Raviharrastus vs. ratsuharrastus

Virtuaalisesti siis. Voinen tähän alkuun heti todeta, että reaalimaailmassa olen (taas) tekemisissä ravureiden kanssa, eli kyllä, tiedän raviharrastuksesta yhtä sun toista, jonka lisäksi olen myös omistanut (ja kasvattanut) virtuaalisesti ravureita, että olen ollut myös sillä puolen. Tässä puhun kuitenkin nyt virtuaalisesti asioista, onhan kyse virtuaaliblogista - käsitykseni ja mietteeni pohjautuvat täysin muutaman Ravilistan foorumin viestiketjun anti(mi)in. (osittain crosspostattu FVP:hen)

Miten ihmiset, jotka monessa paikassa kehuu itseään rennoksi ja kivaksi porukaksi, voivat olla jotain niin muuta? Se kuilu on niin iso, ettei sitä varmaan saisi edes kurottua raoksi. Oikeasti. Kun ratsupuolella joskus joku arvostelee toisen tapaa harrastaa, niin ravipuolella se on jotain potenssiin tuhat - ratsuihmisiä kohtaan. Ne tuntuu oikeasti kuvittelevan, ettei ole kuin se yksi ratsuomistajatyyppi ja se on se, joka kisaa 200-800 kisaa hevosella sen elämän aikana ja välittää vain ulkoasuista ja kuvista ja luonteista. Mä vaan ihmettelen, kisaamista lukuunottamatta siis, sitä, että eikö oikeesti siihen virtuaalihevoseensa saisi panostaa, jos näin haluaa? Miksei sille saisi kirjoittaa päiväkirjaa tai pitkää luonnetta vain sen takia, että suuri osa ravi-ihmisistä ei "tuhlaisi aikaansa" moiseen? Koska ovat niin helvetin kiireisiä niiden hevostensa kanssa eivätkä voi istua koko päivää koneella vain virtuaalihevostelemassa. Kuvittelevatko ne oikeasti, että sitä ratsuihmiset tekee? Istuu päiväkausia koneella vain hioakseen hevosen luonnekuvausta, jonka pituus on sata riviä potenssiin 3 ja jossa käytetään hienoja fraaseja ja koristellaan kukkasin? UAAAAAAARRRRRGHHHHH!

Tuntuu, että siellä suunnalla ratsuihmisiä vihataan ihan vain periaatteen vuoksi ja VRL:ää vielä enemmän syrjitään ihan vain periaatteen vuoksi - koska se on RATSUpaikka. Täten myös hevoskantakirja, joka on aina ollut nimeltään hevoskantakirja, mielletään ravipuolella RATSUkantakirjaksi - onhan se NYKYÄÄN VRL:n alainen. Miten siellä muka voitaisiin tietää hölkäsen pöläystä mistään ravureiden rakenteista ja kuka ravurin omistaja jaksaisi tehdä kaiken sen, mitä vaaditaan hevosen kantakirjaan saamiseksi? Mulla on muuten vastaus: ihan samalla lailla varmasti jaksaisi, kun ratsunkin omistaja - jos haluaisi. Siellä puhutaan (mm. reaalielämän) ravi-ihmisistä niin kiireisinä, ettei heillä ole aikaa käyttää hevosiaan näyttelyissä, että saisivat niille kantakirjaukseen oikeuttavat meriitit. Miten helvetissä ratsuihmisillä sitten sitä aikaa on? Ihan samalla tavalla ne hevoset (myös reaalisti) tarvitsevat sen hoidon, heinät, karsinanputsaukset ja liikutukset, olivat ne sitten ravihevosia tai ratsuhevosia! Ei ratsuihmisillä ole yhtään sen enempää aikaa samankokoisen hevosmäärän kanssa, kuin mitä ravi-ihmiselläkään on. Herätkää pahvit - ottakaa se silmä käteen ja katsokaa, sen jälkeen aivot käteen ja miettikää. Tämän jälkeen mielellään näkisin naamanne, kun ne punehtuvat nolostuksesta. Oho, samaa sakkia ollaan, vaikka toiset harrastaa hevosen selästä ja toiset hevosen takaa.

Noh, nyt ei ainakaan enää kiinnosta palata virtuaaliravureiden pariin, onneksi valitsin laukkurit.

Ravuri vai laukkuri?

Halu omaan "yksityishevoseen" lisääntyy vain kokoajan. Olenkin miettinyt, et jos hankkisin joko ravurin tai laukkahevosen itselleni, sellaisen, että kun on vain yksi hevonen hoteissa ko. lajin suhteen, niin siihen voisi panostaa. Mitä suurempana inspiraationa varsinkin laukkahevosta ajatellen on olleet tekstit, mitä Gin Akhaltekin ja Ionicin blogista (linkki blogilistassa!) olen lukenut - Sirpa ja Gin ovat aina niin innoissaan, kun joku hevonen menestyy ja laukkakisojen selostuksia on hyvin mielenkiintoista lukea. Tästä johtuen olen ehkä kallistunut vähän laukkahevosten puoleen ja onhan se puoli minulle hieman tutumpi (virtuaalisesti..) kuin ravipuoli (jonka kanssa taasen olen reaalimaailmassa tekemisissä), koska Quierossa oli aikoinaan ratsutäysveristen lisäksi laukkureita - nykyäänhän meillä on vain ratsuja..

Sitten taasen ehkä ravurikin kiinnostaisi, olihan mulla noita orloveita, jotka juos jotkut ihan kivastikin, miksei siis jatkamaan? Ehkä tosin ranskalaisella, ehkä venäläisamerikkalaisella.. mutten sitten tiedä - toisaalta kukaan ei kiellä hankkimasta vaikkapa molempiin lajeihin omat hevosensa. Molempia lajeja ajatellen rotukirjo on sinällään laaja, että ongelmaksi koituisi rodun valinta. No ravipuolella mieluiten jokin muu kuin amerikkalainen, jonka lisäksi haluaisin lämpösen, en kylmäveri- tai poniravuria. Laukkapuolella taasen rotuja on vielä enemmän. On perinteinen englannintäysverinen, mutta niitä löytyy talleista ratsusuuntautuneina ihan riittämiin - vai löytyykö? Sitten hyvänä kakkosena tulisi angloarabi - näilläkin olen joskus kisaillut hieman laukoissa.. arabialaista tuskin laukkahevosekseni haluaisin - syytä on turha kysyä, ei vain nappaa siinä roolissa. Harvinaiset rodut, ah ne harvinaiset rodut! Jos haluaisin sittenkin quarterin, quarab, ara-appaloosa (ois hieno!), rbsh, ish (no näitä kahta löytyy ratsuina..), berber (himoinnut), paint, pintabian, turkmeeni ja akhal-teke (näitäkin mulla on joskus ollut laukkaurilla). Miten noista voisi valita?

Sitten olisi mietittävä se, että haluaisinko G1-tason hevosten jälkeläisen, vai haluaisinko ihan puskaratsun, josta yrittäisin laukkahevosen saada aikaiseksi - eli kivuta taso tasolta ylemmäs, jos hevonen osoittaa siihen rahkeita? Tavallaan ois hienoa kivuta taso tasolta, mut jos se hevonen onkin "susi", eikä osoita lahjakkuutta ja täten ei pääse etenemään? Siinä mielessä tekisi mieli hankkia edes maiden-lähtönsä voiton jälkeen G2-tasolle pääsevä hevonen. Tiedä sitten. Ehkäpä jätän nämä asiat hautumaan vielä hetkeksi ja jos eteen sattuu sopiva myynnissä oleva hevonen jompaankumpaan lajiin, ostan sen ja katson, mitä siitä tulee.