Voittojuhlaa!!

Katsokaapas näitä tuloksia! Osallistuin lähtöihin 1-3.. ja mitä mä tein (tai no, mun hevoset) - voitin kaikki! Nyt mulla on siis yks G3-tason laukkuri ja kaks uutta allowancelaista!

Eli siis Il'Yan laukoissa meni sanalla sanoen uskomattoman hyvin. Mukana oli kaikki kolmosryhmän sileän laukkurit. Tammojen maidenissa Epicat x meni ja kiilasi kärkeen yhdeksän hevosen lähdössä, tosin ish-t. Lady Wonderloo (jonka olin näköjään ilmoittanut väärinkirjoitetulla nimelläkin.. ehkä mä vaihdan sen sit Wanderlooksi.) jäi kolmanneksi viimoiseksi.

Orien maidenissa sen sijaan irkkuveri jylläsi, kun ish-o. Carl Lightyear veti pisimmän korren anglojen ja rbsh:jen jäädessä taakse. Tässäkin lähdössä toinen hevosistani, anglo-ori Tinyboy x jäi toisiksi viimeiseksi, ehkä senkin aika vielä koittaa..

Tammojen allowance-lähtö oli viimeinen, jossa oli minulta hevosia mukana ja sieltä kolmen hevosen joukkiosta mein anglotamma La Rhyna x otti voiton! Tämä oli sen kolmas kilpailu - ensimmäisen maideninsa se voitti, ensimäisessä allowance-lähdössään tuli toiseksi ja tässä toisessa allowancessaan se jo voitti! Toivottavasti putki jatkuu myös G-tason kilpailuissa, eli ensi vuoden puolella mulla starttaa ensimmäinen hevonen G3-lähdössä!

MUOKS!

Tajusinpa käydä Luxin kisojakin katsomassa ja mitäs siellä olikaan? Tämänpäiväisissä "jenkkirotujen" laukoissa toisessa maiden-lähdöistä komeili joku hieno kaksikko kärjessä - tuplavoitto mun hevosille! Appaloosaori Loaded Gun voitti heti ensimmäisen maideninsa ja paint-tamma Extraordinary Lillybeth seurasi turvanmitan jäljessä tullen toiseksi! Molemmilla olisi sitten toinen päivä seuraavaa vuotta toiset lähdöt - joista Lillybeth toivottavasti vetäisee voiton maidenistana ja Loaded Gun näyttää allowancessa mistä pilkkuheppa kakkii!

Laukkauutisia!

Noni, nyt jos kertoisin myös laukkauutisia sitten, kun muistin tännekin kirjautua ;)

Mä olen vähän hurahtanut.. tosin olen nyt jo unohtanut merkitä, että mihin (lähinnä Lux Studin) järkkäämiin mittelöihin olen hevosiani ilmoitellut loppuvuodesta ja ensi vuoden alusta.. noh, kaippa mä löydän ne kun jaksan perehtyä asiaan. Mulla on myös laukkahevosmäärä kasvanut. Nyt mulla on 5-ryhmän laukkureita kaks kokeilemassa maideniaan - evm-sukuiset appaloosaori Loaded Gun sekä paint-tamma Extraordinary Lillybeth. Näiden lisäksi kaartiin on liittynyt kolme varta vasten risuesteille tuotettua evm-hevosta, ish:t tamma Perfect Tonight ja ori Totally Red-Marked sekä enkkulaisori Stormteller xx.

"Vanhoista" hevosista molemmat täysveriset ovat suorittaneet tiensä allowance-lähtöihin, samoin pox-o. Here Curfara otti ja voitti toisen maiden-lähtönsä ja nyt katsellaan, mistä saataisiin herralle sopiva allowance-lähtö, jonkalainen näyttäisi olevan Agaven kilpailuissa vuoden alussa. 3-ryhmäläiset eivät ole edenneet, mutta katsellaan, mitä 30. päivä Il'Yan laukoissa tapahtuu - joskos saataisiin toinenkin 3-ryhmäläinen sitten jo allowanceen! Toisaalta, eihän noilla kiirus ole, kun ikääntyvätkin VARL:n mukaan..

Mutta on se vain jännittävää seurata, miten lähdöissä menee ja jos tuloksia ei oo tyyliin heti kun ilmoittautuminen on menny umpeen, tulee ihan hermo-olo :D

Issikkajuttuja..

Meillä on alkanut issikkamäärät kasvamaan, tällä hetkellä löytyy neljä oria ja kaksi tammaa. Toistaiseksi eniten olen päässyt kisauttamaan kivasti kisauransa aloittanutta, komeaa hopeanmustaa Naður frá Álfhólaria, joka on muuten käytössä jalostukseenkin. Muutoin kilpaikäisiä ovat tässä kuussa kisaamisen aloittanut tamma Sjöfn frá Hugar, jolle luokkia tuntuu löytyvän niukasti, kun painotuksena 4-käynti ja kouluratsastus - sekä sitten komia Ferðalangur frá Álfhólar, jonka ensimmäinen kisakuukausi ei mennyt hirmuisen hienosti, mutta ehkä se näyttää kypsemmällä iällä kyntensä - aloitinhan sillä (huolimattomuuttani) kisaamisen jo 3-vuotiskaudella..

Tammikuun lopulla kisaseurueeseen liittyvät ori Vakri-Skjóni frá Jón sekä tamma Vilja frá Syndur (joka oli ensimmäinen hankkimani issikka..). Sitten meidän totaaliset vauvat: upeat vanhemmta omaava 1-polvinen tamma Glóbjört frá Tónlist sekä ihana hopeanruunikko, emän puolelta menestyvästä suvusta tuleva ori Týr frá Hugar!

Itse olen päättänyt, etten kisaa varsinaisesti sekaisin hevosillani, meillä Nadur kilpailee tölttiluokkia sekä viisikäynti, Ferdalangur passia ja viisikäyntiä ja tosiaan Sjöfn nelikäyntiä ja koulua. Vakri-Skjóni taasen kilpaillee viisikäynnissä sekä koulussa, Vilja ainakin viisikäynnissä.

Issikat ovat kivoja askellajikisaamisen lisäksi toisen asian vuoksi: ne ovat värikkäitä! Minähän rakastan värikkäitä rotuja, ellei joku ole vielä huomannut.. voikkovärien lisäksi (joita mulla ei valitettavasti vielä Ferdalangurin, ruunivoikko, lisäksi ole muita issikoissa) etenkin hopeavärit issikoissa innostavat! Tällä hetkellä näissä mun hevosissa onkin kaksi hopeavärin omaavaa (Nadur joka on hopeanmusta sekä Týr joka on hopeanruunikko), yksi voikkovärinen (em. Ferdalangur, ruunivoikko), kaksi kirjavaa (Vakri-Skjóni, rautiaankirjava sekä Sjöfn mustankirjava) - viimeisenä kaksi tavallista, tummanruunikko Vilja ja rautias Glóbjört.

Kun saan hankittua lisää islantilaisia tai kun omat alkavat lisääntymään, toivon, että kuvavarastoni riittävät tai että saan uusia lupia (tai että edes löytäisin haluamanivärisistä hevosista kuvia) kuviin, jotta voin toteuttaa itseäni.

Il'yan laukkatuloksia..

Jei! Mun 3-ryhmän laukkurit osallistuivat ensimmäisiin maiden-lähtöihinsä eilen Il'ya Ahaltekesin mittelöissä. Tammojen maiden-lähdön voitti meikäläisen hevonen, ensimmäistä kertaa areenalle astunut ja sen totaalisesti vallannut angloarabialaistamma La Rhyna x! Tammojen lähdössä myös kolmas sija tuli meikäläisen hevoselle, sen vei niinikään angloarabi, Epicat x - viimeiselle sijalle jäi vielä ish-tamma Lady Wonderloo.

Orien maiden-lähtö oli kahta ratsukkoa pienempi ja mun kaksikkoni jäi kahdelle viimeiselle sijalle. Toiseksi siis kiri angloarabiori Tinyboy x jättäen meidän ish-ori Carl Lightyearin taakseen, muttei pärjännyt Eijan russian-based sport horse-orille.

Tästä on hyvä jatkaa ja ilmoitinkin kaikki konit uudelleen Il'yan laukkoihin, eli heillä seuraava koitos edessä jouluaattona - reilusti siis aikaa palautua ja treenata vielä lisää. Sen myötä pääsen jännittämään myös ensimmäistä kertaa allowance-lähtöä, kun ilmoitin tietenkin La Rhynan sinne.

Raviharrastus vs. ratsuharrastus

Virtuaalisesti siis. Voinen tähän alkuun heti todeta, että reaalimaailmassa olen (taas) tekemisissä ravureiden kanssa, eli kyllä, tiedän raviharrastuksesta yhtä sun toista, jonka lisäksi olen myös omistanut (ja kasvattanut) virtuaalisesti ravureita, että olen ollut myös sillä puolen. Tässä puhun kuitenkin nyt virtuaalisesti asioista, onhan kyse virtuaaliblogista - käsitykseni ja mietteeni pohjautuvat täysin muutaman Ravilistan foorumin viestiketjun anti(mi)in. (osittain crosspostattu FVP:hen)

Miten ihmiset, jotka monessa paikassa kehuu itseään rennoksi ja kivaksi porukaksi, voivat olla jotain niin muuta? Se kuilu on niin iso, ettei sitä varmaan saisi edes kurottua raoksi. Oikeasti. Kun ratsupuolella joskus joku arvostelee toisen tapaa harrastaa, niin ravipuolella se on jotain potenssiin tuhat - ratsuihmisiä kohtaan. Ne tuntuu oikeasti kuvittelevan, ettei ole kuin se yksi ratsuomistajatyyppi ja se on se, joka kisaa 200-800 kisaa hevosella sen elämän aikana ja välittää vain ulkoasuista ja kuvista ja luonteista. Mä vaan ihmettelen, kisaamista lukuunottamatta siis, sitä, että eikö oikeesti siihen virtuaalihevoseensa saisi panostaa, jos näin haluaa? Miksei sille saisi kirjoittaa päiväkirjaa tai pitkää luonnetta vain sen takia, että suuri osa ravi-ihmisistä ei "tuhlaisi aikaansa" moiseen? Koska ovat niin helvetin kiireisiä niiden hevostensa kanssa eivätkä voi istua koko päivää koneella vain virtuaalihevostelemassa. Kuvittelevatko ne oikeasti, että sitä ratsuihmiset tekee? Istuu päiväkausia koneella vain hioakseen hevosen luonnekuvausta, jonka pituus on sata riviä potenssiin 3 ja jossa käytetään hienoja fraaseja ja koristellaan kukkasin? UAAAAAAARRRRRGHHHHH!

Tuntuu, että siellä suunnalla ratsuihmisiä vihataan ihan vain periaatteen vuoksi ja VRL:ää vielä enemmän syrjitään ihan vain periaatteen vuoksi - koska se on RATSUpaikka. Täten myös hevoskantakirja, joka on aina ollut nimeltään hevoskantakirja, mielletään ravipuolella RATSUkantakirjaksi - onhan se NYKYÄÄN VRL:n alainen. Miten siellä muka voitaisiin tietää hölkäsen pöläystä mistään ravureiden rakenteista ja kuka ravurin omistaja jaksaisi tehdä kaiken sen, mitä vaaditaan hevosen kantakirjaan saamiseksi? Mulla on muuten vastaus: ihan samalla lailla varmasti jaksaisi, kun ratsunkin omistaja - jos haluaisi. Siellä puhutaan (mm. reaalielämän) ravi-ihmisistä niin kiireisinä, ettei heillä ole aikaa käyttää hevosiaan näyttelyissä, että saisivat niille kantakirjaukseen oikeuttavat meriitit. Miten helvetissä ratsuihmisillä sitten sitä aikaa on? Ihan samalla tavalla ne hevoset (myös reaalisti) tarvitsevat sen hoidon, heinät, karsinanputsaukset ja liikutukset, olivat ne sitten ravihevosia tai ratsuhevosia! Ei ratsuihmisillä ole yhtään sen enempää aikaa samankokoisen hevosmäärän kanssa, kuin mitä ravi-ihmiselläkään on. Herätkää pahvit - ottakaa se silmä käteen ja katsokaa, sen jälkeen aivot käteen ja miettikää. Tämän jälkeen mielellään näkisin naamanne, kun ne punehtuvat nolostuksesta. Oho, samaa sakkia ollaan, vaikka toiset harrastaa hevosen selästä ja toiset hevosen takaa.

Noh, nyt ei ainakaan enää kiinnosta palata virtuaaliravureiden pariin, onneksi valitsin laukkurit.

Virtuaalihevostelija reaalihevostelijan silmin

Mulle tuli tämä aihe taas kerran mieleen tuossa pari päivää sitten ratsastuksen jälkeen kuumassa suihkussa itseäni lämmitellessä.. eli mieleeni tuli opiskeluajat Ypäjällä ja olin ainoa (salaa) virtuaalihevostelija koko meidän solussa. Jokin ilta siinä sitte televisiota katsellessa tai muuta vastaavaa "touhutessa" kuuloni herkistyi, kun eräs kämppiksistä alkoi puhumaan virtuaalihevosista. Hän ihmetteli toden teolla, että mikä saa ihmisen tekemään netin täyteen Taikurin ja Kelmin kopioita - omituisilla tiedoilla ja vielä omituisimmilla kilpailutiedoilla. Eli oli löytänyt virtuaalitalleja, jossain oli ollut nämä "kuuluisat" suomenhevoset jopa omilla nimillään ja kuvillaan, mutta muutoin toki keksityillä tiedoilla, osasta oli löytänyt eri nimillä näiden orien kuvilla varustettuja virtuaalihevosia. Tuohon aikaan (jotain vuotta 2004 ehkä) oli vielä kaikenlisäksi kohtalaisen harvinaista, että virtuaalihevosen sivuilla luki, että kyseessä on virtuaalihevonen.

Jonkin aikaa kuuntelin kämppiksieni analysointia ja soimaamista näistä jutuista, kunnes totesin olevani yksi virtuaalihevostelijoista. Se hiljensi väen. Sitten tuli se osuus, että kyseltiin kovasti kaikennäköistä - lähinnä kritisoitiin sitä, että kuvien kanssa on mainittuna joko koko virtuaalihevoselle nimeksi kuvien kohteen nimi, tai että muutoin on mainittu kuvissa olevan ko. hevosen. Sitten hei kyselivät kaikesta muusta virtuaalielämään liittyvästä ja minähän selitin juurta jaksain kaiken, minkä sanoiksi voi pukea. Miksi tätä harrastetaan (niin, miksi?), miksi pitää hevosille laittaa kuvia tunnetuista hevosista, miten koko homma pelittää yms. Kun se ilta oltiin puhuttu virtuaalihevosista ja olin saanut rauhassa kertoa heille asiasta, muuttui heidän käsityksensä huomattavasti positiivisemmaksi - yksi jopa kysyi, että miksei mulla ole hänen ratsunsa (sph-o. Jeppo) kuvilla varustettua virtuaalihevosta, kun olin kuitenkin useampaan otteeseen päässyt oria kuvaamaan ns. privaatisti. Hän on tämän jälkeenkin usein kysynyt, joko mulla on virtuaali-Jeppo.

Tässä on yksi erinomaisen hyvä syy olla mainitsematta kuvissa esiintyvän hevosen nimeä ja muistaa merkitä se sana virtuaalihevonen muodossa tai edes toisessa sivuille - jotta ihmiset tietävät. Eikä olisi pahitteeksi, jos joku meistä (joku kirjoitustaitoinen..) oikeasti tekisi joskus valaisevan jutun tästä maailmasta johonkin kunnolliseen hevoslehteen, tyylin Hippos tai Hevoset ja ratsastus. Ehkä ihmiset osaisivat suhtautua virtuaalihevostelijoihin ja heidän harrastukseensa paremmin, kun tietäisivät asiasta enemmän - ja kun heidän hevosiaan ei noin vain leimattaisi sen mukaan, minkälaiset kuvat joltain virtuaalihevoselta löytyy ko. hevosesta jopa hevosen nimi alla mainittuna.

Virtuaalihevostelija on (lähes aina) reaalihevosetelijan silmissä hevosvaras, joka yrittää viedä heidän hevostensa identiteetin, mutta kun he saavat lisätietoa harrastuksesta, muuttuvat käsitykset suurella osalla huomattavasti positiivisemmiksi. Täten kannustan teitä, rakkaat virtuaalihevostelijat, oikeasti ajattelemaan, mitä sinne virtuaalihevosen sivuille laitatte - aina teksteistä siihen kuvassa esiintyvään hevoseen. Pidetään mielessä edustavuus ja se, että luodaan positiivista kuvaa virtuaalihevosista niidenkin mieliin, jotka harrastuksen vain negatiivisena näkevät.

Laukkoja, laukkoja..

Noni, nyt mä oon sortunut. Mulla on kasa evm-sukuisia laukkahevosia roduissa x, xx ja ish sekä kourallinen laukkaberbereitä - joista kaksi startti-ikäisiä heti vuodenvaihteessa ja kaksi sitten vasta maaliskuulla. Tämän lisäksi yksi pitkäsukuinen pintabian-ori liittyi joukkoon - tosin rastusukuinen, mutta katsotaan, mihin herra kykenee laukkaradoilla.. lisäks mä oon ihan varma, että oon unohtanut jonkun ostamani laukkaotuksen. Nyt hotsittais sitten katsella mun vanhoista hevosista (niistä laukanneista) jälkeläisiä jatkamaan mun laukkasukuja.

Tässä sitten jännitellään, että mites hevosten urat lähtee käyntiin, toi pox pitäis vielä ilmottaa ekaan maiden-lähtöönsä, sillä on ikää jo 3,3 vuotta 8) Huomenna on ensimmäiset laukat, missä mun hevosia mukana - xx-o. Billy Bomber xx juoksee GA:n Star Stayer-kisoissa ja tällä hetkellä kanssajuoksijoita lähdössä on 8 kipaletta! Mitenhän mein Billyn käy..

Saa nähdä, tuleeko tästä mun blogista lähiaikoina laukkajännittämis (ja toivottavasti laukkahehkutus..)-blogi! Nyt jatkan jännittämistä ja lähden etsiin tolle poxille maiden-lähdön!

Itsekritiikki ja luetun ymmärtäminen

Minusta on alkanut yhä enemmän tuntumaan, että virtuaalihevostelijoissa on lähes yksinomaan kahta eri joukkuetta - ne, jotka ovat turhan itsekriittisiä (onko se edes sana?) ja ne, joilta tämä itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes kokonaan. Vain harva kuuluu siihen joukkoon näiden kahden välissä, niihin, jotka tuntuvat hyvin tietävän, minkä"tasoisia" heidän hevosensa virtuaalimaailmassa ovat. Tähän samaan sisältyy myös se, että nämä tasonsa tiedostavat tuntuvat myös ymmärtävän lukemansa paremmin, kuin yksikään näistä valtajoukkueiden pelaajista. Itsensä tiedostava tajuaa esim. laatissääntöjä lukiessaan, mitä vaaditaan laatuarvosteluun osallistuvalta eläimeltä ja toisaalta myös sen, että kannattaako minivaatimukset täyttävän hevosen kanssa osallistua laatuarvosteluihin.

Sitten ovat nämä, joilla ei tunnu toimivan niin itsekritiikki kuin sisälukutaitokaan. He ilmoittelevat kisaamattomia, luonteettomia, suvuttomia ja ilman jälkeläisiä olevia hevosia ties mihin laatuarvosteluihin - Yleislaatuarvosteluun (YLA) he pääsevät vielä mukaankin näillä eläimillään, jaosten omiin laatuarvosteluihin eivät. Kun nämä ns. laaduttomat hevoset sitten eivät saa palkintoa YLA:sta, ilmoitetaan ne mitään sivuilla muuttamatta aina uudelleen ja uudelleen mukaan, vaikka koettaisi arvosteluissaan miten käsitellä palkinnottomuuden syitä. Ei vain mene päähän. Voiko se olla niin hankalaa ensinnäkin perehtyä siihen, mihin on hevostaan ilmoittamassa ja ns. minimivaatimuksiin, ja vielä hankalampaa katsoa kriittisesti hevostaan sillä silmällä, että kannattaako sitä ilmoittaa. Voiko joku oikeasti kuvitella, että arvostelutilaisuudessa, jossa pisteytetään kaikki rakenteesta luonteen ja päiväkirjamerkintöjen kautta sukuun, jälkeläisiin sekä kilpailumenestykseen, voisi menestyä hevonen, jolta tuurilla löytyy se valokuva sivuiltaan - joka ei välttämättä täytä edes rotuvaatimuksia? Sitten itketään, kun tulosten saamisessa kestää, kun ihmiset ilmoittavat laatuarvostelun tai ainakin palkintojen kannalta aivan typeriä hevosia mukaan.

Osittain nämä kovasti itsekriittiset ihmiset kuuluvat samaan kastiin kuin ne, joilta itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes täysin. Miksikö? Siksi, että heillä seisoo talleissa yleisen mielipiteen mukaan hienoja hevosia, joilla on tarkkaan selostettu luonne-/ratsastettavuuskuvaus, joko suku täynnä linkitettyjä huippuhevosia tai pitkällinen selvitys evm-hevosista sukutaulussa, niillä on jälkeläisiä, joista osa on jo ehtinyt menestyä, jonka lisäksi niillä on kilpailuita paaaaljon ja hyvällä tuurilla tämän lisäksi niin päiväkirjamerkintöjä kuin valmennuksiakin takanaan. Silti omistaja miettii, että "hmm.. ei ihan vielä, se ei ole vielä valmis laatikseeen.". Onko heillä myös jonkinmoinen sisälukutaidon puute, kun eivät tajua koniensa saavan todennäköisesti vähintään sen II-palkinnon, ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä jopa sen I-palkinnon?

Välillä pistää turhauttamaan ihan toden teolla laatuarvosteluita arvostellessaan (itse toimin VVJ:n sekä YLA:n nimissä), että oikeasti - eikö ihmiset tajua? Mikä saa heidät ilmoittamaan ne rupuhevosensa. Missä ne huippuhevoset ovat, kun kyse on laatuarvostelusta? Vai ovatko näiden "huippuhevosten" omistajat lopulta sen verran itsetietoisia, etteivät tarvitse laatuarvosteluja kertomaan hevostensa olevan hienoja? Kuitenkin hieno suku määritellään usein sen mukaan, mitä arvonimiä suvussa olevilla hevosilla on - ei sen mukaan, onko hevoset oikeasti hienoja, mutteivät kertaakaan pyrkineetkään saamaan yhtäkään arvostelupalkintoa itselleen.

Henkilökohtaisesti ainakin mieleeni jää parhaiten valtarotujen kyseessä ollessa päähän ne, jotka ovat menestyneet (lähinnä tosin YLA:ssa..), ja näiden hevosten kautta osaan arvioida sukua omasta mielestäni - ellei kyse ole vanhanlinjan hevosista lähisuvussa, jolloin toki arvostan hevosen korkealle. Harvinaisten rotujen kyseessäollessa asia ei ole niin justiinsa, mutta onhan se hauska nähdä, että näidenkin rotujen keskuudessa on niin näyttelyttäminen kuin kisaaminenkin pikkuhiljaa yleistymässä - edes muutamia startteja ehkäpä kertomaan vähän siitä, mitä hevonen voisi periyttää.