Harvinaiset rodut on påp vol. 2! (etenkin askellajirodut!)

Edellinen postaukseni asiasta onkin jo hieman "vanhempi".. mutta tämä sivuaa jonkin verran sitä ja siellä on jonkin verran lähtökohtia tähänkin kirjoitukseen.

Harvinaiset senkun porskuttavat ja jatkavat levittäytymistä virtuaalimaailmaan. Enemmän ja vähemmän aktiivisena toimiva Harvinaisten Rotujen Ystävät-foorumi koettaa yhdistää harvinaisista kiinnostuneita ihmisiä yhteen, mutta keskustelu on ainakin vielä toistaiseksi ollut melko aaltomaista - välillä hyvin hiljaista ja välillä pulistaan enemmänkin. Nyt on myös ht.netissä taas uudet viestiketjut myös harvinaisten ystäville - siellä kun tuntuu rotuketjut olevan påp tällä hetkellä, niin oli kiva saada myös harvinaisten harrastajille ihan oma ketjunsa. Nyt ollaan kolmannessa viestiketjussa tällä erää, mutta suuri osa viesteistä on kovin lyhyitä - myönnän myös itse kirjoitelleeni sinne toistaiseksi lähinnä lyhyitä kommentteja toisille, koska ei ole ollut aikaa paneutua asioihin kunnolla.

Myös ko. ketjun myötä eteen on tullut uusia harvinaisia rotuja, joista ei ollut välttämättä itse edes pahemmin kuullut. Mukavaa, että ihmiset jaksavat koettaa näiden superharvinaisuuksienkin kanssa, vaikka harva niiden suhteen kasvatustoimintaa lähtee edes yrittämään. Sinällään harmi, mutta toisaalta ymmärrän kyllä - tai noh, itsellä ei innostus riitä kyllä minkään superharvinaisuuden omistamiseen. Ehkä siksi, että olen niin sen kasvatuksen perään (joka valitettavasti on kovasti retuperällä tällä hetkellä..) ja täytyisi täten hankkia samointein lauma hevosia, että niillä yleensäkään voisi kuvitella tekevänsä mitään. Sitten taas Harvinaisten foorumin puolella Sakkura on tehnyt iloisen yllätyksen! Newfloundlandinponisiittola! Vähänkö ihanaa, tuo rotu on sellainen, joka itseä on välistä hieman kutkutellut, mutta jonka olen toistaiseksi onnistunut pitämään poissa ponirivistöistäni - mutta entäs nyt, kun ei tarvitsisi olla yksi poniensa kanssa? Nooh, nähtäväksi jää, varsinkin, kun tällä hetkellä mulla sivujen teko laahaa auttamattomasti jäljessä niin ostettujen kuin kasvattienkin kohdalla, jonka lisäksi astutuskalenterit huutavat tyhjyyttään ja hevosten jälkeläislistat täten myös.

Noh - alunperin mun piti kirjoittaa ihan vain askellajiroduista. En kuitenkaan nyt enää muista, mitä niistä piti kirjoittamani, mutta kerrotaanpa jotakin edes! Askellajirotujen suosio on tuntunut kasvavan ihan hirmuisesti, ainakin, mitä tammikuussa pitämieni ARJ-kisojen osallistujalistat antavat ymmärtää. Viime vuoden puolella, kun mulla ARJ-kisoihin sai osallistua henkilöt rajattomalla määrällä hevosia per luokka, taisi vuoden huippusaldo olla muutaman kerran sekakäyntiluokassa 41 osallistujaa. Nyt, kun osallistumiset on rajoitettu 10:een hevoseen per ratsastaja luokassa, oli parhaimmillaan pelkissä saddlebred & national show horse-luokissa n. 50 lähtijää, samoihin lukuihin päästiin myös tennessee walker-luokissa - jopa foxtrottereita oli yli 20 hevosta, kun viime vuonna huonoimpina hetkinä luokissa oli 2 hevosta ja parhaimmillaan n. 10 kopukkaa. Eli suosio on selkeästi nousussa, etenkin näiden Amerikan mantereen rotujen kohdalla. Sen sijaan islanninhevosluokat lähes ammottivat tyhjyyttään, kun paras tulos oli 32 osallistujaa, pahimmillaan jouduin viime vuoden lopussa perumaan issikkaluokkia, kun ei ollut osallistujia! Ennenhän nämä luokat menivät täyteen alta aikayksikön.. tosin onhan muutama iso kasvattaja lopettanut, mutta silti. Onneksi olen aloittanut myös issikoiden kanssa harrastamisen 8)

Njuu. Tällainen katsaus tällä kertaa, en tiedä, oliko tässä tekstissä päätä tai häntää tai edes niitä selkäpaloja, mutta sainpahan vihdoin kirjoitettua sen!

Arvonimiä ja niiden havittelua..

..tunnustan. Olen elänyt virtuaalimaailmassa nyt ehkä sen 8 vuotta tai jotain - ja nyt mulle on iskenyt se. Haluan hevosistani Vir MVA Ch:ta! YLA1! VVJ I! JEIJEIJEI!

No joo.. onneksi on realistisuuden nimissä todettava, että kovin harvalla hevosistani on kuvat, joilla voisi päästä lähellekään Vir MVA Ch:ta, saatika että niiden sivuilta löytyvät asiat oikeuttaisivat YLA1-palkintoon tai että ne saisivat minkään jaoksen laatuarvosteluissa (paitsi ARJ!) 1-palkintoja. Mutta olisihan se silti kiva - lähinnä ehkä sen takia, että voisin osoittaa ihmisille, jotka eivät ole minulle hevosia myyneet, tai jotka parjaavat satojen hevosten omistajia, että kyllä senkin hevosmäärän kanssa on mahdollista saavuttaa jotain, vaikka tekeekin kaiken ihan yksin.

Ai niin, pitihän se mainita, että olen muuten saavuttanut sen YLA1-arvonimen jo toisella virtuaalihevosellani, tai no, ponilla. Edellinen YLA1-hevoseni oli omakasvatti Quiero's Poisonous Morphine xx, jolla ainakin vielä jokin aika sitten oli korkeimmat enkkutäykkärille annetut pisteet YLA:ssa, mutta tuskin enää - onhan tuon rakkaan herran YLA-arvostelusta aikaa jo monia vuosia. Nyt kuitenkin uutena YLA1-ponina esittelen teille Acantha Farmin kasvatin, russtamma Vivienne B:n! Se on mulle jollain tapaa ollut muutoinkin rakas virtuaalihevonen ja nyt voin olla siitä entistä ylpeämpi - vielä kun saisi päivitettyä hevosten sivuille tuon joulukuisen YLA-tilaisuuden tulokset!

Myös NJ-menestystä on viime aikoina ollut, tästä esimerkkinä seuraavat hevoset ja ponit, jotka ovat ansainneet itselleen arvonimiä (nämäkin jossain vaiheessa päivittelen hevosten sivuillekin..)!
fell-o. Frostbay Major on saavuttanut itselleen Champion-arvonimen!
fell-t. Gorgeous of Radon on niinikään nykyään Champion (ja KTK II).
budj-t. Mura Zeni on Champion myöskin.. (tammikuun KTK-tilaisuudessa mukana)
budj-o. Ierotheos taasen on saavuttanut Vir MVA Ch-arvonimen!
morgan-o. Charlie Charming RDN on myös Vir MVA Ch-palkittu - tämä herra on muuten myös tammikuun KTK-tilaisuudessa mukana..
nvh-o. Troløs:ille on myös anottuna Vir MVA Ch-arvonimi, joka toivottavasti myönnetään piakkoin :)

Ensi tilaisuuteen laittanen joko rotutoverinsa Tribute to Anger RDN:n tai edellä mainitun budjonnyori Ierotheoksen - näiden kahden jälkeen tilaisuuteen pääsee vielä budjonnyori Vasilii Zeni, mikäli elää vielä.. eli sen ilmoittamista seuraavaan tilaisuuteen pitäisi ehkä harkita vähän vakavammin.

Myös muutama hevonen odottelee itselleen lisää näyttelymenestystä, osa on yhden sertin päässä vähintäänkin siitä Champion-arvonimestä, näistä mainittakoot mm. PRE-oriit Óscar d'Amelie ja Fábian PRO sekä hackneyponiori Showdown of Radon. Myös Tijuanasin walker-kasvatit ovat aloittaneet lupaavasti näyttelyuransa, molemmat kun ovat ansainneet jo yhdet sertit itselleen, luokkavoittojen kera! Eli komistus nimeltään Tijuana's Rich Macho sekä aivan älyttömän kaunis tamma (ainakin omaan silmään..) Tijuana's Nitemare Hippy Girl!

Ei nappaa

Huoh. Nyt on taas mun lamakausi virtuaalihevostelussa. Ei nappaa. Tuntuu, ettei ole aikaa, mutta onhan sitä, voisin hyvin uhrata jokaisesta illastani tunnin tai pari koneelle.. mutta tällä hetkellä haluan keskittyä avioelämään, meillä on ollut viime kuukausina niin vähän yhteistä aikaa. Sen lisäksi ei jaksa kiinnostaa. Mieli tekis periaatteessa taas vaikka mitä, mutta kun istun koneelle, kaikki into häviää.

Eli älkää ihmetelkö, jos kaikki taas seisoo paikoillaan. Laukkahevosia pitäis kuitenkin ilmotella lähtöihin.. ehkä sitten kun taas jaksan.

Voittojuhlaa!!

Katsokaapas näitä tuloksia! Osallistuin lähtöihin 1-3.. ja mitä mä tein (tai no, mun hevoset) - voitin kaikki! Nyt mulla on siis yks G3-tason laukkuri ja kaks uutta allowancelaista!

Eli siis Il'Yan laukoissa meni sanalla sanoen uskomattoman hyvin. Mukana oli kaikki kolmosryhmän sileän laukkurit. Tammojen maidenissa Epicat x meni ja kiilasi kärkeen yhdeksän hevosen lähdössä, tosin ish-t. Lady Wonderloo (jonka olin näköjään ilmoittanut väärinkirjoitetulla nimelläkin.. ehkä mä vaihdan sen sit Wanderlooksi.) jäi kolmanneksi viimoiseksi.

Orien maidenissa sen sijaan irkkuveri jylläsi, kun ish-o. Carl Lightyear veti pisimmän korren anglojen ja rbsh:jen jäädessä taakse. Tässäkin lähdössä toinen hevosistani, anglo-ori Tinyboy x jäi toisiksi viimeiseksi, ehkä senkin aika vielä koittaa..

Tammojen allowance-lähtö oli viimeinen, jossa oli minulta hevosia mukana ja sieltä kolmen hevosen joukkiosta mein anglotamma La Rhyna x otti voiton! Tämä oli sen kolmas kilpailu - ensimmäisen maideninsa se voitti, ensimäisessä allowance-lähdössään tuli toiseksi ja tässä toisessa allowancessaan se jo voitti! Toivottavasti putki jatkuu myös G-tason kilpailuissa, eli ensi vuoden puolella mulla starttaa ensimmäinen hevonen G3-lähdössä!

MUOKS!

Tajusinpa käydä Luxin kisojakin katsomassa ja mitäs siellä olikaan? Tämänpäiväisissä "jenkkirotujen" laukoissa toisessa maiden-lähdöistä komeili joku hieno kaksikko kärjessä - tuplavoitto mun hevosille! Appaloosaori Loaded Gun voitti heti ensimmäisen maideninsa ja paint-tamma Extraordinary Lillybeth seurasi turvanmitan jäljessä tullen toiseksi! Molemmilla olisi sitten toinen päivä seuraavaa vuotta toiset lähdöt - joista Lillybeth toivottavasti vetäisee voiton maidenistana ja Loaded Gun näyttää allowancessa mistä pilkkuheppa kakkii!

Laukkauutisia!

Noni, nyt jos kertoisin myös laukkauutisia sitten, kun muistin tännekin kirjautua ;)

Mä olen vähän hurahtanut.. tosin olen nyt jo unohtanut merkitä, että mihin (lähinnä Lux Studin) järkkäämiin mittelöihin olen hevosiani ilmoitellut loppuvuodesta ja ensi vuoden alusta.. noh, kaippa mä löydän ne kun jaksan perehtyä asiaan. Mulla on myös laukkahevosmäärä kasvanut. Nyt mulla on 5-ryhmän laukkureita kaks kokeilemassa maideniaan - evm-sukuiset appaloosaori Loaded Gun sekä paint-tamma Extraordinary Lillybeth. Näiden lisäksi kaartiin on liittynyt kolme varta vasten risuesteille tuotettua evm-hevosta, ish:t tamma Perfect Tonight ja ori Totally Red-Marked sekä enkkulaisori Stormteller xx.

"Vanhoista" hevosista molemmat täysveriset ovat suorittaneet tiensä allowance-lähtöihin, samoin pox-o. Here Curfara otti ja voitti toisen maiden-lähtönsä ja nyt katsellaan, mistä saataisiin herralle sopiva allowance-lähtö, jonkalainen näyttäisi olevan Agaven kilpailuissa vuoden alussa. 3-ryhmäläiset eivät ole edenneet, mutta katsellaan, mitä 30. päivä Il'Yan laukoissa tapahtuu - joskos saataisiin toinenkin 3-ryhmäläinen sitten jo allowanceen! Toisaalta, eihän noilla kiirus ole, kun ikääntyvätkin VARL:n mukaan..

Mutta on se vain jännittävää seurata, miten lähdöissä menee ja jos tuloksia ei oo tyyliin heti kun ilmoittautuminen on menny umpeen, tulee ihan hermo-olo :D

Issikkajuttuja..

Meillä on alkanut issikkamäärät kasvamaan, tällä hetkellä löytyy neljä oria ja kaksi tammaa. Toistaiseksi eniten olen päässyt kisauttamaan kivasti kisauransa aloittanutta, komeaa hopeanmustaa Naður frá Álfhólaria, joka on muuten käytössä jalostukseenkin. Muutoin kilpaikäisiä ovat tässä kuussa kisaamisen aloittanut tamma Sjöfn frá Hugar, jolle luokkia tuntuu löytyvän niukasti, kun painotuksena 4-käynti ja kouluratsastus - sekä sitten komia Ferðalangur frá Álfhólar, jonka ensimmäinen kisakuukausi ei mennyt hirmuisen hienosti, mutta ehkä se näyttää kypsemmällä iällä kyntensä - aloitinhan sillä (huolimattomuuttani) kisaamisen jo 3-vuotiskaudella..

Tammikuun lopulla kisaseurueeseen liittyvät ori Vakri-Skjóni frá Jón sekä tamma Vilja frá Syndur (joka oli ensimmäinen hankkimani issikka..). Sitten meidän totaaliset vauvat: upeat vanhemmta omaava 1-polvinen tamma Glóbjört frá Tónlist sekä ihana hopeanruunikko, emän puolelta menestyvästä suvusta tuleva ori Týr frá Hugar!

Itse olen päättänyt, etten kisaa varsinaisesti sekaisin hevosillani, meillä Nadur kilpailee tölttiluokkia sekä viisikäynti, Ferdalangur passia ja viisikäyntiä ja tosiaan Sjöfn nelikäyntiä ja koulua. Vakri-Skjóni taasen kilpaillee viisikäynnissä sekä koulussa, Vilja ainakin viisikäynnissä.

Issikat ovat kivoja askellajikisaamisen lisäksi toisen asian vuoksi: ne ovat värikkäitä! Minähän rakastan värikkäitä rotuja, ellei joku ole vielä huomannut.. voikkovärien lisäksi (joita mulla ei valitettavasti vielä Ferdalangurin, ruunivoikko, lisäksi ole muita issikoissa) etenkin hopeavärit issikoissa innostavat! Tällä hetkellä näissä mun hevosissa onkin kaksi hopeavärin omaavaa (Nadur joka on hopeanmusta sekä Týr joka on hopeanruunikko), yksi voikkovärinen (em. Ferdalangur, ruunivoikko), kaksi kirjavaa (Vakri-Skjóni, rautiaankirjava sekä Sjöfn mustankirjava) - viimeisenä kaksi tavallista, tummanruunikko Vilja ja rautias Glóbjört.

Kun saan hankittua lisää islantilaisia tai kun omat alkavat lisääntymään, toivon, että kuvavarastoni riittävät tai että saan uusia lupia (tai että edes löytäisin haluamanivärisistä hevosista kuvia) kuviin, jotta voin toteuttaa itseäni.

Il'yan laukkatuloksia..

Jei! Mun 3-ryhmän laukkurit osallistuivat ensimmäisiin maiden-lähtöihinsä eilen Il'ya Ahaltekesin mittelöissä. Tammojen maiden-lähdön voitti meikäläisen hevonen, ensimmäistä kertaa areenalle astunut ja sen totaalisesti vallannut angloarabialaistamma La Rhyna x! Tammojen lähdössä myös kolmas sija tuli meikäläisen hevoselle, sen vei niinikään angloarabi, Epicat x - viimeiselle sijalle jäi vielä ish-tamma Lady Wonderloo.

Orien maiden-lähtö oli kahta ratsukkoa pienempi ja mun kaksikkoni jäi kahdelle viimeiselle sijalle. Toiseksi siis kiri angloarabiori Tinyboy x jättäen meidän ish-ori Carl Lightyearin taakseen, muttei pärjännyt Eijan russian-based sport horse-orille.

Tästä on hyvä jatkaa ja ilmoitinkin kaikki konit uudelleen Il'yan laukkoihin, eli heillä seuraava koitos edessä jouluaattona - reilusti siis aikaa palautua ja treenata vielä lisää. Sen myötä pääsen jännittämään myös ensimmäistä kertaa allowance-lähtöä, kun ilmoitin tietenkin La Rhynan sinne.

Raviharrastus vs. ratsuharrastus

Virtuaalisesti siis. Voinen tähän alkuun heti todeta, että reaalimaailmassa olen (taas) tekemisissä ravureiden kanssa, eli kyllä, tiedän raviharrastuksesta yhtä sun toista, jonka lisäksi olen myös omistanut (ja kasvattanut) virtuaalisesti ravureita, että olen ollut myös sillä puolen. Tässä puhun kuitenkin nyt virtuaalisesti asioista, onhan kyse virtuaaliblogista - käsitykseni ja mietteeni pohjautuvat täysin muutaman Ravilistan foorumin viestiketjun anti(mi)in. (osittain crosspostattu FVP:hen)

Miten ihmiset, jotka monessa paikassa kehuu itseään rennoksi ja kivaksi porukaksi, voivat olla jotain niin muuta? Se kuilu on niin iso, ettei sitä varmaan saisi edes kurottua raoksi. Oikeasti. Kun ratsupuolella joskus joku arvostelee toisen tapaa harrastaa, niin ravipuolella se on jotain potenssiin tuhat - ratsuihmisiä kohtaan. Ne tuntuu oikeasti kuvittelevan, ettei ole kuin se yksi ratsuomistajatyyppi ja se on se, joka kisaa 200-800 kisaa hevosella sen elämän aikana ja välittää vain ulkoasuista ja kuvista ja luonteista. Mä vaan ihmettelen, kisaamista lukuunottamatta siis, sitä, että eikö oikeesti siihen virtuaalihevoseensa saisi panostaa, jos näin haluaa? Miksei sille saisi kirjoittaa päiväkirjaa tai pitkää luonnetta vain sen takia, että suuri osa ravi-ihmisistä ei "tuhlaisi aikaansa" moiseen? Koska ovat niin helvetin kiireisiä niiden hevostensa kanssa eivätkä voi istua koko päivää koneella vain virtuaalihevostelemassa. Kuvittelevatko ne oikeasti, että sitä ratsuihmiset tekee? Istuu päiväkausia koneella vain hioakseen hevosen luonnekuvausta, jonka pituus on sata riviä potenssiin 3 ja jossa käytetään hienoja fraaseja ja koristellaan kukkasin? UAAAAAAARRRRRGHHHHH!

Tuntuu, että siellä suunnalla ratsuihmisiä vihataan ihan vain periaatteen vuoksi ja VRL:ää vielä enemmän syrjitään ihan vain periaatteen vuoksi - koska se on RATSUpaikka. Täten myös hevoskantakirja, joka on aina ollut nimeltään hevoskantakirja, mielletään ravipuolella RATSUkantakirjaksi - onhan se NYKYÄÄN VRL:n alainen. Miten siellä muka voitaisiin tietää hölkäsen pöläystä mistään ravureiden rakenteista ja kuka ravurin omistaja jaksaisi tehdä kaiken sen, mitä vaaditaan hevosen kantakirjaan saamiseksi? Mulla on muuten vastaus: ihan samalla lailla varmasti jaksaisi, kun ratsunkin omistaja - jos haluaisi. Siellä puhutaan (mm. reaalielämän) ravi-ihmisistä niin kiireisinä, ettei heillä ole aikaa käyttää hevosiaan näyttelyissä, että saisivat niille kantakirjaukseen oikeuttavat meriitit. Miten helvetissä ratsuihmisillä sitten sitä aikaa on? Ihan samalla tavalla ne hevoset (myös reaalisti) tarvitsevat sen hoidon, heinät, karsinanputsaukset ja liikutukset, olivat ne sitten ravihevosia tai ratsuhevosia! Ei ratsuihmisillä ole yhtään sen enempää aikaa samankokoisen hevosmäärän kanssa, kuin mitä ravi-ihmiselläkään on. Herätkää pahvit - ottakaa se silmä käteen ja katsokaa, sen jälkeen aivot käteen ja miettikää. Tämän jälkeen mielellään näkisin naamanne, kun ne punehtuvat nolostuksesta. Oho, samaa sakkia ollaan, vaikka toiset harrastaa hevosen selästä ja toiset hevosen takaa.

Noh, nyt ei ainakaan enää kiinnosta palata virtuaaliravureiden pariin, onneksi valitsin laukkurit.

Virtuaalihevostelija reaalihevostelijan silmin

Mulle tuli tämä aihe taas kerran mieleen tuossa pari päivää sitten ratsastuksen jälkeen kuumassa suihkussa itseäni lämmitellessä.. eli mieleeni tuli opiskeluajat Ypäjällä ja olin ainoa (salaa) virtuaalihevostelija koko meidän solussa. Jokin ilta siinä sitte televisiota katsellessa tai muuta vastaavaa "touhutessa" kuuloni herkistyi, kun eräs kämppiksistä alkoi puhumaan virtuaalihevosista. Hän ihmetteli toden teolla, että mikä saa ihmisen tekemään netin täyteen Taikurin ja Kelmin kopioita - omituisilla tiedoilla ja vielä omituisimmilla kilpailutiedoilla. Eli oli löytänyt virtuaalitalleja, jossain oli ollut nämä "kuuluisat" suomenhevoset jopa omilla nimillään ja kuvillaan, mutta muutoin toki keksityillä tiedoilla, osasta oli löytänyt eri nimillä näiden orien kuvilla varustettuja virtuaalihevosia. Tuohon aikaan (jotain vuotta 2004 ehkä) oli vielä kaikenlisäksi kohtalaisen harvinaista, että virtuaalihevosen sivuilla luki, että kyseessä on virtuaalihevonen.

Jonkin aikaa kuuntelin kämppiksieni analysointia ja soimaamista näistä jutuista, kunnes totesin olevani yksi virtuaalihevostelijoista. Se hiljensi väen. Sitten tuli se osuus, että kyseltiin kovasti kaikennäköistä - lähinnä kritisoitiin sitä, että kuvien kanssa on mainittuna joko koko virtuaalihevoselle nimeksi kuvien kohteen nimi, tai että muutoin on mainittu kuvissa olevan ko. hevosen. Sitten hei kyselivät kaikesta muusta virtuaalielämään liittyvästä ja minähän selitin juurta jaksain kaiken, minkä sanoiksi voi pukea. Miksi tätä harrastetaan (niin, miksi?), miksi pitää hevosille laittaa kuvia tunnetuista hevosista, miten koko homma pelittää yms. Kun se ilta oltiin puhuttu virtuaalihevosista ja olin saanut rauhassa kertoa heille asiasta, muuttui heidän käsityksensä huomattavasti positiivisemmaksi - yksi jopa kysyi, että miksei mulla ole hänen ratsunsa (sph-o. Jeppo) kuvilla varustettua virtuaalihevosta, kun olin kuitenkin useampaan otteeseen päässyt oria kuvaamaan ns. privaatisti. Hän on tämän jälkeenkin usein kysynyt, joko mulla on virtuaali-Jeppo.

Tässä on yksi erinomaisen hyvä syy olla mainitsematta kuvissa esiintyvän hevosen nimeä ja muistaa merkitä se sana virtuaalihevonen muodossa tai edes toisessa sivuille - jotta ihmiset tietävät. Eikä olisi pahitteeksi, jos joku meistä (joku kirjoitustaitoinen..) oikeasti tekisi joskus valaisevan jutun tästä maailmasta johonkin kunnolliseen hevoslehteen, tyylin Hippos tai Hevoset ja ratsastus. Ehkä ihmiset osaisivat suhtautua virtuaalihevostelijoihin ja heidän harrastukseensa paremmin, kun tietäisivät asiasta enemmän - ja kun heidän hevosiaan ei noin vain leimattaisi sen mukaan, minkälaiset kuvat joltain virtuaalihevoselta löytyy ko. hevosesta jopa hevosen nimi alla mainittuna.

Virtuaalihevostelija on (lähes aina) reaalihevosetelijan silmissä hevosvaras, joka yrittää viedä heidän hevostensa identiteetin, mutta kun he saavat lisätietoa harrastuksesta, muuttuvat käsitykset suurella osalla huomattavasti positiivisemmiksi. Täten kannustan teitä, rakkaat virtuaalihevostelijat, oikeasti ajattelemaan, mitä sinne virtuaalihevosen sivuille laitatte - aina teksteistä siihen kuvassa esiintyvään hevoseen. Pidetään mielessä edustavuus ja se, että luodaan positiivista kuvaa virtuaalihevosista niidenkin mieliin, jotka harrastuksen vain negatiivisena näkevät.

Laukkoja, laukkoja..

Noni, nyt mä oon sortunut. Mulla on kasa evm-sukuisia laukkahevosia roduissa x, xx ja ish sekä kourallinen laukkaberbereitä - joista kaksi startti-ikäisiä heti vuodenvaihteessa ja kaksi sitten vasta maaliskuulla. Tämän lisäksi yksi pitkäsukuinen pintabian-ori liittyi joukkoon - tosin rastusukuinen, mutta katsotaan, mihin herra kykenee laukkaradoilla.. lisäks mä oon ihan varma, että oon unohtanut jonkun ostamani laukkaotuksen. Nyt hotsittais sitten katsella mun vanhoista hevosista (niistä laukanneista) jälkeläisiä jatkamaan mun laukkasukuja.

Tässä sitten jännitellään, että mites hevosten urat lähtee käyntiin, toi pox pitäis vielä ilmottaa ekaan maiden-lähtöönsä, sillä on ikää jo 3,3 vuotta 8) Huomenna on ensimmäiset laukat, missä mun hevosia mukana - xx-o. Billy Bomber xx juoksee GA:n Star Stayer-kisoissa ja tällä hetkellä kanssajuoksijoita lähdössä on 8 kipaletta! Mitenhän mein Billyn käy..

Saa nähdä, tuleeko tästä mun blogista lähiaikoina laukkajännittämis (ja toivottavasti laukkahehkutus..)-blogi! Nyt jatkan jännittämistä ja lähden etsiin tolle poxille maiden-lähdön!

Itsekritiikki ja luetun ymmärtäminen

Minusta on alkanut yhä enemmän tuntumaan, että virtuaalihevostelijoissa on lähes yksinomaan kahta eri joukkuetta - ne, jotka ovat turhan itsekriittisiä (onko se edes sana?) ja ne, joilta tämä itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes kokonaan. Vain harva kuuluu siihen joukkoon näiden kahden välissä, niihin, jotka tuntuvat hyvin tietävän, minkä"tasoisia" heidän hevosensa virtuaalimaailmassa ovat. Tähän samaan sisältyy myös se, että nämä tasonsa tiedostavat tuntuvat myös ymmärtävän lukemansa paremmin, kuin yksikään näistä valtajoukkueiden pelaajista. Itsensä tiedostava tajuaa esim. laatissääntöjä lukiessaan, mitä vaaditaan laatuarvosteluun osallistuvalta eläimeltä ja toisaalta myös sen, että kannattaako minivaatimukset täyttävän hevosen kanssa osallistua laatuarvosteluihin.

Sitten ovat nämä, joilla ei tunnu toimivan niin itsekritiikki kuin sisälukutaitokaan. He ilmoittelevat kisaamattomia, luonteettomia, suvuttomia ja ilman jälkeläisiä olevia hevosia ties mihin laatuarvosteluihin - Yleislaatuarvosteluun (YLA) he pääsevät vielä mukaankin näillä eläimillään, jaosten omiin laatuarvosteluihin eivät. Kun nämä ns. laaduttomat hevoset sitten eivät saa palkintoa YLA:sta, ilmoitetaan ne mitään sivuilla muuttamatta aina uudelleen ja uudelleen mukaan, vaikka koettaisi arvosteluissaan miten käsitellä palkinnottomuuden syitä. Ei vain mene päähän. Voiko se olla niin hankalaa ensinnäkin perehtyä siihen, mihin on hevostaan ilmoittamassa ja ns. minimivaatimuksiin, ja vielä hankalampaa katsoa kriittisesti hevostaan sillä silmällä, että kannattaako sitä ilmoittaa. Voiko joku oikeasti kuvitella, että arvostelutilaisuudessa, jossa pisteytetään kaikki rakenteesta luonteen ja päiväkirjamerkintöjen kautta sukuun, jälkeläisiin sekä kilpailumenestykseen, voisi menestyä hevonen, jolta tuurilla löytyy se valokuva sivuiltaan - joka ei välttämättä täytä edes rotuvaatimuksia? Sitten itketään, kun tulosten saamisessa kestää, kun ihmiset ilmoittavat laatuarvostelun tai ainakin palkintojen kannalta aivan typeriä hevosia mukaan.

Osittain nämä kovasti itsekriittiset ihmiset kuuluvat samaan kastiin kuin ne, joilta itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes täysin. Miksikö? Siksi, että heillä seisoo talleissa yleisen mielipiteen mukaan hienoja hevosia, joilla on tarkkaan selostettu luonne-/ratsastettavuuskuvaus, joko suku täynnä linkitettyjä huippuhevosia tai pitkällinen selvitys evm-hevosista sukutaulussa, niillä on jälkeläisiä, joista osa on jo ehtinyt menestyä, jonka lisäksi niillä on kilpailuita paaaaljon ja hyvällä tuurilla tämän lisäksi niin päiväkirjamerkintöjä kuin valmennuksiakin takanaan. Silti omistaja miettii, että "hmm.. ei ihan vielä, se ei ole vielä valmis laatikseeen.". Onko heillä myös jonkinmoinen sisälukutaidon puute, kun eivät tajua koniensa saavan todennäköisesti vähintään sen II-palkinnon, ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä jopa sen I-palkinnon?

Välillä pistää turhauttamaan ihan toden teolla laatuarvosteluita arvostellessaan (itse toimin VVJ:n sekä YLA:n nimissä), että oikeasti - eikö ihmiset tajua? Mikä saa heidät ilmoittamaan ne rupuhevosensa. Missä ne huippuhevoset ovat, kun kyse on laatuarvostelusta? Vai ovatko näiden "huippuhevosten" omistajat lopulta sen verran itsetietoisia, etteivät tarvitse laatuarvosteluja kertomaan hevostensa olevan hienoja? Kuitenkin hieno suku määritellään usein sen mukaan, mitä arvonimiä suvussa olevilla hevosilla on - ei sen mukaan, onko hevoset oikeasti hienoja, mutteivät kertaakaan pyrkineetkään saamaan yhtäkään arvostelupalkintoa itselleen.

Henkilökohtaisesti ainakin mieleeni jää parhaiten valtarotujen kyseessä ollessa päähän ne, jotka ovat menestyneet (lähinnä tosin YLA:ssa..), ja näiden hevosten kautta osaan arvioida sukua omasta mielestäni - ellei kyse ole vanhanlinjan hevosista lähisuvussa, jolloin toki arvostan hevosen korkealle. Harvinaisten rotujen kyseessäollessa asia ei ole niin justiinsa, mutta onhan se hauska nähdä, että näidenkin rotujen keskuudessa on niin näyttelyttäminen kuin kisaaminenkin pikkuhiljaa yleistymässä - edes muutamia startteja ehkäpä kertomaan vähän siitä, mitä hevonen voisi periyttää.

Hevonen ja sen kuvat

Tästä ajattelin vielä nopiaan kirjottaa ennen lounaalle lähtöä, kun asia muistui mieleeni Harvinaisten rotujen foorumille kirjoittaessani. Eli se, miten voikin olla niin pirun hankalaa löytää aina hevoselle ne kuvat! Mulla on koneella valmiina tallennettuna rodusta riippuen enemmän tai vähemmän paljon kuvia, jotta olisi vain helppo sivuja tehdessä koneelta katsoa sen rotuiset läpi ja valita se omaa mielikuvaa ko. hevosesta lähimmälti kuvaava. Mutta ei. Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen! Lähes joka kerta joudun toteamaan, ettei mulla ole sille hevoselle mielestäni sopivia kuvia valmiina koneella - joko juuri sitä sukupuolta omaavalle konille ko. rodusta ei löydy kuvia tai jos löytyy, ne on vääränvärisiä tai sit jos kuvia on reilustikin valittavana oikeasta sukupuolesta ja värikirjokin on varsalle meneväinen, niin ei - ei vain löydy. Sitten joudun taas kerran käymään lävitse listaani lupapaikoista ja miettimään, missä oli minkäkin sorttisia kuvia ja käymään lävitse.

Aina tammalle sivuja tehdessä kiroan pirusti, kuinka paljon helpompaa olisi löytää orille kivat kuvat - varsinkin kun suurelle osalle koneista haluaisin myös sen rakennekuvan, mutta sitten jos haluan rakennekuvan, haluaisin myös sellaisen, jossa hevosella on oikeasti ihan kiva rakenne ja että se seisoisi hyvin - ja ettei kuva olisi kokoa 200*125 pixeliä, vaan vähän isompi. Tammoille on to-del-la hankala löytää sopivia kuvia! Sitten kun lähden ensin hölläämään vaatimuksiani siitä, että hevonen saisi rakennekuvat, löydän ihan mukiinmenevät ratsastuskuvat, mutta äh, ne on taas liian pienet tai sit ne on tärähtäneet. Ei kelpaa. Mietin, että josko sittenkin varsa voisi olla toisenvärinen - aloitan rumban alusta, ja mietin, miksei se ollut ori. Sitten kun teen sille orille sivuja ja etsin kuvia, käyn saman rumban läpi! Kaikkia kivoja tammoja osuu mukamas nenän eteen (mutta yhdenkään kuvaa en talleta silti vamiiksi koneelle..), muttei yhtään kivan orin kuvaa! Tuolla on liian raskas rakenne, tuo on liian ruunamainen, tuo on nuorennäköinen yms. Sitten käy se, mikä mulla about 90% hevosten kohdalla, eli valitsen jotkut randomkuvat, jotka saa luvan kelvata ja taas kiroan, kun en saa näyttelyihin hevosiani :D

Miten se voi olla niin vaikeata? Nehän ovat vain virtuaalihevosia! Vai ovatko? Ja tietty omalle kasvatille pitäis saaha tosi kivat kuvat, toisen kasvatin kuvilla ei niin väliä - paitsi juur tuolle ostokselle haluan huippukuvat, ja oikeastaan tollekin; eihän tuo omakasvatti välttisti tarvi noin hienoja, ne vois laittaa ennemmin tolle tilausvarsalle.. mä suoraansanoen melkein vihaan kuvien valitsemista hevosilleni. Tästä syystä mun sivujenteko on niin hemmetin hidasta hommaa, koska en halua tehdä hevosen sivuille kuin enintään perustietoja, ennenkuin olen löytänyt hevoselle kuvat. Joten tahti on tuskallisen hidasta.. Ehkä mä joskus vielä opin, ettei se ole niin justiinsa, ne on virtuaalihevosia ja ihan yhtä hyviä, oli niiden kuvat mitkä tahansa - kunhan on kuvat ja kunhan ne on oikeanvärisestä, -tyylisestä ja -rotuisesta hevosesta. Ja kunhan saa rakennekuvan mielellään sen ratsastus/tarha/pääkuvan seuraksi.. ja sitä ja tätä ja tota pitäisi saada.

Arh.

Ravuri vai laukkuri?

Halu omaan "yksityishevoseen" lisääntyy vain kokoajan. Olenkin miettinyt, et jos hankkisin joko ravurin tai laukkahevosen itselleni, sellaisen, että kun on vain yksi hevonen hoteissa ko. lajin suhteen, niin siihen voisi panostaa. Mitä suurempana inspiraationa varsinkin laukkahevosta ajatellen on olleet tekstit, mitä Gin Akhaltekin ja Ionicin blogista (linkki blogilistassa!) olen lukenut - Sirpa ja Gin ovat aina niin innoissaan, kun joku hevonen menestyy ja laukkakisojen selostuksia on hyvin mielenkiintoista lukea. Tästä johtuen olen ehkä kallistunut vähän laukkahevosten puoleen ja onhan se puoli minulle hieman tutumpi (virtuaalisesti..) kuin ravipuoli (jonka kanssa taasen olen reaalimaailmassa tekemisissä), koska Quierossa oli aikoinaan ratsutäysveristen lisäksi laukkureita - nykyäänhän meillä on vain ratsuja..

Sitten taasen ehkä ravurikin kiinnostaisi, olihan mulla noita orloveita, jotka juos jotkut ihan kivastikin, miksei siis jatkamaan? Ehkä tosin ranskalaisella, ehkä venäläisamerikkalaisella.. mutten sitten tiedä - toisaalta kukaan ei kiellä hankkimasta vaikkapa molempiin lajeihin omat hevosensa. Molempia lajeja ajatellen rotukirjo on sinällään laaja, että ongelmaksi koituisi rodun valinta. No ravipuolella mieluiten jokin muu kuin amerikkalainen, jonka lisäksi haluaisin lämpösen, en kylmäveri- tai poniravuria. Laukkapuolella taasen rotuja on vielä enemmän. On perinteinen englannintäysverinen, mutta niitä löytyy talleista ratsusuuntautuneina ihan riittämiin - vai löytyykö? Sitten hyvänä kakkosena tulisi angloarabi - näilläkin olen joskus kisaillut hieman laukoissa.. arabialaista tuskin laukkahevosekseni haluaisin - syytä on turha kysyä, ei vain nappaa siinä roolissa. Harvinaiset rodut, ah ne harvinaiset rodut! Jos haluaisin sittenkin quarterin, quarab, ara-appaloosa (ois hieno!), rbsh, ish (no näitä kahta löytyy ratsuina..), berber (himoinnut), paint, pintabian, turkmeeni ja akhal-teke (näitäkin mulla on joskus ollut laukkaurilla). Miten noista voisi valita?

Sitten olisi mietittävä se, että haluaisinko G1-tason hevosten jälkeläisen, vai haluaisinko ihan puskaratsun, josta yrittäisin laukkahevosen saada aikaiseksi - eli kivuta taso tasolta ylemmäs, jos hevonen osoittaa siihen rahkeita? Tavallaan ois hienoa kivuta taso tasolta, mut jos se hevonen onkin "susi", eikä osoita lahjakkuutta ja täten ei pääse etenemään? Siinä mielessä tekisi mieli hankkia edes maiden-lähtönsä voiton jälkeen G2-tasolle pääsevä hevonen. Tiedä sitten. Ehkäpä jätän nämä asiat hautumaan vielä hetkeksi ja jos eteen sattuu sopiva myynnissä oleva hevonen jompaankumpaan lajiin, ostan sen ja katson, mitä siitä tulee.

Ikääntymismietteitä

Mä oon tässä tallejani lähes "seisottaessa" mietiskellyt sellaista asiaa, kuin että jos vaihtaisi hevosilta ikääntymisen johonkin hitaampaan, kuin mitä tuo ennen ah-niin-ihanan reipas VHKR on. Onhan se toki nykyäänkin ah-niin-reipas ikääntymismenetelmä, mutta jotenkin alkaa tuntumaan, että se on mulle liian reipas. Mulla on tällä hetkellä meinaat niin paljon hevosia talleissa, jotka on sen 24-vuotta tai vanhempia, vielä enemmän 20-vuotiaita ja sitä vanhempia, että alkaa oikein hirvittää! Niille kun pitäisi jälkeläisiä saada ja muuta ja konit on jo ikäloppuja. Jonka lisäksi mua nykyään taas hotsittais vähän noi laatispalkinnot (lähinnä YLA), jolloinka on ärsyä, että hevoselta uupuu täysin jokin arvosteluun vaikuttava kohta - sen lisäksi, että mun mielestä mun kaikki hevoset on niin pirun hyviä, et niille on pakko saada ainakin yks samaa sukupuolta oleva suvunjatkaja.

Olen miettinyt VARL-ikääntymistä erittäin vakavasti - osa ostamistani hevosista, jotka VHKR-ikääntymisellä olisivat olleet jo melko vanhoja, ikääntyvät jo nyt VARL:in mukaan. Sitten taas, VARL on melko hankala laskea ja sen kanssa toimiessa Feanaron virtuaalista-sivusto on todella påp keksintö. Jolloin täytyis käytännössä jokaisen hevosen sivulle lisätä "ikääntyminen & ikä"-kohta. Blah. Sitten taas, joutuisin sen saman tekemään kaikilla muilla ikääntymistyyleillä paitsi reaalilla ja VHKR:llä, ne kun on niin simppeleitä. Olen myös miettinyt, että onko myös VARL liian nopea ikääntyminen tämänhetkistä virtuaalihevosteluani ajatellen? Tuleeko mulla silti se tilanne eteen, että talli on täynnä eläkeläisiä, jotka vain odottavat vaivoinensa kuoppaan pääsyä? Toisaalta sitten taas, se tilanne taitaa tulla eteen oli ikääntyminen sitten mikä tahansa.. tiedä sitten.

Kolmantena vaihtoehtona ja tällä hetkellä oikeastaan kaikkein houkuttelevimpina on sitten VAI. Okei, se on mulle vielä melko tuntematon käsite, mutta se on kuulostanut aika kivalta vaihtoehdolta juurikin hitautensa takia - ja ainahan ikääntymisen voisi vaihtaa sitten paremmin sopivaksi, jos siltä tuntuisi. Sitten taas ajatus, että hevonen ikääntyisi vuodessa vain neljä kertaa, tuntuu jotenkin todella hitaalta. Ehkä sittenkin siis ns. YIL-ikääntyminen aka. oma ikääntyminen. Jos vain merkkais hevosen sivuille aina välistä, et nyt se on sen ja sen ikäinen? Silloinkun hyvältä tuntuu. Itseasiassa tällaisiakin kavereita mulla on pari - juurkin toisilta ostettuja, joiden syntymäajat on olleet niin utopistisia millään säännöllisellä ikääntymismenetelmällä, että niin on ollut parasta toimia.

Saa nyt nähdä. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin tätä harrastusta varten paljon vähemmän aikaa, kuin mitä minulla pitäisi olla pystyäkseni pyörittämään kaikkea sillä tyylillä, millä tällä hetkellä haluaisin asioiden pyörivän. Toisaalta, en halua tinkiä myöskään siitä, mitä teen virtuaalielämän ulkopuolella. Eikä tällä hetkellä ole edes koiran kanssa säännöllisiä koulutushetkiä! Kuitenkin, se että on pienimuotoisesti töissä, opiskelee (joskin erittäin pienellä teholla..), liikuttaa kahta hevosta ja hoitaa omat eläimensä, vie aikaa - jonka lisäksi aviomieskin tarvitsee niitä yhteisiä hetkiä silloin, kun satutaan yhtä aikaa saman katon alla olemaan. Kuitenkin, taustalla, tikittää ajatus siitä, että jollain tavalla laiminlyön virtuaaliharrastustani.

Kiinnostusta ja sen puutetta

Kauhiata, kun en ole tännekään saanut aikaiseksi kirjoiteltua! Tällä hetkellä poden jonkinasteista kiinnostuksen puutetta talleihini, tai lähinnä hevosten sivujen tekoon ja kilpailuttamiseen. Näyttelyttämistä taasen olen harrastanut mahdollisimman paljon viimeaikoina ja siitä onkin seurannut ainakin hieman jotain pysyvääkin - rbsh-ori Parasit Zeni on nyt virallisesti Champion-palkittu ori ja tänään pitäisi vielä laittaa oldenburg-ori Louart de Poemén champion-hakemus eteenpäin. Näyttelyttäminen on tällä hetkellä kivaa, varsinkin kun VRL:ssä porrastetut kisat seisoo - tai kaippa niitä kalenteriin ilmestyy edelleen, mutta tällä hetkellä tuloksia ei saa lähettää, ja ne porrastetut on käytännössä ainoat, jotka minua siellä tällä hetkellä kiinnostaa.

Se, että tallini ja niiden päivittäminen tai hevosteni kisaaminen minua tympii jo ajatustasolla, ei tarkoita sitä, että olisin virtuaalielämääni tympääntynyt. Olen erittäin innokas NJ-tuomari tällä hetkellä, yritän tehdä parhaani muutaman tuomarikokelaan eteenpäinviemiseksi ja hevoskantakirja on lähtenyt ihan kivasti taas rullaamaan. Olen aloittanut vanhojen kantakirjattujen listan siivoamisen, joskin siinä on työtä vielä to-del-la paljon. Jokseenkin siis kaikki muut kuin "henkilökohtaiset" jutut on käynnissä tällä hetkellä (josta tulikin mieleen, että VVJ:n kalenteria täytyis käydä päivittämässä!), mutta KaRa seisoo lähes täysin - yhdet NJ-näyttelyt on joulukuun alussa KaRan nimissä ja niihin on yllättävän kivasti jo tullut osallistujiakin (täytynee tosin myöntää, että harrastin sähköpostitse täsmämainontaa ko. rotujen harrastajille).

Kuitenkin koen, että tällä hetkellä menee ihan hyvin. Toki jossain määrin ketuttaa se, että kasvatit heinäkuulta asti odottelevat sivujaan, mutta olen niitä tappavan tasaisella, rauhallisella tahdilla tehnyt ja tulen niiden tekemistä jatkamaankin. Tosin tässä välissä täytyisi ehkä tehdä muutamille ostoksille sivuja, ettei kasvattajat laita koneja uudelleen myyntiin!

Ai ni! Mulla ois joku sairas hinku hankkia joku randomrotuinen yksityinen hevonen, jolle sais tehdä ihan oman ulkoasun sivuille ja jonka vois laittaa asumaan johonkin hienoon täysihoitotalliin, jonka päivärytmin mukaisesti vois sitten tehdä hevosen sivuillekin tekstejä! Sellanen harrastekopu, ehkä jopa reaalisti ikääntyvä, tai ainakin hyvin hitaasti ikääntyvä. Päiväkirja ja sen sellaista, ei ehkä ihan hirmuisesti kuitenkaan kisaamisia - tai eihän sitä koskaan tiedä. Saa nähdä, saanko joku päivä puhteen toteuttaa tämän asian, vai jätänkö haaveilun saralle ja koetan saada taas tallit toimeliaammiksi..

KaRa tahtoo toisen pitäjän!

Tjuu, ajattelin nyt purkaa tämän ongelman tänne, kun olisi kauhia hinku kirjoittaa, muttei mitään käsitystä, että mistä sitä sitten oikein kirjoittaisi! Eli kirjoitan nyt sitten siitä, kuinka olen tulossa umpikujaan tuon ylläpitämäni seuran kanssa. Jotenkaan vaan ei aika ja into riitä enää pitämään seuraa, mutta en haluaisi sitä luovuttaakaan kenenkään käsiin saatika sitten lopettaa! Ei KaRan tarina tähän lopu, se ei vain saa loppua. Toisaalta taas, mulla ei ole aikaa pitää kisoja, tai ehkä se on ennemmin tällä hetkellä kiinni kiinnostuksesta - kilpailuiden pitäminen ei vain kiinnosta. Sitten taasen musta tuntuu, että olen jotain velkaa seuralaisilleni - toisaalta, en ole tainnut yhdellekään luvata jatkuvaa aktiivista kilpailuiden järjestämistä seuran puolesta, joten sinällään en ole ketään "puijannut" mukaan lupauksilla paljosta kisaamisesta.

Viimekertaisessa jäsenkirjeessä (vai oliko se jo sitä edellinen?) kyselinkin, olisiko ollut jotakuta innokasta, joka olisi ruvennut seuraa kanssani pitämään - lähinnä siis juuri tuon kilpailuiden järjestämisongelmani takia. Toisaalta jos joku ryhtyisi seuraa kanssani pitämään, täytyisi seuralta joko muuttaa osoite, tai sitten yksinkertaisesti kakkospitäjän täytyy olla mulle niiiiin tuttu, että pystyn luottamaan sähköpostin ja etenkin webhotellini tunnukset. Tietääkseni kun intin Fun-palveluun ei kuulu useampien tunnusten tms. luonti eri salasanoilla - korjatkaa jos olen väärässä, mä en ymmärrä näistä asioista mitään..

Tosiaan, kaikki innostuneet, ilmoittautukaa vapaahetoisiksi joko järjestämään kisoja KaRan nimissä, tai ilmaiskaa kiinnostuksenne toisen pitäjän roolista!

Harvinaiset rodut on påp!

Harvinaisista roduista on tullut selkeästi sellainen asia, joka kiinnostaa virtuaali-ihmisiä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Harvinaisten keskuudessa on myös paljon rennompi meininki, kuin valtarotujen kasvattajien ja omistajien keskuudessa - hevosen kilpailuttaminen on toissijaista, kunhan se nyt ei aivan kuolleelta vaikuta; jälkikasvun hankkiminen on ehkä se ykköshomma. Linjojen lisääminen ja niistä huolehtiminen, yhteistyökin on kasvattajien välillä melko suurta loppujen lopuksi.

Hevostalli.netissä on nyt viiden päivän sisään juteltu harvinaisista roduista ja tehty kauppaa yms. viiden ketjun verran. Tästä ketjusta se kaikki lähti ja nyt ollaan jo tässä ketjussa! Uusia kasvattajiakin on uskaltautunut joukkoon juttelemaan, osa tosin jo aiemmin virtuaalipiireistä tuttuja, mutta löytyy sieltä muutamia sellaisiakin, joista ainakaan minä en ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan. On aivan ihanaa huomata, että jopa niille roduille, joiden kanssa on tähän asti mennyt aikalailla yksinään, on tarjolla uusia innokkaita harrastajia. Toivonkin todella, että nämä uudet "suurtallien" perustajat pysyvät hommissa pitkään, olisi sääli, että iso kasa hienoja hevosia kasvattajineen lopettaisi heti alkuunsa.

Itsellenikin on RDN:stä tuntunut muotoutuneen se tärkein talli, se, johon jaksan eniten panostaa. Oli huisia huomata, että sieltä löytyy jo 51 rotua! (okei 52, koska welsh-ponien sektioita en eritellyt laskiessani rodut) Sitä ikävämpää taasen oli huomata taas se, että olisi aika laittaa kuoppaan aika iso kasa vanhoja hevosia, kun ei millään raaskeisi, osa niistä alkaa olemaan jo jopa 30 ikävuoden "paremmalla" puolella. Ja jotkut vielä joskus valittivat, että ihmiset tappavat virtuaalihevosensa alle kaksikymppisinä saadakseen talliin tilaa ja uutta verta :D (okei, kukaan ei ole sitä miusta valittanut, mutta sellaistakin olen lukenut) Miten ne pystyy siihen?

Harvinaisuus alkaa olemaan yleistä, mutta harvinaiset pysyvät silti harvinaisina. Ihmisiä kiehtoo erilaisuus ja sitähän harvinaiset pitkälti antavat - joten onko ihmekään, että ne vetävät ihmisiä puoleensa. Senkin lisäksi, ettei niiden kohdalla "vaadita" miljoonia kilpailuita ja arvonimiä, jotta hevosta pitäisi hyvänä.

Tilastotiedettä lyhyesti

Quiero:
rotuja 2
hevosia 47

ST Zeni:
rotuja 7
hevosia 52

RDN:
rotuja 51
hevosia 329

Poems:
rotuja 6
hevosia 75

Yhteensä:
rotuja 66
hevosia 503

Virtuaalinen valjakkoajo - VVJ & VVA

Tiedä sitten, onko virtuaalinen valjakkoajo nostamassa päätään, alkukesästä se tuntui olevan kovinkin suosittua, kun tein VVJ:n nimissä esittelytopicit niin konilaan kuin ht.nettiinkin, mutta nyt on taas omasta mielestä hieman into laantunut - lieneekö aika tehdä uutta esittelytopiccia lajista?

Huolimatta siitä, että VVJ:n kalenteriin on nyt parin viikon aikana tupsahdellut paljon vähemmän kilpailuita kuin kesän aikana, on valjakkoajosta vissiin ainakin jotkut kiinnostuneet ns. tosissaan - niinkin tosissaan, että virtuaalimaailmaan saatiin toinenkin kilpailuita hyväksyvä liitto, nimittäin Virtuaalinen Valjakkoajoliitto. Itse päätin kannattaa tätä uutta yritystä viiden kisakutsun verran - nyt siellä on sitten kalenterissa seitsemän kutsua, eli minun kutsuni plus kaksi yksittäisten henkilöiden pitämää kilpailua. On kiva, että pääsee kilpailemaan ns. järjestäytyneissä kilpailuissa ennemmin kuin täysin villeissä, vaikka kaikki kilpailut eivät olisikaan VRL:n katon alla. Täytyy vain toivoa, että VVA:n pitäjä jaksaa mainostella liittoaan (muutenkin kuin vain nostelemalla omaa ketjuaan), niin kauan, että ihmiset sisäistäisivät sen ja alkaisivat käyttämään sen palveluita - kuin myös järjestämään kilpailuita sen alaisuudessakin. Yksi miinuspuoli tosin tuolla liitolla on - täysin valjakkoajoa tuntematon kun ei siitä paljoa kostu, missään kun ei ole kerrottuna, mitä valjakkoajo varsinaiseti on.

Tietenkin minulle on etusijalla ns. oma jaokseni, eli VVJ (Virtuaalinen valjakkoajojaos), jonka puikoissa olen pyörinyt hurjat kolme kuukautta. Tänä aikana olen fiksaillut laatuarvostelun sääntöjä ja pisteytystä sekä hankkinut tuomarit laatikseen, osallistuen itse rakennearvosteluun - tosin rakennearvostelu tulee hieman vielä fiksaantumaan, muttei sillä tavalla, että se vaikuttaisi pisteisiin millään muotoa. Ensimmäisen laatuarvostelun pidettyäni mietin, olisiko järkevää hieman helpottaa pisteytystä, mutta toisaalta, pisteytystähän kiristettiin ja rukattiin juuri sen takia, että tuli tuhottoman paljon I-palkinnon hevosia ja poneja, jotka nyt ei oikeasti olleet mitenkään erityisen huippuja.. ensimmäiseen pitämääni laatuarvosteluun osallistuivatkin varmasti monet sellaiset, jotka vielä elivät vanhaa pisteytystä, vaikka laatuarvostelusivulla olikin linkki pisteytykseen. Nyt kun VRL saadaan viikonlopun aikana (toivottavasti) siirrettyä omalle palvelimelle ja saadaan uusi hieno ulkoasu ja muita herkkuja, tulen myös julkaisemaan uuden laatuarvostelukutsun - toivon, että sinne saadaan jo laadukkaampaa materiaalia arvioitavaksi, kuin viimeksi.

Olen myös miettinyt pienimuotoista sääntöuudistusta - tai vähän isompaakin, riippuu varmaan vähän siitä, kuka asiaa ajattelee. Olen miettinyt sen verran toistaiseksi, että ponit jaetaan reaalimaailman tyyliin kahteen luokkaan I-ponit on 120-148cm ja II-ponit olisivat sitten ne alle 120cm korkuiset söpöliinit. Lisäksi olen miettinyt sitä, että säännöistä poistettaisiin kohta, joka määrää luokat järjestettävän erikseen poneille ja hevosille - eli jatkossa kaikki saisivat osallistua samoihin luokkiin, mutta järjestäjät voisivat myös pitää luokkia vain hevosille, I- tai II-luokan poneille aivan niinkuin tällä hetkellä on pakko tehdä. Lisäksi groomipakko astuisi voimaan jokaisella valjakolla, mahdollisesti tosin sillä myönnytyksellä että luokissa, jotka ovat avoinna vain II-luokan poneille, ei tarvitsisi erikseen ilmoittaa groomiakin. Tähän mennessä nämä sääntöuudistusmietteet ovat varmasti sellaisia, joista kukaan ei tulisi suuremmin älähtämään, niistä ehkä jopa pidettäisiin.

Elkää hätäilkö, mulla on takataskussa myös se kohta mahdollisesta sääntöuudistuksesta, josta läheskään kaikki eivät tulisi pitämään. Tosin se on myös se, jonka kohdalla täytyisi viimoistaan pitää kansanäänestys ja selvitellä, kuinka paljon ihmiset olisivat sen jälkeen enää valmiita järjestämään yhdistettyjä luokkia. Viimeinen toistaiseksi ajateltu sääntöuudistus kun koskee yhdistetyn luokan viemistä myöskin enemmän siihen suuntaan, mitä se reaalimaailmassa on. Nimittäin, että jokaisesta osakokeesta, pidetään niitä sitten kaksi tai kolme, tulisi erikseen selvittää voittajat ja näiden tulosten perusteella määräytyisi itse yhdistetyn kilpailun voittaja - käytännössä homma menisi niin, että jos pidät yhdistetyn valjakkoluokan, jossa on kaikki kolme osakoetta, arvot jokaisen osakokeen erikseen ja sitten näiden tulosten pohjalta katsot lopputulokset - oletusarvoisesti, että pienimmän yhteenlasketun sijaluvun (esim. valjakko A on tullut koulukokeessa kolmansiksi, maratonilla viidensiksi ja tarkkuudessa 11:ksi, voisi sen valjakon luvuksi laskea 19 (3+5+11). Valjakko B tuli koulussa yhdeksänneksi, mutta voitti maratonin ja oli tarkkuudessakin toinen, olisi sen valjakon lopputulos 12 (9+1+2) - koska valjakolla B on pienempi lopputulos, sijoittuisi se tässä kahden valjakon yhdistetyssä kisassa ensimmäiseksi, kun valjakko A suuremmalla pistemäärällään tulisi toiseksi) saanut voittaa.

Mutta juu, siitä täytyy keskustella ja sitä täytyy hauduttaa. En todellakaan halua meinaat karsia jo hetkellisesti noussutta valjakkokisaajien (tai lähinnä siis niiden kisojen järjestäjien) määrää sillä, että he eivät viitsisi enää pitää kuin yksittäisiä osakokeita. Täytyisi muutoinkin taas vähän mainostaa lajia ja VVJ:tä, etenkin kun sain tehtyä niin hienon ja omasta mielestäni oikein hyvin lajin kattavan esittelytekstin! Olen siitä melko ylpeä. Luulen, että tässä kuussa tapahtunut pieni kisanjärjestysinto johtuu koulujen alkamisesta - aika moni virtuaalihevostelija on kuitenkin vielä tuon kurimuksen käsissä yhä ja heidän aikansa määräytyy pitkälti läksyjen määrän ja koulupäivien pituuden mukaan, mutta eiköhän taas kun ihmiset saavat rytmistä kiinni, myös kilpailuiden pitointo siitä kiihdy!

Kerpan virtuaalihevoset

Tjuu. Parempaakaan otsikkoa en keksinyt. Mähän olen nyt pyrkinyt siihen, että mun konien sivut löytyis pikkuhiljaa vanhojen kuollessa pois kaik http://www.kerppa.net/virt/-alta. Homma on lähtenyt kivasti käyntiin, mut nyt mua on alkanut jossain määrin harmittaan. Ei niinkään se, et oon päättänyt helpottaa elämääni sillä, ettei tarvitse mennä miljoonaan paikkaan päivittääkseen sivuja, vaan kaikki löytyisi (jatkossa enemmän, nykyään enemmän tai vähemmän) samasta kansiosta. Nyt on vain alkanut ärsyttämään toi ulkoasu, kun se on kerta kaikkien tallien hevosill sama, ja täten talleilla ei ole varsinaisesti edes omia sivuja. Nyt vain mietiskelen, että ottaisinko tallit takaisin ns. omiksi yksiköikseen - hevosten sivut vain tulisivat olemaan tuolla virt-kansiossa, eikä erikseen jokaisen tallin kansioissa - ja samalla ottaisin takaisin myös tallien ulkaosut hevosten sivuille. Tosin olen laiska, enkä todellakaan jaksaisi lähteä muokkaamaan kaikkien virt-kansiossa majailevien sivuja siihen muotoon, millaiset ne olisivat jos olisivat tallien omissa kansioissa. Mutta toisaalta, onko sillä väliä?

Mitä jos vain nostaisin tallit ns. takaisin omiksi erillisiksi laitoksikseen, mutta hevosten sivut tulisivat olemaan tämänhetkisellä ulkoasulla eri kansiossa? Vai lisäänkö yksinkertaisesti virt-kansioon vähän selkeämmin talleille omat osionsa - tällöinhän voisin jopa ilmoittaa niitä esimerkiksi tallien arvosteluun?

Tätä täyttyy miettiä. Onneksi kyseessä ei sentäs ole yhtä vakava juttu kuin noiden tekkejen kanssa. Se vain tuntuu itselle paljon helpommalta, et kaik tallit on saman katon alla ja ehkä helpottaa myös vierailijoita hahmottamaan mun hevoseni ja mahdollisuudet paremmin?