään etusivulle, siellä päivityskerrat laahaavat aina automaattisesti perässä välistä melko pitkälläkin aikavälillä.

Jokatapauksessa. Tällä lähdetään liikkeelle, jatkoa seurannee lähiaikoina.