Itsekritiikki ja luetun ymmärtäminen

Minusta on alkanut yhä enemmän tuntumaan, että virtuaalihevostelijoissa on lähes yksinomaan kahta eri joukkuetta - ne, jotka ovat turhan itsekriittisiä (onko se edes sana?) ja ne, joilta tämä itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes kokonaan. Vain harva kuuluu siihen joukkoon näiden kahden välissä, niihin, jotka tuntuvat hyvin tietävän, minkä"tasoisia" heidän hevosensa virtuaalimaailmassa ovat. Tähän samaan sisältyy myös se, että nämä tasonsa tiedostavat tuntuvat myös ymmärtävän lukemansa paremmin, kuin yksikään näistä valtajoukkueiden pelaajista. Itsensä tiedostava tajuaa esim. laatissääntöjä lukiessaan, mitä vaaditaan laatuarvosteluun osallistuvalta eläimeltä ja toisaalta myös sen, että kannattaako minivaatimukset täyttävän hevosen kanssa osallistua laatuarvosteluihin.

Sitten ovat nämä, joilla ei tunnu toimivan niin itsekritiikki kuin sisälukutaitokaan. He ilmoittelevat kisaamattomia, luonteettomia, suvuttomia ja ilman jälkeläisiä olevia hevosia ties mihin laatuarvosteluihin - Yleislaatuarvosteluun (YLA) he pääsevät vielä mukaankin näillä eläimillään, jaosten omiin laatuarvosteluihin eivät. Kun nämä ns. laaduttomat hevoset sitten eivät saa palkintoa YLA:sta, ilmoitetaan ne mitään sivuilla muuttamatta aina uudelleen ja uudelleen mukaan, vaikka koettaisi arvosteluissaan miten käsitellä palkinnottomuuden syitä. Ei vain mene päähän. Voiko se olla niin hankalaa ensinnäkin perehtyä siihen, mihin on hevostaan ilmoittamassa ja ns. minimivaatimuksiin, ja vielä hankalampaa katsoa kriittisesti hevostaan sillä silmällä, että kannattaako sitä ilmoittaa. Voiko joku oikeasti kuvitella, että arvostelutilaisuudessa, jossa pisteytetään kaikki rakenteesta luonteen ja päiväkirjamerkintöjen kautta sukuun, jälkeläisiin sekä kilpailumenestykseen, voisi menestyä hevonen, jolta tuurilla löytyy se valokuva sivuiltaan - joka ei välttämättä täytä edes rotuvaatimuksia? Sitten itketään, kun tulosten saamisessa kestää, kun ihmiset ilmoittavat laatuarvostelun tai ainakin palkintojen kannalta aivan typeriä hevosia mukaan.

Osittain nämä kovasti itsekriittiset ihmiset kuuluvat samaan kastiin kuin ne, joilta itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes täysin. Miksikö? Siksi, että heillä seisoo talleissa yleisen mielipiteen mukaan hienoja hevosia, joilla on tarkkaan selostettu luonne-/ratsastettavuuskuvaus, joko suku täynnä linkitettyjä huippuhevosia tai pitkällinen selvitys evm-hevosista sukutaulussa, niillä on jälkeläisiä, joista osa on jo ehtinyt menestyä, jonka lisäksi niillä on kilpailuita paaaaljon ja hyvällä tuurilla tämän lisäksi niin päiväkirjamerkintöjä kuin valmennuksiakin takanaan. Silti omistaja miettii, että "hmm.. ei ihan vielä, se ei ole vielä valmis laatikseeen.". Onko heillä myös jonkinmoinen sisälukutaidon puute, kun eivät tajua koniensa saavan todennäköisesti vähintään sen II-palkinnon, ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä jopa sen I-palkinnon?

Välillä pistää turhauttamaan ihan toden teolla laatuarvosteluita arvostellessaan (itse toimin VVJ:n sekä YLA:n nimissä), että oikeasti - eikö ihmiset tajua? Mikä saa heidät ilmoittamaan ne rupuhevosensa. Missä ne huippuhevoset ovat, kun kyse on laatuarvostelusta? Vai ovatko näiden "huippuhevosten" omistajat lopulta sen verran itsetietoisia, etteivät tarvitse laatuarvosteluja kertomaan hevostensa olevan hienoja? Kuitenkin hieno suku määritellään usein sen mukaan, mitä arvonimiä suvussa olevilla hevosilla on - ei sen mukaan, onko hevoset oikeasti hienoja, mutteivät kertaakaan pyrkineetkään saamaan yhtäkään arvostelupalkintoa itselleen.

Henkilökohtaisesti ainakin mieleeni jää parhaiten valtarotujen kyseessä ollessa päähän ne, jotka ovat menestyneet (lähinnä tosin YLA:ssa..), ja näiden hevosten kautta osaan arvioida sukua omasta mielestäni - ellei kyse ole vanhanlinjan hevosista lähisuvussa, jolloin toki arvostan hevosen korkealle. Harvinaisten rotujen kyseessäollessa asia ei ole niin justiinsa, mutta onhan se hauska nähdä, että näidenkin rotujen keskuudessa on niin näyttelyttäminen kuin kisaaminenkin pikkuhiljaa yleistymässä - edes muutamia startteja ehkäpä kertomaan vähän siitä, mitä hevonen voisi periyttää.

Virtuaalinen valjakkoajo - VVJ & VVA

Tiedä sitten, onko virtuaalinen valjakkoajo nostamassa päätään, alkukesästä se tuntui olevan kovinkin suosittua, kun tein VVJ:n nimissä esittelytopicit niin konilaan kuin ht.nettiinkin, mutta nyt on taas omasta mielestä hieman into laantunut - lieneekö aika tehdä uutta esittelytopiccia lajista?

Huolimatta siitä, että VVJ:n kalenteriin on nyt parin viikon aikana tupsahdellut paljon vähemmän kilpailuita kuin kesän aikana, on valjakkoajosta vissiin ainakin jotkut kiinnostuneet ns. tosissaan - niinkin tosissaan, että virtuaalimaailmaan saatiin toinenkin kilpailuita hyväksyvä liitto, nimittäin Virtuaalinen Valjakkoajoliitto. Itse päätin kannattaa tätä uutta yritystä viiden kisakutsun verran - nyt siellä on sitten kalenterissa seitsemän kutsua, eli minun kutsuni plus kaksi yksittäisten henkilöiden pitämää kilpailua. On kiva, että pääsee kilpailemaan ns. järjestäytyneissä kilpailuissa ennemmin kuin täysin villeissä, vaikka kaikki kilpailut eivät olisikaan VRL:n katon alla. Täytyy vain toivoa, että VVA:n pitäjä jaksaa mainostella liittoaan (muutenkin kuin vain nostelemalla omaa ketjuaan), niin kauan, että ihmiset sisäistäisivät sen ja alkaisivat käyttämään sen palveluita - kuin myös järjestämään kilpailuita sen alaisuudessakin. Yksi miinuspuoli tosin tuolla liitolla on - täysin valjakkoajoa tuntematon kun ei siitä paljoa kostu, missään kun ei ole kerrottuna, mitä valjakkoajo varsinaiseti on.

Tietenkin minulle on etusijalla ns. oma jaokseni, eli VVJ (Virtuaalinen valjakkoajojaos), jonka puikoissa olen pyörinyt hurjat kolme kuukautta. Tänä aikana olen fiksaillut laatuarvostelun sääntöjä ja pisteytystä sekä hankkinut tuomarit laatikseen, osallistuen itse rakennearvosteluun - tosin rakennearvostelu tulee hieman vielä fiksaantumaan, muttei sillä tavalla, että se vaikuttaisi pisteisiin millään muotoa. Ensimmäisen laatuarvostelun pidettyäni mietin, olisiko järkevää hieman helpottaa pisteytystä, mutta toisaalta, pisteytystähän kiristettiin ja rukattiin juuri sen takia, että tuli tuhottoman paljon I-palkinnon hevosia ja poneja, jotka nyt ei oikeasti olleet mitenkään erityisen huippuja.. ensimmäiseen pitämääni laatuarvosteluun osallistuivatkin varmasti monet sellaiset, jotka vielä elivät vanhaa pisteytystä, vaikka laatuarvostelusivulla olikin linkki pisteytykseen. Nyt kun VRL saadaan viikonlopun aikana (toivottavasti) siirrettyä omalle palvelimelle ja saadaan uusi hieno ulkoasu ja muita herkkuja, tulen myös julkaisemaan uuden laatuarvostelukutsun - toivon, että sinne saadaan jo laadukkaampaa materiaalia arvioitavaksi, kuin viimeksi.

Olen myös miettinyt pienimuotoista sääntöuudistusta - tai vähän isompaakin, riippuu varmaan vähän siitä, kuka asiaa ajattelee. Olen miettinyt sen verran toistaiseksi, että ponit jaetaan reaalimaailman tyyliin kahteen luokkaan I-ponit on 120-148cm ja II-ponit olisivat sitten ne alle 120cm korkuiset söpöliinit. Lisäksi olen miettinyt sitä, että säännöistä poistettaisiin kohta, joka määrää luokat järjestettävän erikseen poneille ja hevosille - eli jatkossa kaikki saisivat osallistua samoihin luokkiin, mutta järjestäjät voisivat myös pitää luokkia vain hevosille, I- tai II-luokan poneille aivan niinkuin tällä hetkellä on pakko tehdä. Lisäksi groomipakko astuisi voimaan jokaisella valjakolla, mahdollisesti tosin sillä myönnytyksellä että luokissa, jotka ovat avoinna vain II-luokan poneille, ei tarvitsisi erikseen ilmoittaa groomiakin. Tähän mennessä nämä sääntöuudistusmietteet ovat varmasti sellaisia, joista kukaan ei tulisi suuremmin älähtämään, niistä ehkä jopa pidettäisiin.

Elkää hätäilkö, mulla on takataskussa myös se kohta mahdollisesta sääntöuudistuksesta, josta läheskään kaikki eivät tulisi pitämään. Tosin se on myös se, jonka kohdalla täytyisi viimoistaan pitää kansanäänestys ja selvitellä, kuinka paljon ihmiset olisivat sen jälkeen enää valmiita järjestämään yhdistettyjä luokkia. Viimeinen toistaiseksi ajateltu sääntöuudistus kun koskee yhdistetyn luokan viemistä myöskin enemmän siihen suuntaan, mitä se reaalimaailmassa on. Nimittäin, että jokaisesta osakokeesta, pidetään niitä sitten kaksi tai kolme, tulisi erikseen selvittää voittajat ja näiden tulosten perusteella määräytyisi itse yhdistetyn kilpailun voittaja - käytännössä homma menisi niin, että jos pidät yhdistetyn valjakkoluokan, jossa on kaikki kolme osakoetta, arvot jokaisen osakokeen erikseen ja sitten näiden tulosten pohjalta katsot lopputulokset - oletusarvoisesti, että pienimmän yhteenlasketun sijaluvun (esim. valjakko A on tullut koulukokeessa kolmansiksi, maratonilla viidensiksi ja tarkkuudessa 11:ksi, voisi sen valjakon luvuksi laskea 19 (3+5+11). Valjakko B tuli koulussa yhdeksänneksi, mutta voitti maratonin ja oli tarkkuudessakin toinen, olisi sen valjakon lopputulos 12 (9+1+2) - koska valjakolla B on pienempi lopputulos, sijoittuisi se tässä kahden valjakon yhdistetyssä kisassa ensimmäiseksi, kun valjakko A suuremmalla pistemäärällään tulisi toiseksi) saanut voittaa.

Mutta juu, siitä täytyy keskustella ja sitä täytyy hauduttaa. En todellakaan halua meinaat karsia jo hetkellisesti noussutta valjakkokisaajien (tai lähinnä siis niiden kisojen järjestäjien) määrää sillä, että he eivät viitsisi enää pitää kuin yksittäisiä osakokeita. Täytyisi muutoinkin taas vähän mainostaa lajia ja VVJ:tä, etenkin kun sain tehtyä niin hienon ja omasta mielestäni oikein hyvin lajin kattavan esittelytekstin! Olen siitä melko ylpeä. Luulen, että tässä kuussa tapahtunut pieni kisanjärjestysinto johtuu koulujen alkamisesta - aika moni virtuaalihevostelija on kuitenkin vielä tuon kurimuksen käsissä yhä ja heidän aikansa määräytyy pitkälti läksyjen määrän ja koulupäivien pituuden mukaan, mutta eiköhän taas kun ihmiset saavat rytmistä kiinni, myös kilpailuiden pitointo siitä kiihdy!