torstai 3. heinäkuuta 2008

Yksin rodun kanssa

Se on hassu juttu, miten yksin tuntuu välillä olevan jonkun rodun kanssa, vaikka ko. rodulla olisikin ehkä jopa muutama muu kasvattaja. Tosin pääsääntöisesti omat ongelmani ja uskonpuutteni koskevat niitä rotuja, joita ei (tietääkseni) kukaan muu kasvata, joskin yksittäisiä hevosia saattaa ihmisillä olla ja näistäkin osa minun kasvattejani. Omista hevosista voisin tällaisessa tilanteessa mainita rodut ariegenponi, furioso, hackney ja -poni. Kasvatus alkoi kunkin rodulla hirmu kivasti, kasvatteja on kohtalaisesti, en kuitenkaan harrasta mitään suurta yksittäisen yksilön siitoksessa käyttämistä. Mutta aina tulee vastaan se hetki, kun huomaa, että mulla on useita 2-4 linkitettyä sukua omaavaa hevosta ja kaikki ovat sukua toisilleen - osan suvuissa on jo käytettynä linjasiitostakin. Siinä vaiheessa on kovin paha varsottaa enää yhtäkään tammaa - ellei sitten evm-oreilla ja vaikka itseäni ei epätasaiset suvut häiritse, lähes 100% virtuaali-ihmisistä ne ärsyttävät, niitä suorastaan kammoksutaan. Kuten myös jopa linjasiitosta, ihmiset sanovat heti, että hevonen on sukurutsattu, jos sen suvusta löytyy sama hevonen kahteen kertaan, vaikka se olisi 3+4 polvessa.

Siinä vaiheessa kun kaikki omat hevoset ovat sukua toisilleen, tulee eteen taas lähtötilanne rodun kanssa. Täytyisi ruveta "tuomaan" taas uusien linjojen perustajahevosia ja sekös on sitten tylsää puuhaa, minä kun en ole koskaan ollut suuri fani virtuaalihevosille, joilla ei ole linkitettyä sukua, mutta minkäs mahtaa, se on tehtävä - omalta osalta siihen kuluu aina tuhottomasti aikaa ja sitten taas huomaa, että piru vie, täytyis päästä käyttään noita kasvatteja jo jalostukseen, kun ovat jo parikymppisiä. Tällöin yleensä mun ko. rodun kasvatit saavat elää ikivanhoiksi, mahdollisesti rukkaan vähän ikääntymistä, etteivät ne olisi ihan niin muinaismuistoja päästessään vihdoin jalostushommiin. Kaiken alusta aloittaminen on aina niin perseestä, etten voi edes kuvailla sitä olotilaa, mikä minulla on näitä uusia verilinjojen piristäjiä keksiessäni. Välillä tulee kirottua itsensä alimpaan helvettiin sen takia, ettei voi pysytellä vaikkapa jossain puoliverirodussa tai vaikka ratsuponeissa - niiden kanssa kun ei ihan heti tule ongelmaa sukujen kanssa..

Myönnän toki itse sen, että olen tuhottoman laiska etsimään ulkopuolisia oreja tammoilleni ja varsinkin, kun niin kovin harva foorumeilla laittaa orinsa rotua "jalostukseen tarjotaan"-viestinsä otsikkoon. Sama jos joku esittelee talliaan, niin en mie vaivaudu meneen katsoon, ellei siihen otsikkoon sitten tajua laittaa, että "E: suomenpilkkukorvaponeja kasvattava talli". Luulen, että jos olisin überaktiivinen etsijä, löytäisin tammoilleni ehkä jopa rotuisiaan oreja, ehkä jopa kasvattajan, jolta haluaisin tilausvarsan. Mutta jos he eivät osaa mainostaa itseään, en löydä heitä ikinä. Silloin tällöin etsin VRL:n hevosrekisteristä rodun perusteella eläimiä. Otetaan nyt esimerkkinä arieget, niitä löytyy sieltä omien ponieni lisäksi oisko ollu kuus kappaletta. Näistä 3-4 oli jo lopettaneen kasvattajan kasvatteja (jolta minulla on jo edesmenneitä poneja kolme), ja yhdenkään sivut eivät toimineet. Sitten oli kaksi ponia, jotka oli vastikään rekisteröity, mutta niissä tökki nimet jo pahasti vastaan - ne oli raiskattu vääränsorttisella nimellä. Jostain syystä olen yleensä yleisempien rotujen kohdalla anteeksiantavaisempi nimen suhteen, kuin näillä harvinaisuuksilla, en tiedä mistä tämä johtuu, mutta mielestäni harvinaisen rodun nimen tulisi selkeästi mukailla rodun kotimaan tyyliä - edes kielellisesti!

Ihmiset jaksavat välillä ihmetellä myös sitä, että miten mä jaksan jonkun rodun parissa, kun kasvtit ei mee kaupaks. Jotkut ei vain tunnu ymmärtävän sitä, etten todellakaan tee tätä hommaa muita varten, vaan totaalisesti itseäni varten, vaikka aina onkin ilahduttavaa, jos joku kiinnostuu tilausvarsan ottamisesta tai jaksaa kysellä vähän enemmän rodusta ja miettiä kuvavaihtoehtoja ja sitten päätyä ottamaan kasvattini hoteisiinsa. Vielä kun jotkut näistä jopa tekevät sillä kasvatilla jotain, se on aina yhtä lämmittävää. Vaikka kukaan ei minulta hevosia ostaisi, pitäytyisin silti niissä roduissa, mitkä itselle ovat mieluisia. Toki minullakin on joidenkin rotujen kohdalla käynyt niin, että kiinnostus on loppunut ja rodun edustus on tallista luonnollisen poistuman kautta hävinnyt, mutta koskaan en ole rodun kasvatusta lopettanut "kun te ette oo kiinnostunu mun kasvateista". Se ei vain ole mielestäni oikea lähtökohta kasvatuksen aloittamiselle, että olisiko kasvateille menekkiä. Hävetkää, jotka kyseisellä tavalla varsoja tehtailette! Se on virtuaalisesti melkein sama asia kuin täysin epähyväksyttävä ja iljettävä koirien pentutehtailu reaalimaailmassa.

Sitten on olemassa niitä rotuja joiden kanssa vain kuvittelen olevani yksin. Kuten fellponit. Tosin olen aika varma, että olen niitä pisimpään täällä virtuaalisesti kasvatellut, ensimmäisiä fellponikasvattejani kun oli ori Quiero's Very Own, isänä musta Wild 'n Free ja emänä mustanruunikko Fantacy - Very Own syntyi joulukuussa 2001. Näillekin vanhoille poneille pitäisi tehdä joku muistosivun tapainen, että saisi linkitettyä sukutauluihin ne. Kuitenkin, fellponikasvattajia tuntuu putkahtelevan vähän väliä jostain esiin, mutta lähes kaikki tuntuvat toimivan linkitettyä sukua omaamattomien ponien voimin. Jotenkin tuntuu aina niin tyhjältä katsoa näiden varsojen sukutauluja - sieltä ei löydy yhtäkään Quieron aikaista ponia ja se saa minut aina uudelleen ja uudelleen surulliseksi. Tiedän, että itse olen kovin kehno mainostamaan tallejani ja rotujani ja niiden historiaa virtuaalimaailmassa, mutta aina sitä kuvittelee että kaikki haluavat vanhansukuista, kun tosiasiassa nykyään kovin harva haluaa vanhaa sukua omaavaa hevosta tai ponia, oli sen rotu mikä tahansa.

Näiden rotujen kanssa, joiden parissa kuvittelen olevani yksin, on yksi suuri plussapuoli niihin rotuihin nähden, joiden kanssa tiedän olevani yksin, nimittäin se, että voin ostaa laumaan suvullisen, joskin yhden polven linkitettyä sukua omaavan, ponin, joka on täysin eri linjaa omiini nähden. Tosin olen myös yleensä kovin nirso, enkä välttämättä haluakkaan kasvattia toiselta samasta rodusta innostuneelta. Yleensä tähän tosin vaikuttaa jokin, mikä ei iske minun tajuntaani, tallin sivuilla saattaa tekstit olla vähän ristiriitaisia rotua ajatellen, ponien koulutustasot tai muut tökkivät tai on jotain muuta, näkymätöntä, mikä ärsyttää. On toki näiden rotujen kanssa yksi iso ongelmakin samaan asiaan liittyen, että on muitakin kasvattajia. Se, että joskus vain tunnen jonkun pilaavan rotua ja sen mainetta virtuaalimaailmassa - varsinkin jos henkilön käytöksestä paistaa nuoruus ja osaamattomuus, se, ettei tiedä oikeasti mitään hevosista ja näillä on yleensä myös eniten se tyyli, että hevosia kasvatetaan vain muiden käyttöön ja jos kasvatit eivät mene kaupaksi heti, laitetaan pillit pussiin ja heitetään pussi tuleen. Pitkän linjan kasvattajalta haluan taasen kasvatin lähes poikkeuksetta ja minulle riittää jo nykyään se, että talli olisi ollut pystyssä edes vuoden, se osoittaa varsinkin harvinaisten rotujen ollessa kysessä jonkinnäköistä sinnikkyyttä, sitä, että hommaa tehdään itselle, ei muille - ja niinhän sen pitäisi olla.

On olemassa myös rotuja, joiden kohdalla huomaan vain ostelevani toisten kasvattien hevosia ja oma kasvatus ei tunnu etenevän - unohdan varsottaa tammoja ja tarjota omia (joskus jopa erittäin kivasti menestyneitä) orejani jalostukseen. Menen siihen halpaan, että joku mainostaa itseään ja myy kivanoloisia hevosia. Ostan ja tajuan jossain vaiheessa, että viimeisin omatuotos ko. rodusta on jostain vuoden takaa.. ja näitä löytyy myös harvinaisissa roduissa - hyvinä esimerkkeinä tennesseewalkerit ja akhal-teket. Tosin tekkejen tilannetta omista linjoistani olen yrittänyt pikkuhiljaa parantaa elvyttämällä vanhoja, kuolemaan päässeitä linjoja eloon. Kaikki tämä vain siksi, etten osaa olla järjestelmällinen. Samasta syystä minulle pääsee käymään näitä asioita, että kaikki omat tietyn rodun eläimet ovat sukua toisilleen.. ehkä minä vielä joskus viisastun tämän asian suhteen.

Muistakaa ihmiset mainostaa, varsinkin niitä harvinaisempia eläimiä ja niitä kasvattavia talleja - jos homma toimii teidän osalta, voitte olla varmoja, että olen erittäin kiinnostunut ostamaan kasvattejanne monipuolistamaan omia linjojani!

2 kommenttia:

aavistus. kirjoitti...

"Ihmiset jaksavat välillä ihmetellä myös sitä, että miten mä jaksan jonkun rodun parissa, kun kasvtit ei mee kaupaks."

Siis mitä ihmettä, eivätkö ihan tosi ihmiset tajua, että kasvatustyötä tehdään siksi, että jalostetaan ko. rotua eteenpäin eikä siksi, että kasvatit menisivät kaupaksi?

Itse en kykene käsittämään, miten voi luoda uusia linjoja johonkin rotuun, jos ei omista / ole joskus omistanut tietyn hevosen sukulaisista ainakin 2-4 polvea? Miten voi luoda uusia linjoja, jos ei itse pysty vaikuttamaan ko. linjan hevosiin, vaan myy kaikki kasvatit pois?

Itselleni jää 99% omista kasvateistani, ei siksi, että en niitä saisi myytyä, vaan siksi, etten niitä syystä tai toisesta halua myydä. Jokainen kasvattini on kuitenkin minulle arvokas, en tilausvarsoja oikeastaan koskaan ole edes kannattanut (johtunee siitä, että 9/10 niistä palautuu tai unohdetaan tai sitten tilausvarsan vanhempien ehdotukset ovat ihan käsittämättömiä).

Wiewie kirjoitti...

--Siinä vaiheessa kun kaikki omat hevoset ovat sukua toisilleen, tulee eteen taas lähtötilanne rodun kanssa. Täytyisi ruveta "tuomaan" taas uusien linjojen perustajahevosia ja sekös on sitten tylsää puuhaa, minä kun en ole koskaan ollut suuri fani virtuaalihevosille, joilla ei ole linkitettyä sukua, mutta minkäs mahtaa, se on tehtävä - omalta osalta siihen kuluu aina tuhottomasti aikaa ja sitten taas huomaa, että piru vie--

--- mutta lähes kaikki tuntuvat toimivan linkitettyä sukua omaamattomien ponien voimin. Jotenkin tuntuu aina niin tyhjältä katsoa näiden varsojen sukutauluja - sieltä ei löydy yhtäkään Quieron aikaista ponia ja se saa minut aina uudelleen ja uudelleen surulliseksi ---

Pieni ristiriita, vaikka näenkin pointin ;)
Eli toisaalta ois kivaa kun olis niitä muitakin kasvattajia jotka tois hevosia ja loisi uusia sukuja joita voi sitten yhdistellä omiinsa, mutta haluaisi myöskin nähdä niitä omia hevosia toisten hevosten sukutauluissa. Kyllä, tuttu tunne.