Kilpailuttaminen ja menestys

Edellisessä tekstissä jo hieman kertoilinkin mielipiteitä myös hevosilla kisaamisesta, joten hevosen kisaiän määrittelemisestä voit lukeakin sieltä, tässä olisi tarkoitus käsitellä lähinnä hevosten kilpailemien luokkien suhdetta sen sivuille merkittyyn koulutustasoon nähden.

Mä olen sitä mieltä, että on ihailtavaa, että jotkut jaksavat kilpailla avoimissa luokissa hevosen nuoruusikänä helppoja luokkia, pikkuhiljaa vaativampaan siirtyen sitä mukaa, miten hevonen pärjäilee, täydet pointsit näille ihmisille! Tosin mun täytyy myöntää, etten aina eka kisakalenteria tutkiessani tule ajatelleeksi, että se hevonen on kisannut ne helpot luokat nuorena - kunnes tajuan katsahtaa syntympäivän ja ikääntymisen ja siihen nähden kilpailutuksen aloittamisen. Itselläni tämän homman korvaa osittain hevosteni kohdalla nykyään porrastetut kilpailut - nissä kun ei pääse etenemään seuraaviin luokkiin ilman, että hevosella on riittävät tulokset allansa, täten myös siltä luultavimmin löytyy edellytykset vaativampaan luokkaan siirtymiseen. Silti kisaan niillä samoilla hevosilla myös avoimia luokkia ja välillä muistankin nuorilla hevosilla kisata edes muutamia helpompia startteja, mutta tämä on ikävä kyllä harvinaista. En ole tarpeeksi järjestelmällinen tuohon toimintaan.

Sitten on nämä hevoset, joiden sivuilla koulutustason kohdalla lukee nyt sitten vaikka ko Grand Prix - koulupainoitteinen. Kun kalenteria katsoo, on siellä hirmuinen kasa sijoituksia ja hevosella on aloitettu kilpaileminenkin vasta vähän vanhempana. Mutta mitä ihmettä! Hevonen on kilpaillut vaihtelevasti luokkia Helppo B-Vaativa A, seasta löytyy sieltä täältä ihan vain muutama Intermediaire tai Grand Prix-tasoinen startti! Niistäkään ei välttämättä edes sijoituksia.. sitten kohta näen ko. konin omistajalta varsan myynti-ilmoituksen "huippusukuinen varsa myynnissä", vanhemmat saattavat molemmat olla "pahimmassa" tapauksessa näitä ns. tuontihevosia ja molempien kilpailukalenterit näyttävät paljon huonompaa tasoa kuin mitä merkitty koulutustaso antaa ymmärtää. Siinä vaiheessa tulee aina mietittyä, että mikähän tästä varsasta tekee niin huippusukuisen? Sekö, että sen vanhemmilla on sijoituksia, olkootkin, että sijoitukset ovat helpolta tasolta, ehkä jopa vaativalta muutama, kun hevosen tulisi pystyä sijoittumaan sillä vaikeimmalla tasolla. Vai johtuuko se siitä, että vanhempien sivuilla onkin sukuselvitykset, joissa hevoset ovat kaikki maailmanluokan GP-suorittajia ja huippuperiyttäjiä? Tässäkin herää aina kysymys, että noh, mihin se niiden huippuperiyttämiskyky on tämän varsan vanhempien kohdalla hävinnyt..

Ah, mutta löytyyhän edellämainituille alisuorittajillekin vastapainoa! Nämä aina niin ihanat ylisuorittajat! Törmäsinpäs joskus johonkin pienen ponirodun edustajaan (en nyt muista rotua, shetu se ei ollut), jonka koulutustasoksi oli merkitty Helppo B ja esteillä 50 senttiä. Okei, kuulostaa vielä todella hyvältä tähän asti, vai mitä? Kilpailukalenteria katsoessani multa sitten levisi silmät. WTF?!?!?!?!!? Poni oli kisannut aina sinne pirun GP-tasolle asti kouluokkia, estepuolellakin tais olla korkeimmillaan jossain 120-luokissa. Ööö.. okei. No tietty jos omistaja tykkää, mut mun mielestä jossain mättää, jos täytyy tällaista tehdä. Miksei sitten vaikka hanki jotain hienoa puoliveristä, jolla voisi kilpailla niitä vaikeita luokkia? Mä voin niin sieluni silmin nähdä jonkun pienen poniristeytyksen kipittämässä jossain Aachenin GP-luokassa radalle ja yleisön repeävän täysin siinä vaiheessa. Sitäpaitsi, HB ja 50 sentin luokkia on paljon helpomi löytääkin, kuin vaikeita luokkia, joten mikä ihme on saanut ihmisen metsästämään näitä luokkia. Vai onko hän vain osallistunut siihen luokkaan, missä on vielä tilaa löytynyt, tasosta viis?

Itse ainakin toivoisin ostamani varsan vanhemmilta siinä mielessä realistisuutta kilpailemiseen, että sillä hevosella kilpailtaisiin (vaikka sitten sen nuoruusiän jälkeen) pitkälti sen tason luokissa, mitä sen koulutustason kohdalla lukee. Toki tason-ehkä jopa parin helpommissa luokissa silloin tällöin starttaaminen ei ole paha asia, eikä se, että välillä kokeillaan yhtä tasoa vaativampaa luokkaa, mutta jotenkaan en osaa suhtautua kovin vakavasti siitoseläimiin, joiden kilpailukalenterit on täynnä ns. sontaa.. Ennemmin sitten vaikka täysin kilpailematon yksilö.

Lisäksi mielestäni hevosen kanssa täytyisi keskittyä lajiin tai pariin, ei kilpailla kaikkea mahdollista eteentulevaa sen kanssa. Mielestäni sekin menee jo kovastipaljon ylitse, että hevonen kilpailee VRL:n alaisista kilpailuista kaikkia - paitsi askellajikisoja, mikäli kyse ei ole askellajirodusta - mahdollisia. Näitäkin meinaa löytyy, joilla on VMJ:n alaisista kilpailuista kilometrit kerättynä jo ties kuinka pitkälle, hevosella on monia, monia startteja eritasoisita WRJ:n kilpailuista, se on kisannut VVJ:tä yksikkönä ja pariluokissa, jonka lisäksi se on kolunnut kaikki mahdolliset olympialajien (ERJ, KRJ, KERJ) kilpailut lävitse.. jonka lisäksi se on saattanut porrastetuissa se yltää huomattavasti suurempaan kuin avoimissa kilpailuissa. Jokin vain menee tässäkin toimintatavassa ylitse. Ymmärrän toki, jos vaikka nuorella tehdään lajikokeiluja, mutta yksinkertaisesti se vain on mahdotonta treenata hevosta tavoitteellisesti kaikkia lajeja ajatellen. Se vielä onnistuu, että hevonen on kenttäpainoitteinen ja siinä ohessa käy välistä starttaamassa myös vaikka koulua tai esteitä - tai kumpaakin. Vielä kahden lajin yhdistäminenkin, vaikka nyt kouluhevonen kilpailisi myös valjakkoajossa tai matkaratsastushevonen vaikka westernissä, mutta että kaikkia mahdollisia lajeja.

Toki tuollaisen hevosen saa näyttämään hyvin menestyneeltä, mutta enpä kyllä varmasti sellaistakaan omien hevosteni sukutauluihin heti haluaisi. Se vain menee niin paljon yli ymmärrykseni. Menestynyt hevonen on omasta mielestäni menestynyt painotuslajissaan, ei muutamilla sijoituksilla kaikista lajeista. Menestynyt hevonen on myös tarpeeksi realistinen, vaikka virtuaalimaailmassa eletäänkin. Toki jokaisella on omat määritelmänsä asiasta, mutta itse en vain näe menestynyttä hevosta monissakaan huippuhevosiksi mainostetuissa yksilöissä.

Itsekkyys / itsekeskeisyys

Eilen julkaistiin uuden hallituksen, tämän ns. vallan kaapanneen siis, voimin yksi sääntöuudistus - tosin kokeiluluontoinen sellainen. Sehän koski vain tietylle seuralle pidettäviä kilpailuita, joita ei siis kokeilun aikana voi enää pitää, mutta silti kilpailuiden luokista kaksi kolmasosaa saa olla vain omalle seuralle avoimia. Tästä syntyi suuri keskustelu, joka mielestäni kuulosti lähiltä sodalta ja toisten syyttelyltä. Jotkut kuvittelivat, että sääntöuudistus oli täysi extempore-tapaus, kun edellisenä päivänä oli vaihteeksi suurta puraa siitä, ettei kilpailukalentereissa ole kuin seurojen omia kisoja. Tämä ongelma on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa ja mahdollisuudet homman rajoittamiseen ovat olleet mietinnässä - vaihtoehtoja oli oikeastaan kolme:

1. homma kiellettäisiin kokonaan
2. jokaista 2-3:a avointa kilpailua kohden saisi pitää yhdet seurakisat
3. nyt käyttöönotettu, 2/3 sääntö noudattava systeemi

Ensimmäinen vaihtoehto suljettiin pois lähes heti, toista mietiskeltiin jonkin aikaa useammalla taholla, mutta todettiin, että homma olisi tuskallisen hankalaa valvoa, kunnes joku/jotkut (Fea vai SanniS?) keksi tämän kolmannen systeemin, jolla on edes edellytykset toimia - ja ajaa jokaisen etua. Ihmiset saisivat pitää niitä vain omalle seuralle avonaisia luokkia ihan reilusti, sillä pienellä ehdolla, että siinä sivussa pitävät muutamia avoimia luokkia - samalla tasolla kuin seuraluokat.

Jotenkaan en vain pysty käsittämään, että mikä asiassa oli niin kamalaa, että sen pohjalta täytyi alkaa syyttelemään joitain ihmisiä suoraan nimeltä ja ryhdyttiin osoittelemaan sormilla edellispäivänä seurakisoista inisseitä. Toki paljon tuli myös hyvää palautetta, mutta se tuppaa niin helposti uppoavan sinne syytöksien ja ärtymyksen sekaan, ettei niistä paljoa kostu, vaikka eräänlaista lohtuahan ne tietenkin tuovat. Sääntöuudistus kuitenkin on ja pysyy kokeiltavana, näin seuran "omistajana" ja melko aktiivisena kilpailuiden järjestäjänä en pysty ymmärtämään, että mikä voi asiassa olla niin vaikeata osan ihmisten kohdalla.

Onko ne VRL:n rankingpisteet tosiaan sen arvoisia, että niistä täytyy yrittää tapella verissäpäin seurakisoissa ja evätä muilta mahdollisuus kilpailemiseen. Eikö niillä virtuaaliharrastajilla, jotka eivät ole kilpailukeskeisiä tässä epätodellisessa maailmassa, ole oikeutta kilpailla? Onko seurat ("aktiiviset" seurat siis) ja VRL:n alaiset kilpailut muka vain niiden yksinoikeus, joiden itseisarvona tuntuu välillä olevan hurjien kilpailukalentereiden saavuttaminen hevosilleen? Osaan seuroista ei edes oteta näitä ihmisiä, jotka eivät kilpaile verenmaku suussaan, koska he eivät pystyisi keräämään tarpeeksi seuran vaatimia "aktiivisuuspisteitä", nämä seurat tuntuvat olevan kaikenlisäksi niitä, jotka eniten järjestävät näitä vain seuralaisille tarkoitettuja kilpailuita, ja VRL:n kalenterit ovat täynnä näitä - sitten siellä on harvat, jotka viitsivät järjestää oman seuransa ohella myös muiden seurojen jäsenille kilpailuita, näitä on vähän, mutta onneksi tilanne tulee muuttumaan. Nämä avoimetkin kilpailut täyttyvät ikävän usein juuri niiden seurojen jäsenistä, jotka kyttäävät kilpailukalenteria kuin Wall Streetin pörssihait osakkeiden arvon muutoksia. Siinä jää pieni ihminen, joka haluaa vain vähän aktiviteettia hevoselleen, jalkoihin. Eikä se ole oikein. On hänelläkin oikeus kilpailla, vaikkei hän pystyisikään kilpailemaan ison ja "nimekkään" seuran riveissä.

Ei vain ajatella mitään muuta kuin omaa napaa ja sitä, että itse saa hevosensa varmasti kilpailuihin ja hurjasti niitä seuran vaatimia pisteitä ja pitkä lista rankingien kärkijoukosta on yleensä näiden seurojen jäseniä - ja miten muutenkaan, kun harvalla muulla on mahdollisuus kilpailla kuin muutamissa kilpailuissa per laji per kuukausi.Voiko se oikeasti olla niin kova paikka, että antaisi muillekin mahdollisuuden?

Ja sitten, kun ollaan tarpeeksi kyrsiintyneitä asiaan, otetaan ja lopetetaan! Oikein joukolla! Poistetaan kaikki sivut talleista ja omista seuroista, eikä ilmoiteta edes hevosten kasvattajille asiasta. Ei siis jätetä jäljelle mitään, minkä kasvattien omistajat voisivat merkitä kasvattiensa sukuih ja mistä kasvattajat (tai hevosten uudet ostajat) voisivat katsoa hevosiaan takaisin haaliessa niiden tietoja. Tämä on oikea itsekkyyden huippu. "Jos en minä enää näillä sivuilla mitään tee, eivät tee mutkaan - ja vaikka tekisivätkin, niin lällislää!" Eikä kyseessä edes ollut mitkään erityisen nuoret virtuaaliharrastajat, jotka vinisevät, ettei homma ole enää hauskaa, eikä saa tehdä mitä haluaa. (ai mitenniin, kukaan ei sano, että täytyy järjestää sitten niitä VRL:n alaisia kilpailuita tyhmine rajoituksineen)

Ajatelkaa ihmiset. Käyttäkää niitä aivoja, mitkä teille on suotu, oli ne sitten enemmän tai vähemmän viisaat sellaiset. Ei aina tarvitse ajatella asioita vain omalta kantilta, niitä voi miettiä myös toisten osalta. Entä jos juuri sinä olet se seuraava syrjään joutuva, kun ei ole mahdollisuuksia harrastaa - ja villejä kilpailuita löytyy vain kivien alta. Tosiaan, tämän pitäisi olla hauskaa, ja sitä se ei ole, ellei ollenkaan ajatella myös toisiamme.