Ravuri vai laukkuri?

Halu omaan "yksityishevoseen" lisääntyy vain kokoajan. Olenkin miettinyt, et jos hankkisin joko ravurin tai laukkahevosen itselleni, sellaisen, että kun on vain yksi hevonen hoteissa ko. lajin suhteen, niin siihen voisi panostaa. Mitä suurempana inspiraationa varsinkin laukkahevosta ajatellen on olleet tekstit, mitä Gin Akhaltekin ja Ionicin blogista (linkki blogilistassa!) olen lukenut - Sirpa ja Gin ovat aina niin innoissaan, kun joku hevonen menestyy ja laukkakisojen selostuksia on hyvin mielenkiintoista lukea. Tästä johtuen olen ehkä kallistunut vähän laukkahevosten puoleen ja onhan se puoli minulle hieman tutumpi (virtuaalisesti..) kuin ravipuoli (jonka kanssa taasen olen reaalimaailmassa tekemisissä), koska Quierossa oli aikoinaan ratsutäysveristen lisäksi laukkureita - nykyäänhän meillä on vain ratsuja..

Sitten taasen ehkä ravurikin kiinnostaisi, olihan mulla noita orloveita, jotka juos jotkut ihan kivastikin, miksei siis jatkamaan? Ehkä tosin ranskalaisella, ehkä venäläisamerikkalaisella.. mutten sitten tiedä - toisaalta kukaan ei kiellä hankkimasta vaikkapa molempiin lajeihin omat hevosensa. Molempia lajeja ajatellen rotukirjo on sinällään laaja, että ongelmaksi koituisi rodun valinta. No ravipuolella mieluiten jokin muu kuin amerikkalainen, jonka lisäksi haluaisin lämpösen, en kylmäveri- tai poniravuria. Laukkapuolella taasen rotuja on vielä enemmän. On perinteinen englannintäysverinen, mutta niitä löytyy talleista ratsusuuntautuneina ihan riittämiin - vai löytyykö? Sitten hyvänä kakkosena tulisi angloarabi - näilläkin olen joskus kisaillut hieman laukoissa.. arabialaista tuskin laukkahevosekseni haluaisin - syytä on turha kysyä, ei vain nappaa siinä roolissa. Harvinaiset rodut, ah ne harvinaiset rodut! Jos haluaisin sittenkin quarterin, quarab, ara-appaloosa (ois hieno!), rbsh, ish (no näitä kahta löytyy ratsuina..), berber (himoinnut), paint, pintabian, turkmeeni ja akhal-teke (näitäkin mulla on joskus ollut laukkaurilla). Miten noista voisi valita?

Sitten olisi mietittävä se, että haluaisinko G1-tason hevosten jälkeläisen, vai haluaisinko ihan puskaratsun, josta yrittäisin laukkahevosen saada aikaiseksi - eli kivuta taso tasolta ylemmäs, jos hevonen osoittaa siihen rahkeita? Tavallaan ois hienoa kivuta taso tasolta, mut jos se hevonen onkin "susi", eikä osoita lahjakkuutta ja täten ei pääse etenemään? Siinä mielessä tekisi mieli hankkia edes maiden-lähtönsä voiton jälkeen G2-tasolle pääsevä hevonen. Tiedä sitten. Ehkäpä jätän nämä asiat hautumaan vielä hetkeksi ja jos eteen sattuu sopiva myynnissä oleva hevonen jompaankumpaan lajiin, ostan sen ja katson, mitä siitä tulee.