Ostamisen sietämätön keveys(kö?)

Minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka haluaa yleensä kaikesta tiedon nytheti eikä viidestoista päivä (ellei satu olemaan juuri se viidestoista päivä..). Tästä syystä suorastaan vihaan seurailla joitain ketjuja, joissa olen tehnyt ostotarjouksen jostain hevosesta tai ponista, mikäli siis myyjä ei osaa sanoa heti vai viimeistään seuraavana päivänä, aikooko hän kyseistä pikselieläintä minulle myydä vai ei. Koen yleensä henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos minulle ei jotain eläintä suoda - minähän olen se paras omistaja hevoselle kuin hevoselle, lupaanhan minä pitää sen hamaan loppuunsa asti itselläni, enkä muuten muista myyneeni muiden kasvatteja eteenpäin ainakaan viiteen vuoteen. Tiedänhän minä sen, että kaikkia ei houkuta antaa kasvattiaan omistajalle, jossa sille ei voida luvata tuhansien kilpailuiden kalenteria ja vähintään kolmen laatuarvostelun läpikäyntiä tms. mutta harvemmin tällaiset ehdot asettavalta kasvattajalta edes pyrin yhtäkään kasvattia ostamaan.

Ymmärrän vielä sen, että jos kyseisestä eläimestä tulee useita tarjouksia, tällöin toki kannattaa katsoa, että kenellä heistä olisi se omaan silmään ihanteellisin koti, mutta mikäli muita tarjouksia ei kuulu ja myyjä jatkuvasti vain nostelee myyntiketjuaan etusivulle nähtäväksi, niin mulla menee usein hermot tässä vaiheessa. Eikö voi sitten vain suoraan sanoa, jos ei mieluusti minun käsiini kasvattiaan anna? Voiko se olla niin vaikeata, siinä ärsyttäisi huomattavasti enemmän ostajaehdokasta, kuin kovin yleisellä hiljaa-topikin-nostamisella. Tämä koskee myös sitä, että voitaisiin puhua totta - eräässä myyntiketjussa tarjosin kotia muutamalle fellponille, jotka eivät olleet myyjän kasvatteja, hän siihen totesi että "katsotaan mitä kasvattaja sanoo" - samana iltana tuli toisesta näistä poneista toinen tarjous ja poni lähti oitis hänelle. Kappas - se kauan tavoiteltu kasvattaja olikin siinä välissä vihdoin vastannut kyselyihin, vai? Tuskinpa näin.

Tiedän myös sen, että otan välillä nämä jutut hieman turhan vakavana loukkauksena itseäni kohtaan. Olen kuitenkin melko pitkän linjan virtuaaliharrastaja ja iältänikin jo keskivertoharrastajaa reilut puoli vuosikymmentä vanhempi. Jotenkin sitä aina välillä tulee kuviteltua, että tietenkin minulle myydään, olenhan kohtalaisen tunnettu (okei, ehkä pääasiassa hevosmääräni ansiosta) virtuaalimaailmassa jonka lisäksi voin taata tiettyä pysyvyyttä, jota kovinkaan moni ei enää valitettavasti voi tarjota virtuaalitalleilleen ja -hevosilleen. Silti joskus ne hevoset, joista tarjoan, eivät päädy omistukseeni ja voin myöntää, että useimmiten mulle tulee suuri ärsytysreaktio tällaisesta ja välttelen jatkossa kyseistä kasvattajaa ja hänen hevosiaan. Toisaalta, rakastan sitä tunnetta, kun huomaan jonkun virtuaalisesti tutun ihmisen myyntiketjun ja bongaan sieltä itseäni kiinnostavan eläimen - eikä tarvitse muuta todeta, että voisinko viedä tuon? Useimmiten vastaus on kyllä, ellei hevosta ole huomaamattani jo ehditty toiselle myydä - ja onpahan käynyt niinkin, että jotkut osaavat odottaa tuloani ko. ketjuun, hyvä kun eivät ole suoraan laittaneet aloitusviestiin "varattu Kerpalle?"-tekstiä. Tämä on aina yhtä ihanaa ja piristää varmasti sellaisenkin päivän, jolloin olen kettuuntunut johonkin omasta mielestäni pikkusieluiseen, joka ei ymmärrä kasvattinsa parasta, kun ei sitä minun käsiini luovuta!

Itse r-a-k-a-s-t-a-n hevosten ostamista, silläkin uhalla, että välillä näitä pettymyksiä tulee. Tosin oma virtuaalielämäni ei onneksi ole kiinni yksittäisen hevosen hankinnasta tai sen väliin jättämisestä, vaikkakaan harvemmin tarjoan hevoselle kotia, ellei siinä ole jotain sellaista, mitä haluan omiin linjoihini. Ellei oteta lukuun tämän hetken shetlanninponikuumotusta, joka ei ota laantuakseen - haluan ne kaikki! Erikoisen värisinä tietenkin mieluiten, vaikka yksi tamma minulle onkin tulossa ihan vain mustan tamman kuville - mutta sillä tammalla (ostamallani siis) onkin kasvattajanimeä lukuunottamatta sama nimi kuin yhdellä IRL itselleni tärkeällä hevosella, joten tämä vaikuttanee asiaan jonkin verran.

Vielä sen verran, että se pistää vihaksi, kun ihmiset kuvittelevat, etten pysty tarjoamaan ihan kelpo kotia heidän kasvateilleen vain sen takia, että minulta löytyy useita satoja hevosia ja poneja talleistani. En ehkä ole se kaikkein ahkerin sivujen päivittäjä, se on totta, mutta tällä hetkellä voin olla kyllä hyvin ylpeä suurimman osan suojattieni kilpailukalentereista - ne ovat joillain jopa tursuavat ja pystyn jättämään vielä kisaikäisiä jopa niistä hommista eläkkeelle, ettei kalentereista tulisi turhan törkeitä! Olen jopa harkinnut osan kohdalla, että jättäisin pelkät sijoitukset sivuille - ja tämä onnistuu ilman, että kalenteri näyttäisi homman jälkeen aivan tyhjältä. Eli mitä ihmiset sitten odottavat kasvattiensa kodeilta - koska useimmiten se on nimenomaan ne kilpailut.. ja koska pystyn tarjoamaan ihan kohtuullista kilpailuttamista (tietenkin vähän painotuslaji ja koulutusaste huomioonottaen, jollain tasolla kisaavia vain on enemmän kuin toisella ja jotain tasoa kisaaville ei luokkia löydy kivienkään alta ja minä en harrasta kuin yhden- ihan maksimissaan KRJ:ssä Prix St. Georges-tasolla kisaavien kanssa, kahden luokan tasonalennuksen), niin mikä vielä mättää? Ah! Sekin vielä, että jos minä olen jonkun rodun kohdalla virtuaalimaailman vanhimpia uranuurtajia ja haluaisin juuri tietyn hevosen sukujani täydentämään ja ko. hevosen myyjä olisi nuorempaa virtuaalipolvea, niin voi että laittaa harmittamaan, kun tyyppi myy sitten hevosen jollekin, joka ei ole kiinnostunut rodusta muutoin kuin että "ihan kiva tollanen ois varmaan kisakonina" - sitten jää rodulle itsensä antanut ihminen katsomaan, että jaah.. Grr!

Hmh.. olisikohan siinä about se? Voisi ollakin.

(ja enää kukaan ei uskalla joko myydä minulle tai olla myymättä minulle!)