Kilpailuttaminen ja menestys

Edellisessä tekstissä jo hieman kertoilinkin mielipiteitä myös hevosilla kisaamisesta, joten hevosen kisaiän määrittelemisestä voit lukeakin sieltä, tässä olisi tarkoitus käsitellä lähinnä hevosten kilpailemien luokkien suhdetta sen sivuille merkittyyn koulutustasoon nähden.

Mä olen sitä mieltä, että on ihailtavaa, että jotkut jaksavat kilpailla avoimissa luokissa hevosen nuoruusikänä helppoja luokkia, pikkuhiljaa vaativampaan siirtyen sitä mukaa, miten hevonen pärjäilee, täydet pointsit näille ihmisille! Tosin mun täytyy myöntää, etten aina eka kisakalenteria tutkiessani tule ajatelleeksi, että se hevonen on kisannut ne helpot luokat nuorena - kunnes tajuan katsahtaa syntympäivän ja ikääntymisen ja siihen nähden kilpailutuksen aloittamisen. Itselläni tämän homman korvaa osittain hevosteni kohdalla nykyään porrastetut kilpailut - nissä kun ei pääse etenemään seuraaviin luokkiin ilman, että hevosella on riittävät tulokset allansa, täten myös siltä luultavimmin löytyy edellytykset vaativampaan luokkaan siirtymiseen. Silti kisaan niillä samoilla hevosilla myös avoimia luokkia ja välillä muistankin nuorilla hevosilla kisata edes muutamia helpompia startteja, mutta tämä on ikävä kyllä harvinaista. En ole tarpeeksi järjestelmällinen tuohon toimintaan.

Sitten on nämä hevoset, joiden sivuilla koulutustason kohdalla lukee nyt sitten vaikka ko Grand Prix - koulupainoitteinen. Kun kalenteria katsoo, on siellä hirmuinen kasa sijoituksia ja hevosella on aloitettu kilpaileminenkin vasta vähän vanhempana. Mutta mitä ihmettä! Hevonen on kilpaillut vaihtelevasti luokkia Helppo B-Vaativa A, seasta löytyy sieltä täältä ihan vain muutama Intermediaire tai Grand Prix-tasoinen startti! Niistäkään ei välttämättä edes sijoituksia.. sitten kohta näen ko. konin omistajalta varsan myynti-ilmoituksen "huippusukuinen varsa myynnissä", vanhemmat saattavat molemmat olla "pahimmassa" tapauksessa näitä ns. tuontihevosia ja molempien kilpailukalenterit näyttävät paljon huonompaa tasoa kuin mitä merkitty koulutustaso antaa ymmärtää. Siinä vaiheessa tulee aina mietittyä, että mikähän tästä varsasta tekee niin huippusukuisen? Sekö, että sen vanhemmilla on sijoituksia, olkootkin, että sijoitukset ovat helpolta tasolta, ehkä jopa vaativalta muutama, kun hevosen tulisi pystyä sijoittumaan sillä vaikeimmalla tasolla. Vai johtuuko se siitä, että vanhempien sivuilla onkin sukuselvitykset, joissa hevoset ovat kaikki maailmanluokan GP-suorittajia ja huippuperiyttäjiä? Tässäkin herää aina kysymys, että noh, mihin se niiden huippuperiyttämiskyky on tämän varsan vanhempien kohdalla hävinnyt..

Ah, mutta löytyyhän edellämainituille alisuorittajillekin vastapainoa! Nämä aina niin ihanat ylisuorittajat! Törmäsinpäs joskus johonkin pienen ponirodun edustajaan (en nyt muista rotua, shetu se ei ollut), jonka koulutustasoksi oli merkitty Helppo B ja esteillä 50 senttiä. Okei, kuulostaa vielä todella hyvältä tähän asti, vai mitä? Kilpailukalenteria katsoessani multa sitten levisi silmät. WTF?!?!?!?!!? Poni oli kisannut aina sinne pirun GP-tasolle asti kouluokkia, estepuolellakin tais olla korkeimmillaan jossain 120-luokissa. Ööö.. okei. No tietty jos omistaja tykkää, mut mun mielestä jossain mättää, jos täytyy tällaista tehdä. Miksei sitten vaikka hanki jotain hienoa puoliveristä, jolla voisi kilpailla niitä vaikeita luokkia? Mä voin niin sieluni silmin nähdä jonkun pienen poniristeytyksen kipittämässä jossain Aachenin GP-luokassa radalle ja yleisön repeävän täysin siinä vaiheessa. Sitäpaitsi, HB ja 50 sentin luokkia on paljon helpomi löytääkin, kuin vaikeita luokkia, joten mikä ihme on saanut ihmisen metsästämään näitä luokkia. Vai onko hän vain osallistunut siihen luokkaan, missä on vielä tilaa löytynyt, tasosta viis?

Itse ainakin toivoisin ostamani varsan vanhemmilta siinä mielessä realistisuutta kilpailemiseen, että sillä hevosella kilpailtaisiin (vaikka sitten sen nuoruusiän jälkeen) pitkälti sen tason luokissa, mitä sen koulutustason kohdalla lukee. Toki tason-ehkä jopa parin helpommissa luokissa silloin tällöin starttaaminen ei ole paha asia, eikä se, että välillä kokeillaan yhtä tasoa vaativampaa luokkaa, mutta jotenkaan en osaa suhtautua kovin vakavasti siitoseläimiin, joiden kilpailukalenterit on täynnä ns. sontaa.. Ennemmin sitten vaikka täysin kilpailematon yksilö.

Lisäksi mielestäni hevosen kanssa täytyisi keskittyä lajiin tai pariin, ei kilpailla kaikkea mahdollista eteentulevaa sen kanssa. Mielestäni sekin menee jo kovastipaljon ylitse, että hevonen kilpailee VRL:n alaisista kilpailuista kaikkia - paitsi askellajikisoja, mikäli kyse ei ole askellajirodusta - mahdollisia. Näitäkin meinaa löytyy, joilla on VMJ:n alaisista kilpailuista kilometrit kerättynä jo ties kuinka pitkälle, hevosella on monia, monia startteja eritasoisita WRJ:n kilpailuista, se on kisannut VVJ:tä yksikkönä ja pariluokissa, jonka lisäksi se on kolunnut kaikki mahdolliset olympialajien (ERJ, KRJ, KERJ) kilpailut lävitse.. jonka lisäksi se on saattanut porrastetuissa se yltää huomattavasti suurempaan kuin avoimissa kilpailuissa. Jokin vain menee tässäkin toimintatavassa ylitse. Ymmärrän toki, jos vaikka nuorella tehdään lajikokeiluja, mutta yksinkertaisesti se vain on mahdotonta treenata hevosta tavoitteellisesti kaikkia lajeja ajatellen. Se vielä onnistuu, että hevonen on kenttäpainoitteinen ja siinä ohessa käy välistä starttaamassa myös vaikka koulua tai esteitä - tai kumpaakin. Vielä kahden lajin yhdistäminenkin, vaikka nyt kouluhevonen kilpailisi myös valjakkoajossa tai matkaratsastushevonen vaikka westernissä, mutta että kaikkia mahdollisia lajeja.

Toki tuollaisen hevosen saa näyttämään hyvin menestyneeltä, mutta enpä kyllä varmasti sellaistakaan omien hevosteni sukutauluihin heti haluaisi. Se vain menee niin paljon yli ymmärrykseni. Menestynyt hevonen on omasta mielestäni menestynyt painotuslajissaan, ei muutamilla sijoituksilla kaikista lajeista. Menestynyt hevonen on myös tarpeeksi realistinen, vaikka virtuaalimaailmassa eletäänkin. Toki jokaisella on omat määritelmänsä asiasta, mutta itse en vain näe menestynyttä hevosta monissakaan huippuhevosiksi mainostetuissa yksilöissä.