Noni, nyt mä oon sortunut. Mulla on kasa evm-sukuisia laukkahevosia roduissa x, xx ja ish sekä kourallinen laukkaberbereitä - joista kaksi startti-ikäisiä heti vuodenvaihteessa ja kaksi sitten vasta maaliskuulla. Tämän lisäksi yksi pitkäsukuinen pintabian-ori liittyi joukkoon - tosin rastusukuinen, mutta katsotaan, mihin herra kykenee laukkaradoilla.. lisäks mä oon ihan varma, että oon unohtanut jonkun ostamani laukkaotuksen. Nyt hotsittais sitten katsella mun vanhoista hevosista (niistä laukanneista) jälkeläisiä jatkamaan mun laukkasukuja.
Tässä sitten jännitellään, että mites hevosten urat lähtee käyntiin, toi pox pitäis vielä ilmottaa ekaan maiden-lähtöönsä, sillä on ikää jo 3,3 vuotta 8) Huomenna on ensimmäiset laukat, missä mun hevosia mukana - xx-o. Billy Bomber xx juoksee GA:n Star Stayer-kisoissa ja tällä hetkellä kanssajuoksijoita lähdössä on 8 kipaletta! Mitenhän mein Billyn käy..
Saa nähdä, tuleeko tästä mun blogista lähiaikoina laukkajännittämis (ja toivottavasti laukkahehkutus..)-blogi! Nyt jatkan jännittämistä ja lähden etsiin tolle poxille maiden-lähdön!
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
maanantai 8. joulukuuta 2008
Itsekritiikki ja luetun ymmärtäminen
Minusta on alkanut yhä enemmän tuntumaan, että virtuaalihevostelijoissa on lähes yksinomaan kahta eri joukkuetta - ne, jotka ovat turhan itsekriittisiä (onko se edes sana?) ja ne, joilta tämä itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes kokonaan. Vain harva kuuluu siihen joukkoon näiden kahden välissä, niihin, jotka tuntuvat hyvin tietävän, minkä"tasoisia" heidän hevosensa virtuaalimaailmassa ovat. Tähän samaan sisältyy myös se, että nämä tasonsa tiedostavat tuntuvat myös ymmärtävän lukemansa paremmin, kuin yksikään näistä valtajoukkueiden pelaajista. Itsensä tiedostava tajuaa esim. laatissääntöjä lukiessaan, mitä vaaditaan laatuarvosteluun osallistuvalta eläimeltä ja toisaalta myös sen, että kannattaako minivaatimukset täyttävän hevosen kanssa osallistua laatuarvosteluihin.
Sitten ovat nämä, joilla ei tunnu toimivan niin itsekritiikki kuin sisälukutaitokaan. He ilmoittelevat kisaamattomia, luonteettomia, suvuttomia ja ilman jälkeläisiä olevia hevosia ties mihin laatuarvosteluihin - Yleislaatuarvosteluun (YLA) he pääsevät vielä mukaankin näillä eläimillään, jaosten omiin laatuarvosteluihin eivät. Kun nämä ns. laaduttomat hevoset sitten eivät saa palkintoa YLA:sta, ilmoitetaan ne mitään sivuilla muuttamatta aina uudelleen ja uudelleen mukaan, vaikka koettaisi arvosteluissaan miten käsitellä palkinnottomuuden syitä. Ei vain mene päähän. Voiko se olla niin hankalaa ensinnäkin perehtyä siihen, mihin on hevostaan ilmoittamassa ja ns. minimivaatimuksiin, ja vielä hankalampaa katsoa kriittisesti hevostaan sillä silmällä, että kannattaako sitä ilmoittaa. Voiko joku oikeasti kuvitella, että arvostelutilaisuudessa, jossa pisteytetään kaikki rakenteesta luonteen ja päiväkirjamerkintöjen kautta sukuun, jälkeläisiin sekä kilpailumenestykseen, voisi menestyä hevonen, jolta tuurilla löytyy se valokuva sivuiltaan - joka ei välttämättä täytä edes rotuvaatimuksia? Sitten itketään, kun tulosten saamisessa kestää, kun ihmiset ilmoittavat laatuarvostelun tai ainakin palkintojen kannalta aivan typeriä hevosia mukaan.
Osittain nämä kovasti itsekriittiset ihmiset kuuluvat samaan kastiin kuin ne, joilta itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes täysin. Miksikö? Siksi, että heillä seisoo talleissa yleisen mielipiteen mukaan hienoja hevosia, joilla on tarkkaan selostettu luonne-/ratsastettavuuskuvaus, joko suku täynnä linkitettyjä huippuhevosia tai pitkällinen selvitys evm-hevosista sukutaulussa, niillä on jälkeläisiä, joista osa on jo ehtinyt menestyä, jonka lisäksi niillä on kilpailuita paaaaljon ja hyvällä tuurilla tämän lisäksi niin päiväkirjamerkintöjä kuin valmennuksiakin takanaan. Silti omistaja miettii, että "hmm.. ei ihan vielä, se ei ole vielä valmis laatikseeen.". Onko heillä myös jonkinmoinen sisälukutaidon puute, kun eivät tajua koniensa saavan todennäköisesti vähintään sen II-palkinnon, ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä jopa sen I-palkinnon?
Välillä pistää turhauttamaan ihan toden teolla laatuarvosteluita arvostellessaan (itse toimin VVJ:n sekä YLA:n nimissä), että oikeasti - eikö ihmiset tajua? Mikä saa heidät ilmoittamaan ne rupuhevosensa. Missä ne huippuhevoset ovat, kun kyse on laatuarvostelusta? Vai ovatko näiden "huippuhevosten" omistajat lopulta sen verran itsetietoisia, etteivät tarvitse laatuarvosteluja kertomaan hevostensa olevan hienoja? Kuitenkin hieno suku määritellään usein sen mukaan, mitä arvonimiä suvussa olevilla hevosilla on - ei sen mukaan, onko hevoset oikeasti hienoja, mutteivät kertaakaan pyrkineetkään saamaan yhtäkään arvostelupalkintoa itselleen.
Henkilökohtaisesti ainakin mieleeni jää parhaiten valtarotujen kyseessä ollessa päähän ne, jotka ovat menestyneet (lähinnä tosin YLA:ssa..), ja näiden hevosten kautta osaan arvioida sukua omasta mielestäni - ellei kyse ole vanhanlinjan hevosista lähisuvussa, jolloin toki arvostan hevosen korkealle. Harvinaisten rotujen kyseessäollessa asia ei ole niin justiinsa, mutta onhan se hauska nähdä, että näidenkin rotujen keskuudessa on niin näyttelyttäminen kuin kisaaminenkin pikkuhiljaa yleistymässä - edes muutamia startteja ehkäpä kertomaan vähän siitä, mitä hevonen voisi periyttää.
Sitten ovat nämä, joilla ei tunnu toimivan niin itsekritiikki kuin sisälukutaitokaan. He ilmoittelevat kisaamattomia, luonteettomia, suvuttomia ja ilman jälkeläisiä olevia hevosia ties mihin laatuarvosteluihin - Yleislaatuarvosteluun (YLA) he pääsevät vielä mukaankin näillä eläimillään, jaosten omiin laatuarvosteluihin eivät. Kun nämä ns. laaduttomat hevoset sitten eivät saa palkintoa YLA:sta, ilmoitetaan ne mitään sivuilla muuttamatta aina uudelleen ja uudelleen mukaan, vaikka koettaisi arvosteluissaan miten käsitellä palkinnottomuuden syitä. Ei vain mene päähän. Voiko se olla niin hankalaa ensinnäkin perehtyä siihen, mihin on hevostaan ilmoittamassa ja ns. minimivaatimuksiin, ja vielä hankalampaa katsoa kriittisesti hevostaan sillä silmällä, että kannattaako sitä ilmoittaa. Voiko joku oikeasti kuvitella, että arvostelutilaisuudessa, jossa pisteytetään kaikki rakenteesta luonteen ja päiväkirjamerkintöjen kautta sukuun, jälkeläisiin sekä kilpailumenestykseen, voisi menestyä hevonen, jolta tuurilla löytyy se valokuva sivuiltaan - joka ei välttämättä täytä edes rotuvaatimuksia? Sitten itketään, kun tulosten saamisessa kestää, kun ihmiset ilmoittavat laatuarvostelun tai ainakin palkintojen kannalta aivan typeriä hevosia mukaan.
Osittain nämä kovasti itsekriittiset ihmiset kuuluvat samaan kastiin kuin ne, joilta itsekritiikki tuntuu puuttuvan lähes täysin. Miksikö? Siksi, että heillä seisoo talleissa yleisen mielipiteen mukaan hienoja hevosia, joilla on tarkkaan selostettu luonne-/ratsastettavuuskuvaus, joko suku täynnä linkitettyjä huippuhevosia tai pitkällinen selvitys evm-hevosista sukutaulussa, niillä on jälkeläisiä, joista osa on jo ehtinyt menestyä, jonka lisäksi niillä on kilpailuita paaaaljon ja hyvällä tuurilla tämän lisäksi niin päiväkirjamerkintöjä kuin valmennuksiakin takanaan. Silti omistaja miettii, että "hmm.. ei ihan vielä, se ei ole vielä valmis laatikseeen.". Onko heillä myös jonkinmoinen sisälukutaidon puute, kun eivät tajua koniensa saavan todennäköisesti vähintään sen II-palkinnon, ehkä vielä suuremmalla todennäköisyydellä jopa sen I-palkinnon?
Välillä pistää turhauttamaan ihan toden teolla laatuarvosteluita arvostellessaan (itse toimin VVJ:n sekä YLA:n nimissä), että oikeasti - eikö ihmiset tajua? Mikä saa heidät ilmoittamaan ne rupuhevosensa. Missä ne huippuhevoset ovat, kun kyse on laatuarvostelusta? Vai ovatko näiden "huippuhevosten" omistajat lopulta sen verran itsetietoisia, etteivät tarvitse laatuarvosteluja kertomaan hevostensa olevan hienoja? Kuitenkin hieno suku määritellään usein sen mukaan, mitä arvonimiä suvussa olevilla hevosilla on - ei sen mukaan, onko hevoset oikeasti hienoja, mutteivät kertaakaan pyrkineetkään saamaan yhtäkään arvostelupalkintoa itselleen.
Henkilökohtaisesti ainakin mieleeni jää parhaiten valtarotujen kyseessä ollessa päähän ne, jotka ovat menestyneet (lähinnä tosin YLA:ssa..), ja näiden hevosten kautta osaan arvioida sukua omasta mielestäni - ellei kyse ole vanhanlinjan hevosista lähisuvussa, jolloin toki arvostan hevosen korkealle. Harvinaisten rotujen kyseessäollessa asia ei ole niin justiinsa, mutta onhan se hauska nähdä, että näidenkin rotujen keskuudessa on niin näyttelyttäminen kuin kisaaminenkin pikkuhiljaa yleistymässä - edes muutamia startteja ehkäpä kertomaan vähän siitä, mitä hevonen voisi periyttää.
torstai 27. marraskuuta 2008
Hevonen ja sen kuvat
Tästä ajattelin vielä nopiaan kirjottaa ennen lounaalle lähtöä, kun asia muistui mieleeni Harvinaisten rotujen foorumille kirjoittaessani. Eli se, miten voikin olla niin pirun hankalaa löytää aina hevoselle ne kuvat! Mulla on koneella valmiina tallennettuna rodusta riippuen enemmän tai vähemmän paljon kuvia, jotta olisi vain helppo sivuja tehdessä koneelta katsoa sen rotuiset läpi ja valita se omaa mielikuvaa ko. hevosesta lähimmälti kuvaava. Mutta ei. Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen! Lähes joka kerta joudun toteamaan, ettei mulla ole sille hevoselle mielestäni sopivia kuvia valmiina koneella - joko juuri sitä sukupuolta omaavalle konille ko. rodusta ei löydy kuvia tai jos löytyy, ne on vääränvärisiä tai sit jos kuvia on reilustikin valittavana oikeasta sukupuolesta ja värikirjokin on varsalle meneväinen, niin ei - ei vain löydy. Sitten joudun taas kerran käymään lävitse listaani lupapaikoista ja miettimään, missä oli minkäkin sorttisia kuvia ja käymään lävitse.
Aina tammalle sivuja tehdessä kiroan pirusti, kuinka paljon helpompaa olisi löytää orille kivat kuvat - varsinkin kun suurelle osalle koneista haluaisin myös sen rakennekuvan, mutta sitten jos haluan rakennekuvan, haluaisin myös sellaisen, jossa hevosella on oikeasti ihan kiva rakenne ja että se seisoisi hyvin - ja ettei kuva olisi kokoa 200*125 pixeliä, vaan vähän isompi. Tammoille on to-del-la hankala löytää sopivia kuvia! Sitten kun lähden ensin hölläämään vaatimuksiani siitä, että hevonen saisi rakennekuvat, löydän ihan mukiinmenevät ratsastuskuvat, mutta äh, ne on taas liian pienet tai sit ne on tärähtäneet. Ei kelpaa. Mietin, että josko sittenkin varsa voisi olla toisenvärinen - aloitan rumban alusta, ja mietin, miksei se ollut ori. Sitten kun teen sille orille sivuja ja etsin kuvia, käyn saman rumban läpi! Kaikkia kivoja tammoja osuu mukamas nenän eteen (mutta yhdenkään kuvaa en talleta silti vamiiksi koneelle..), muttei yhtään kivan orin kuvaa! Tuolla on liian raskas rakenne, tuo on liian ruunamainen, tuo on nuorennäköinen yms. Sitten käy se, mikä mulla about 90% hevosten kohdalla, eli valitsen jotkut randomkuvat, jotka saa luvan kelvata ja taas kiroan, kun en saa näyttelyihin hevosiani :D
Miten se voi olla niin vaikeata? Nehän ovat vain virtuaalihevosia! Vai ovatko? Ja tietty omalle kasvatille pitäis saaha tosi kivat kuvat, toisen kasvatin kuvilla ei niin väliä - paitsi juur tuolle ostokselle haluan huippukuvat, ja oikeastaan tollekin; eihän tuo omakasvatti välttisti tarvi noin hienoja, ne vois laittaa ennemmin tolle tilausvarsalle.. mä suoraansanoen melkein vihaan kuvien valitsemista hevosilleni. Tästä syystä mun sivujenteko on niin hemmetin hidasta hommaa, koska en halua tehdä hevosen sivuille kuin enintään perustietoja, ennenkuin olen löytänyt hevoselle kuvat. Joten tahti on tuskallisen hidasta.. Ehkä mä joskus vielä opin, ettei se ole niin justiinsa, ne on virtuaalihevosia ja ihan yhtä hyviä, oli niiden kuvat mitkä tahansa - kunhan on kuvat ja kunhan ne on oikeanvärisestä, -tyylisestä ja -rotuisesta hevosesta. Ja kunhan saa rakennekuvan mielellään sen ratsastus/tarha/pääkuvan seuraksi.. ja sitä ja tätä ja tota pitäisi saada.
Arh.
Aina tammalle sivuja tehdessä kiroan pirusti, kuinka paljon helpompaa olisi löytää orille kivat kuvat - varsinkin kun suurelle osalle koneista haluaisin myös sen rakennekuvan, mutta sitten jos haluan rakennekuvan, haluaisin myös sellaisen, jossa hevosella on oikeasti ihan kiva rakenne ja että se seisoisi hyvin - ja ettei kuva olisi kokoa 200*125 pixeliä, vaan vähän isompi. Tammoille on to-del-la hankala löytää sopivia kuvia! Sitten kun lähden ensin hölläämään vaatimuksiani siitä, että hevonen saisi rakennekuvat, löydän ihan mukiinmenevät ratsastuskuvat, mutta äh, ne on taas liian pienet tai sit ne on tärähtäneet. Ei kelpaa. Mietin, että josko sittenkin varsa voisi olla toisenvärinen - aloitan rumban alusta, ja mietin, miksei se ollut ori. Sitten kun teen sille orille sivuja ja etsin kuvia, käyn saman rumban läpi! Kaikkia kivoja tammoja osuu mukamas nenän eteen (mutta yhdenkään kuvaa en talleta silti vamiiksi koneelle..), muttei yhtään kivan orin kuvaa! Tuolla on liian raskas rakenne, tuo on liian ruunamainen, tuo on nuorennäköinen yms. Sitten käy se, mikä mulla about 90% hevosten kohdalla, eli valitsen jotkut randomkuvat, jotka saa luvan kelvata ja taas kiroan, kun en saa näyttelyihin hevosiani :D
Miten se voi olla niin vaikeata? Nehän ovat vain virtuaalihevosia! Vai ovatko? Ja tietty omalle kasvatille pitäis saaha tosi kivat kuvat, toisen kasvatin kuvilla ei niin väliä - paitsi juur tuolle ostokselle haluan huippukuvat, ja oikeastaan tollekin; eihän tuo omakasvatti välttisti tarvi noin hienoja, ne vois laittaa ennemmin tolle tilausvarsalle.. mä suoraansanoen melkein vihaan kuvien valitsemista hevosilleni. Tästä syystä mun sivujenteko on niin hemmetin hidasta hommaa, koska en halua tehdä hevosen sivuille kuin enintään perustietoja, ennenkuin olen löytänyt hevoselle kuvat. Joten tahti on tuskallisen hidasta.. Ehkä mä joskus vielä opin, ettei se ole niin justiinsa, ne on virtuaalihevosia ja ihan yhtä hyviä, oli niiden kuvat mitkä tahansa - kunhan on kuvat ja kunhan ne on oikeanvärisestä, -tyylisestä ja -rotuisesta hevosesta. Ja kunhan saa rakennekuvan mielellään sen ratsastus/tarha/pääkuvan seuraksi.. ja sitä ja tätä ja tota pitäisi saada.
Arh.
Ravuri vai laukkuri?
Halu omaan "yksityishevoseen" lisääntyy vain kokoajan. Olenkin miettinyt, et jos hankkisin joko ravurin tai laukkahevosen itselleni, sellaisen, että kun on vain yksi hevonen hoteissa ko. lajin suhteen, niin siihen voisi panostaa. Mitä suurempana inspiraationa varsinkin laukkahevosta ajatellen on olleet tekstit, mitä Gin Akhaltekin ja Ionicin blogista (linkki blogilistassa!) olen lukenut - Sirpa ja Gin ovat aina niin innoissaan, kun joku hevonen menestyy ja laukkakisojen selostuksia on hyvin mielenkiintoista lukea. Tästä johtuen olen ehkä kallistunut vähän laukkahevosten puoleen ja onhan se puoli minulle hieman tutumpi (virtuaalisesti..) kuin ravipuoli (jonka kanssa taasen olen reaalimaailmassa tekemisissä), koska Quierossa oli aikoinaan ratsutäysveristen lisäksi laukkureita - nykyäänhän meillä on vain ratsuja..
Sitten taasen ehkä ravurikin kiinnostaisi, olihan mulla noita orloveita, jotka juos jotkut ihan kivastikin, miksei siis jatkamaan? Ehkä tosin ranskalaisella, ehkä venäläisamerikkalaisella.. mutten sitten tiedä - toisaalta kukaan ei kiellä hankkimasta vaikkapa molempiin lajeihin omat hevosensa. Molempia lajeja ajatellen rotukirjo on sinällään laaja, että ongelmaksi koituisi rodun valinta. No ravipuolella mieluiten jokin muu kuin amerikkalainen, jonka lisäksi haluaisin lämpösen, en kylmäveri- tai poniravuria. Laukkapuolella taasen rotuja on vielä enemmän. On perinteinen englannintäysverinen, mutta niitä löytyy talleista ratsusuuntautuneina ihan riittämiin - vai löytyykö? Sitten hyvänä kakkosena tulisi angloarabi - näilläkin olen joskus kisaillut hieman laukoissa.. arabialaista tuskin laukkahevosekseni haluaisin - syytä on turha kysyä, ei vain nappaa siinä roolissa. Harvinaiset rodut, ah ne harvinaiset rodut! Jos haluaisin sittenkin quarterin, quarab, ara-appaloosa (ois hieno!), rbsh, ish (no näitä kahta löytyy ratsuina..), berber (himoinnut), paint, pintabian, turkmeeni ja akhal-teke (näitäkin mulla on joskus ollut laukkaurilla). Miten noista voisi valita?
Sitten olisi mietittävä se, että haluaisinko G1-tason hevosten jälkeläisen, vai haluaisinko ihan puskaratsun, josta yrittäisin laukkahevosen saada aikaiseksi - eli kivuta taso tasolta ylemmäs, jos hevonen osoittaa siihen rahkeita? Tavallaan ois hienoa kivuta taso tasolta, mut jos se hevonen onkin "susi", eikä osoita lahjakkuutta ja täten ei pääse etenemään? Siinä mielessä tekisi mieli hankkia edes maiden-lähtönsä voiton jälkeen G2-tasolle pääsevä hevonen. Tiedä sitten. Ehkäpä jätän nämä asiat hautumaan vielä hetkeksi ja jos eteen sattuu sopiva myynnissä oleva hevonen jompaankumpaan lajiin, ostan sen ja katson, mitä siitä tulee.
Sitten taasen ehkä ravurikin kiinnostaisi, olihan mulla noita orloveita, jotka juos jotkut ihan kivastikin, miksei siis jatkamaan? Ehkä tosin ranskalaisella, ehkä venäläisamerikkalaisella.. mutten sitten tiedä - toisaalta kukaan ei kiellä hankkimasta vaikkapa molempiin lajeihin omat hevosensa. Molempia lajeja ajatellen rotukirjo on sinällään laaja, että ongelmaksi koituisi rodun valinta. No ravipuolella mieluiten jokin muu kuin amerikkalainen, jonka lisäksi haluaisin lämpösen, en kylmäveri- tai poniravuria. Laukkapuolella taasen rotuja on vielä enemmän. On perinteinen englannintäysverinen, mutta niitä löytyy talleista ratsusuuntautuneina ihan riittämiin - vai löytyykö? Sitten hyvänä kakkosena tulisi angloarabi - näilläkin olen joskus kisaillut hieman laukoissa.. arabialaista tuskin laukkahevosekseni haluaisin - syytä on turha kysyä, ei vain nappaa siinä roolissa. Harvinaiset rodut, ah ne harvinaiset rodut! Jos haluaisin sittenkin quarterin, quarab, ara-appaloosa (ois hieno!), rbsh, ish (no näitä kahta löytyy ratsuina..), berber (himoinnut), paint, pintabian, turkmeeni ja akhal-teke (näitäkin mulla on joskus ollut laukkaurilla). Miten noista voisi valita?
Sitten olisi mietittävä se, että haluaisinko G1-tason hevosten jälkeläisen, vai haluaisinko ihan puskaratsun, josta yrittäisin laukkahevosen saada aikaiseksi - eli kivuta taso tasolta ylemmäs, jos hevonen osoittaa siihen rahkeita? Tavallaan ois hienoa kivuta taso tasolta, mut jos se hevonen onkin "susi", eikä osoita lahjakkuutta ja täten ei pääse etenemään? Siinä mielessä tekisi mieli hankkia edes maiden-lähtönsä voiton jälkeen G2-tasolle pääsevä hevonen. Tiedä sitten. Ehkäpä jätän nämä asiat hautumaan vielä hetkeksi ja jos eteen sattuu sopiva myynnissä oleva hevonen jompaankumpaan lajiin, ostan sen ja katson, mitä siitä tulee.
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Ikääntymismietteitä
Mä oon tässä tallejani lähes "seisottaessa" mietiskellyt sellaista asiaa, kuin että jos vaihtaisi hevosilta ikääntymisen johonkin hitaampaan, kuin mitä tuo ennen ah-niin-ihanan reipas VHKR on. Onhan se toki nykyäänkin ah-niin-reipas ikääntymismenetelmä, mutta jotenkin alkaa tuntumaan, että se on mulle liian reipas. Mulla on tällä hetkellä meinaat niin paljon hevosia talleissa, jotka on sen 24-vuotta tai vanhempia, vielä enemmän 20-vuotiaita ja sitä vanhempia, että alkaa oikein hirvittää! Niille kun pitäisi jälkeläisiä saada ja muuta ja konit on jo ikäloppuja. Jonka lisäksi mua nykyään taas hotsittais vähän noi laatispalkinnot (lähinnä YLA), jolloinka on ärsyä, että hevoselta uupuu täysin jokin arvosteluun vaikuttava kohta - sen lisäksi, että mun mielestä mun kaikki hevoset on niin pirun hyviä, et niille on pakko saada ainakin yks samaa sukupuolta oleva suvunjatkaja.
Olen miettinyt VARL-ikääntymistä erittäin vakavasti - osa ostamistani hevosista, jotka VHKR-ikääntymisellä olisivat olleet jo melko vanhoja, ikääntyvät jo nyt VARL:in mukaan. Sitten taas, VARL on melko hankala laskea ja sen kanssa toimiessa Feanaron virtuaalista-sivusto on todella påp keksintö. Jolloin täytyis käytännössä jokaisen hevosen sivulle lisätä "ikääntyminen & ikä"-kohta. Blah. Sitten taas, joutuisin sen saman tekemään kaikilla muilla ikääntymistyyleillä paitsi reaalilla ja VHKR:llä, ne kun on niin simppeleitä. Olen myös miettinyt, että onko myös VARL liian nopea ikääntyminen tämänhetkistä virtuaalihevosteluani ajatellen? Tuleeko mulla silti se tilanne eteen, että talli on täynnä eläkeläisiä, jotka vain odottavat vaivoinensa kuoppaan pääsyä? Toisaalta sitten taas, se tilanne taitaa tulla eteen oli ikääntyminen sitten mikä tahansa.. tiedä sitten.
Kolmantena vaihtoehtona ja tällä hetkellä oikeastaan kaikkein houkuttelevimpina on sitten VAI. Okei, se on mulle vielä melko tuntematon käsite, mutta se on kuulostanut aika kivalta vaihtoehdolta juurikin hitautensa takia - ja ainahan ikääntymisen voisi vaihtaa sitten paremmin sopivaksi, jos siltä tuntuisi. Sitten taas ajatus, että hevonen ikääntyisi vuodessa vain neljä kertaa, tuntuu jotenkin todella hitaalta. Ehkä sittenkin siis ns. YIL-ikääntyminen aka. oma ikääntyminen. Jos vain merkkais hevosen sivuille aina välistä, et nyt se on sen ja sen ikäinen? Silloinkun hyvältä tuntuu. Itseasiassa tällaisiakin kavereita mulla on pari - juurkin toisilta ostettuja, joiden syntymäajat on olleet niin utopistisia millään säännöllisellä ikääntymismenetelmällä, että niin on ollut parasta toimia.
Saa nyt nähdä. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin tätä harrastusta varten paljon vähemmän aikaa, kuin mitä minulla pitäisi olla pystyäkseni pyörittämään kaikkea sillä tyylillä, millä tällä hetkellä haluaisin asioiden pyörivän. Toisaalta, en halua tinkiä myöskään siitä, mitä teen virtuaalielämän ulkopuolella. Eikä tällä hetkellä ole edes koiran kanssa säännöllisiä koulutushetkiä! Kuitenkin, se että on pienimuotoisesti töissä, opiskelee (joskin erittäin pienellä teholla..), liikuttaa kahta hevosta ja hoitaa omat eläimensä, vie aikaa - jonka lisäksi aviomieskin tarvitsee niitä yhteisiä hetkiä silloin, kun satutaan yhtä aikaa saman katon alla olemaan. Kuitenkin, taustalla, tikittää ajatus siitä, että jollain tavalla laiminlyön virtuaaliharrastustani.
Olen miettinyt VARL-ikääntymistä erittäin vakavasti - osa ostamistani hevosista, jotka VHKR-ikääntymisellä olisivat olleet jo melko vanhoja, ikääntyvät jo nyt VARL:in mukaan. Sitten taas, VARL on melko hankala laskea ja sen kanssa toimiessa Feanaron virtuaalista-sivusto on todella påp keksintö. Jolloin täytyis käytännössä jokaisen hevosen sivulle lisätä "ikääntyminen & ikä"-kohta. Blah. Sitten taas, joutuisin sen saman tekemään kaikilla muilla ikääntymistyyleillä paitsi reaalilla ja VHKR:llä, ne kun on niin simppeleitä. Olen myös miettinyt, että onko myös VARL liian nopea ikääntyminen tämänhetkistä virtuaalihevosteluani ajatellen? Tuleeko mulla silti se tilanne eteen, että talli on täynnä eläkeläisiä, jotka vain odottavat vaivoinensa kuoppaan pääsyä? Toisaalta sitten taas, se tilanne taitaa tulla eteen oli ikääntyminen sitten mikä tahansa.. tiedä sitten.
Kolmantena vaihtoehtona ja tällä hetkellä oikeastaan kaikkein houkuttelevimpina on sitten VAI. Okei, se on mulle vielä melko tuntematon käsite, mutta se on kuulostanut aika kivalta vaihtoehdolta juurikin hitautensa takia - ja ainahan ikääntymisen voisi vaihtaa sitten paremmin sopivaksi, jos siltä tuntuisi. Sitten taas ajatus, että hevonen ikääntyisi vuodessa vain neljä kertaa, tuntuu jotenkin todella hitaalta. Ehkä sittenkin siis ns. YIL-ikääntyminen aka. oma ikääntyminen. Jos vain merkkais hevosen sivuille aina välistä, et nyt se on sen ja sen ikäinen? Silloinkun hyvältä tuntuu. Itseasiassa tällaisiakin kavereita mulla on pari - juurkin toisilta ostettuja, joiden syntymäajat on olleet niin utopistisia millään säännöllisellä ikääntymismenetelmällä, että niin on ollut parasta toimia.
Saa nyt nähdä. Tällä hetkellä mulla on kuitenkin tätä harrastusta varten paljon vähemmän aikaa, kuin mitä minulla pitäisi olla pystyäkseni pyörittämään kaikkea sillä tyylillä, millä tällä hetkellä haluaisin asioiden pyörivän. Toisaalta, en halua tinkiä myöskään siitä, mitä teen virtuaalielämän ulkopuolella. Eikä tällä hetkellä ole edes koiran kanssa säännöllisiä koulutushetkiä! Kuitenkin, se että on pienimuotoisesti töissä, opiskelee (joskin erittäin pienellä teholla..), liikuttaa kahta hevosta ja hoitaa omat eläimensä, vie aikaa - jonka lisäksi aviomieskin tarvitsee niitä yhteisiä hetkiä silloin, kun satutaan yhtä aikaa saman katon alla olemaan. Kuitenkin, taustalla, tikittää ajatus siitä, että jollain tavalla laiminlyön virtuaaliharrastustani.
Kiinnostusta ja sen puutetta
Kauhiata, kun en ole tännekään saanut aikaiseksi kirjoiteltua! Tällä hetkellä poden jonkinasteista kiinnostuksen puutetta talleihini, tai lähinnä hevosten sivujen tekoon ja kilpailuttamiseen. Näyttelyttämistä taasen olen harrastanut mahdollisimman paljon viimeaikoina ja siitä onkin seurannut ainakin hieman jotain pysyvääkin - rbsh-ori Parasit Zeni on nyt virallisesti Champion-palkittu ori ja tänään pitäisi vielä laittaa oldenburg-ori Louart de Poemén champion-hakemus eteenpäin. Näyttelyttäminen on tällä hetkellä kivaa, varsinkin kun VRL:ssä porrastetut kisat seisoo - tai kaippa niitä kalenteriin ilmestyy edelleen, mutta tällä hetkellä tuloksia ei saa lähettää, ja ne porrastetut on käytännössä ainoat, jotka minua siellä tällä hetkellä kiinnostaa.
Se, että tallini ja niiden päivittäminen tai hevosteni kisaaminen minua tympii jo ajatustasolla, ei tarkoita sitä, että olisin virtuaalielämääni tympääntynyt. Olen erittäin innokas NJ-tuomari tällä hetkellä, yritän tehdä parhaani muutaman tuomarikokelaan eteenpäinviemiseksi ja hevoskantakirja on lähtenyt ihan kivasti taas rullaamaan. Olen aloittanut vanhojen kantakirjattujen listan siivoamisen, joskin siinä on työtä vielä to-del-la paljon. Jokseenkin siis kaikki muut kuin "henkilökohtaiset" jutut on käynnissä tällä hetkellä (josta tulikin mieleen, että VVJ:n kalenteria täytyis käydä päivittämässä!), mutta KaRa seisoo lähes täysin - yhdet NJ-näyttelyt on joulukuun alussa KaRan nimissä ja niihin on yllättävän kivasti jo tullut osallistujiakin (täytynee tosin myöntää, että harrastin sähköpostitse täsmämainontaa ko. rotujen harrastajille).
Kuitenkin koen, että tällä hetkellä menee ihan hyvin. Toki jossain määrin ketuttaa se, että kasvatit heinäkuulta asti odottelevat sivujaan, mutta olen niitä tappavan tasaisella, rauhallisella tahdilla tehnyt ja tulen niiden tekemistä jatkamaankin. Tosin tässä välissä täytyisi ehkä tehdä muutamille ostoksille sivuja, ettei kasvattajat laita koneja uudelleen myyntiin!
Ai ni! Mulla ois joku sairas hinku hankkia joku randomrotuinen yksityinen hevonen, jolle sais tehdä ihan oman ulkoasun sivuille ja jonka vois laittaa asumaan johonkin hienoon täysihoitotalliin, jonka päivärytmin mukaisesti vois sitten tehdä hevosen sivuillekin tekstejä! Sellanen harrastekopu, ehkä jopa reaalisti ikääntyvä, tai ainakin hyvin hitaasti ikääntyvä. Päiväkirja ja sen sellaista, ei ehkä ihan hirmuisesti kuitenkaan kisaamisia - tai eihän sitä koskaan tiedä. Saa nähdä, saanko joku päivä puhteen toteuttaa tämän asian, vai jätänkö haaveilun saralle ja koetan saada taas tallit toimeliaammiksi..
Se, että tallini ja niiden päivittäminen tai hevosteni kisaaminen minua tympii jo ajatustasolla, ei tarkoita sitä, että olisin virtuaalielämääni tympääntynyt. Olen erittäin innokas NJ-tuomari tällä hetkellä, yritän tehdä parhaani muutaman tuomarikokelaan eteenpäinviemiseksi ja hevoskantakirja on lähtenyt ihan kivasti taas rullaamaan. Olen aloittanut vanhojen kantakirjattujen listan siivoamisen, joskin siinä on työtä vielä to-del-la paljon. Jokseenkin siis kaikki muut kuin "henkilökohtaiset" jutut on käynnissä tällä hetkellä (josta tulikin mieleen, että VVJ:n kalenteria täytyis käydä päivittämässä!), mutta KaRa seisoo lähes täysin - yhdet NJ-näyttelyt on joulukuun alussa KaRan nimissä ja niihin on yllättävän kivasti jo tullut osallistujiakin (täytynee tosin myöntää, että harrastin sähköpostitse täsmämainontaa ko. rotujen harrastajille).
Kuitenkin koen, että tällä hetkellä menee ihan hyvin. Toki jossain määrin ketuttaa se, että kasvatit heinäkuulta asti odottelevat sivujaan, mutta olen niitä tappavan tasaisella, rauhallisella tahdilla tehnyt ja tulen niiden tekemistä jatkamaankin. Tosin tässä välissä täytyisi ehkä tehdä muutamille ostoksille sivuja, ettei kasvattajat laita koneja uudelleen myyntiin!
Ai ni! Mulla ois joku sairas hinku hankkia joku randomrotuinen yksityinen hevonen, jolle sais tehdä ihan oman ulkoasun sivuille ja jonka vois laittaa asumaan johonkin hienoon täysihoitotalliin, jonka päivärytmin mukaisesti vois sitten tehdä hevosen sivuillekin tekstejä! Sellanen harrastekopu, ehkä jopa reaalisti ikääntyvä, tai ainakin hyvin hitaasti ikääntyvä. Päiväkirja ja sen sellaista, ei ehkä ihan hirmuisesti kuitenkaan kisaamisia - tai eihän sitä koskaan tiedä. Saa nähdä, saanko joku päivä puhteen toteuttaa tämän asian, vai jätänkö haaveilun saralle ja koetan saada taas tallit toimeliaammiksi..
maanantai 20. lokakuuta 2008
KaRa tahtoo toisen pitäjän!
Tjuu, ajattelin nyt purkaa tämän ongelman tänne, kun olisi kauhia hinku kirjoittaa, muttei mitään käsitystä, että mistä sitä sitten oikein kirjoittaisi! Eli kirjoitan nyt sitten siitä, kuinka olen tulossa umpikujaan tuon ylläpitämäni seuran kanssa. Jotenkaan vaan ei aika ja into riitä enää pitämään seuraa, mutta en haluaisi sitä luovuttaakaan kenenkään käsiin saatika sitten lopettaa! Ei KaRan tarina tähän lopu, se ei vain saa loppua. Toisaalta taas, mulla ei ole aikaa pitää kisoja, tai ehkä se on ennemmin tällä hetkellä kiinni kiinnostuksesta - kilpailuiden pitäminen ei vain kiinnosta. Sitten taasen musta tuntuu, että olen jotain velkaa seuralaisilleni - toisaalta, en ole tainnut yhdellekään luvata jatkuvaa aktiivista kilpailuiden järjestämistä seuran puolesta, joten sinällään en ole ketään "puijannut" mukaan lupauksilla paljosta kisaamisesta.
Viimekertaisessa jäsenkirjeessä (vai oliko se jo sitä edellinen?) kyselinkin, olisiko ollut jotakuta innokasta, joka olisi ruvennut seuraa kanssani pitämään - lähinnä siis juuri tuon kilpailuiden järjestämisongelmani takia. Toisaalta jos joku ryhtyisi seuraa kanssani pitämään, täytyisi seuralta joko muuttaa osoite, tai sitten yksinkertaisesti kakkospitäjän täytyy olla mulle niiiiin tuttu, että pystyn luottamaan sähköpostin ja etenkin webhotellini tunnukset. Tietääkseni kun intin Fun-palveluun ei kuulu useampien tunnusten tms. luonti eri salasanoilla - korjatkaa jos olen väärässä, mä en ymmärrä näistä asioista mitään..
Tosiaan, kaikki innostuneet, ilmoittautukaa vapaahetoisiksi joko järjestämään kisoja KaRan nimissä, tai ilmaiskaa kiinnostuksenne toisen pitäjän roolista!
Viimekertaisessa jäsenkirjeessä (vai oliko se jo sitä edellinen?) kyselinkin, olisiko ollut jotakuta innokasta, joka olisi ruvennut seuraa kanssani pitämään - lähinnä siis juuri tuon kilpailuiden järjestämisongelmani takia. Toisaalta jos joku ryhtyisi seuraa kanssani pitämään, täytyisi seuralta joko muuttaa osoite, tai sitten yksinkertaisesti kakkospitäjän täytyy olla mulle niiiiin tuttu, että pystyn luottamaan sähköpostin ja etenkin webhotellini tunnukset. Tietääkseni kun intin Fun-palveluun ei kuulu useampien tunnusten tms. luonti eri salasanoilla - korjatkaa jos olen väärässä, mä en ymmärrä näistä asioista mitään..
Tosiaan, kaikki innostuneet, ilmoittautukaa vapaahetoisiksi joko järjestämään kisoja KaRan nimissä, tai ilmaiskaa kiinnostuksenne toisen pitäjän roolista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
