Näyttelyjaos

Kun nyt menin ht.netin puolella antamaan uudelle virtuaaliblogistille, Anonyymille, juttuvinkkiä, josta on ollut itsekin tarkoitus puhua, niin nyt puhun. Puhun siis NJ:stä - alan olemaan taas useamman vuoden tauon jälkeen melko aktiivinen näyttelyttämään hevosiani (juu, jopa jo kuukauden ajan!) ja tulosten ilmestymistä seuranneena on muutamaan kertaan kyllä noussut melko iso kysymysmerkki pään päälle, kun luokkavoittajaa katselen. Toki on myös monia, monia tuloksia, joissa olen ollut samaa mieltä tuomarin kanssa asiasta. Tässä on ehkä yksi syy, miksi olisi hienoa, jos tuomarit ehtisivät kirjoitella jotain pientä hevosen rakenteesta, tietäisi tuloksien katsojakin vähän, että miten on tuomari kyseiseen tulokseen päätynyt. Olen myös vakavasti harkinnut, että kysyisin Eija P:ltä tuomarikoulutukseen pääsyä..
Eräissä näyttelyistä oli BIS3 tämä hevonen, jolla on suorat, hyväasentoiset jalat, lyhyt (hyvässä mielessä!) tiivis runko ja kauniisti kiinnittynyt ja kannettu kaula. Okei, etusääret saattavat olla hieman supistuneet, mutta hevosessa ei oikeastaan muuta moitetta ole. Sen kuitenkin voitti BIS2:ksi päässyt hevonen, jonka etujalat ovat vinksallaan, lähinnä siis silmiinpistävät koukkupolvet - jotka itse luen ainakin melko vakavaksi rakennevirheeksi, tälläkin olisi havaittavissa etusäärten supistumista, mutta se voi johtua myös polvien väärästä asennosta, että näyttää oudolta.

Toisissa näyttelyissä tämä hevonen on LKV1, koko komeudessaan älyttömän takakorkeana (tota ei pysyt puolusteleen enää ees millään maan kaltevuudella tai vastaavilla) sekä jokseenkin pystyine vuohisineen. LKV2 samassa luokassa oli tämä lerputtelija, ehkä aavistuksen pitkärunkoinen, jolla näyttäis olevan jonkunsortin rakennevammaa etujalassa, mutta jota en saa nyt päähäni.. voiskohan totakin supistuneeks etusääreksi kutsua? Ja ah-niin-kiverät kintereet, kuten ah-niin-monella suomenhevosella on - epäsopusuhtainenkin. Sitten vasta LKV3 on vähän paremman oloinen, sillä on suorat takajalat ja ihan hyväasentoiset etusetkin, tiivis, syvä runko, ehkä toki hieman pysty lapa ja jyrkähkö lautanen, mutta itse näistä kolmesta olisin tämän laittanut ykköseksi.

Kolmansissa näyttelyissä tämä "kaunotar" (okei, sillä on lähes jumalallisen kaunis pää!) oli LKV2, minun silmääni hevonen on kovin epäsopusuhtainen, sillä on kovin pysty lapa, aavistuksen kiverät kintereet ja rungossa pituuteen nähden aivan turhan paljon syvyyttä. Tämä kaunispäinen jätti LKV3:ksi tämän kovinkin sopusuhtaisen ja rakenteeltaan linjakkaan tamman, jolla on melko suorat ja hyväasentoiset jalat, parempi lavan asento ja erittäin paljon kauniimmin kiinnittynyt ja asettunut kaula. No juu, aina ei vain voi voittaa ja ehkä minä olen väärässä näissä asioissa ja tuomarit oikeassa.

Tässä nyt vain muutama nopeasti löydetty esimerkki, eivät kovin räikeitä, mutta pistää silti miettimään. Toki suurin osa arvosteluista on oikeudenmukaisia myös meikäläisen silmissä, mutta joskus kyllä tulee sellainen olo, että tiedänkö minä nyt jotain enemmän kuin noi vai onko se toisinpäin. Mä kun olen aina kuvitellut tietäväni kohtalaisen paljon hevosten rakenteesta..

Ketä varten me harrastamme?

Otsikossahan se jo tulikin. Tarvitseekohan tähän sitten enää pahemmin mitään kirjoittaa? Joistain foorumiteksteistä sekä kommenttiraidoista tätä blogia koskien olen päätellyt, että en ole ainoa, jota asia vähän väliä kummastuttaa. Mitkä ovat nykyvirtuaalihevostelijalla ne syyt, miksi hän tätä touhua harrastaa? Kenen takia hän tätä harrastaa? Usein tulee miettineeksi, että ei vissiin ainakaan itseään varten - joka on kovin omituista, sillä ketä muutakaan varten harrastukset ovat, kuin itseä varten?

(juu, musta tuntuu, et mun kirjotukset sivuaa aina toisiaan jollain tapaa, elkää välittäkö)

Jos henkilö perustaa itselleen virtuaalitallin ja tekee siitä edes osittain toistein toiveiden mukaisen, vaikka itseä ehkä vähän jopa mietityttäisi asia, niin tekeekö hän sen tallin silloin oman harrastuksensa vuoksi? Kun hän sitten rupeaa kasvattamaan rotua y, itse luomistaan linjoista, eli ns. tuontihevosten pohjalta ja laittaa heti ensimmäiset kasvatit myyntiin, tulee taas mieleen, että tekeekö hän tätä oman vai muiden harrastuksen vuoksi? Toki oman harrastuksen sivutuotteena tulee itse kullekin syntyneeksi aina varsoja, joiden sukutaulu ei ole aivan sellainen, että varsan itsellä pitäminen olisi välttämätöntä linjojen elossapysymisen vuoksi, enkä tällöin koe, että kyseinen tallinpitäjä pitää talliaan yllä vain myydäkseen kasvattejaan pois. Kun taasen kasvattaja tekee myyntiketjun järjestään lähes jok'ikisestä varsastaan, tulee kyllä miettineeksi kerran jos toisenkin, että miksi? Eikö hänellä itsellään ole loppujen lopuksi mielenkiintoa itse kasvatukseen ja linjojen vakiinnuttamiseen, vai eikö hän ymmärrä näistä asioista mitään ja joku päivä hän huomaa, että " oho, kaikki kantahevoset on kuoppaikäisiä ja itselläni on tuo yksi kasvatti rodusta, mitä tehdä? ".

VAI! Vai tekeekö hän "kasvatustyötään" vain sen takia, että jonkun mielestä se olisi hyvä idea, juuri tuon rodun kohdalla ja juurikin suvuttomilla kantahevosilla? Minusta tosin tuntuu, että mitä pidempään henkilö on virtuaalimaailmassa harrastanut, sitä enemmän hän on perillä omista tavoitteistaan - toki tämä käy järkeensä minkä tahansa harrastuksen suhteen, mutta tällöin hänelle on varmasti myös valjennut se, että miksi hän harrastaa tätä. Senkö takia, että tämä on hänen mielestään mukavaa ajanvietettä ja vuosien päästä saa nähdä omien kasvattien nimiä sukutauluissa useita polvia taaksepäin? Vaiko sen takia, että hän luo muille lyhytsukuisia "kantahevosia" heidän kasvatustyölleen ja aloittaa vähän väliä alusta omien kantahevostensa kanssa edellisten linjojen kuollessa sukupuuttoon ainakin hänen omassa tallissaan.

Mielestäni jokainen, niin uusi kuin vanhakin virtuaalihevostelija, voisi miettiä hetken itsekseen, että miksi minä harrastan/kasvatan? Mitkä ovat omat tavoitteeni?

Koska ilman tavoitteitahan harrastaminen on varmasti melko tylsää, jotain rutiininomaista, lähes pakkopullaa. Monet ovatkin tämän takia lopettaneet, tai harrastavat jojoilua virtuaalimaailmaan ja pois täältä - varmasti suureksi osaksi myös sen takia, että koska ei ole selkeitä (tai vähemmänkin selkeitä) tavoitteita, ei varmasti myöskään hommastaa pahemmin mitään irti, eikä koe sitä tyydytystä ja onnistumisen iloa, kun joku tavoitteista on saavutettuna - tai edes jokin osa-alue jostain tavoitteesta on saavutettu ja täten on lyhennetty matkaa askeleen verran kohti päämäärää.

Mielestäni tähän osa-alueeseen kuuluvat myös ne ihmiset, jotka tekee kaiken toisen puolesta. Tosin palkkaa vastaan, usein aivan kohtuuttomasti. Itse en ole vielä palkkasysteemiä sisäistänyt niin paljoa, että kokisin sitä vieläkään miksikään muuksi kuin kirosanaksi. Jos maksat jollekulle siitä, että saat omalle hevosellesi keskiverto laidunkuvat, aivan tolkuttoman määrän kilpailuita hänen hevosilleen, niin harrastus menee mielestäni taas sille puolelle, että tätä ei tehdä itsensä takia, vaan niiden muiden. Jos taasen olet se ottava osapuoli, niin voi aivan yhtä hyvin miettiä, että miksi hän harrastaa? Jos hän vaatii toiselta tolkutonta määrä kilpailuita hevosilleen, ehkäpä juuri sen takia, ettei itse viitsi kilpailla, niin miksi niillä hevosilla sitten täytyy kilpailla? Tai siis, miksi muidenkaan pitäisi kilpailla niillä hevosillasi, joita et itsekään jaksa kisauttaa? Samalla viedään monelta aloittelevalta into tähän touhuun, kun he eivät välttämättä ymmärrä, että niitä kuvia saa kyllä miljoonista lävistä ympäri internettiä ja myös foormiltakin, ilman, että täytyy harrastaa toisen puolesta tämän eläimillä. Tai luoda toisen virtuaaliharrastukselle "pohjaa" sillä, että kirjoittaa heidän hevosilleen luonnekuvauksen - eli käytännössä luo sen hevosen persoonan. Tämän jälkeen palkat itselleen haalinut tallinpitäjä onkin tyytyväinen. Nyt hänen hevosellaan on x määrä kilpailuita ja luonnekin on aika mukavan pitkä ja monipuolinen - sitähän voisi vaikka tarjota jalostukseen! Onhan se nyt suuren osan virtuaali-ihmisten silmissä parempi, kuin mitä se oli kymmenen minuuttia sitten, kunnes sain huijattua tuon yhden noista surkeista kuvista tekemään y määrän asioita puolestani.

Itseltäni löytyy muutamia hevosia, joilla on jonkun muun kirjoittama luonteenpätkä. Näistä suurin osa on sellaisia, jotka olen ostanut aikuisina ja joille on tullut tekstit mukaan - ja mikäs niitä sitten muuttelemaan? Pari-kolme näistä hevosista on sellaisia, joille joku kuviani käyttöönsä ottanut on halunnut väkisin tehdä luonteen, ja kun kerta hän on tehnyt työtä, jota en ole häneltä varsinaisesti kaivannut, niin en ole raaskinut heittää sitä työtä kuitenkaan hukkaan. Silti minulla on aina näitä muutamia hevosia ajatellessani sellainen olo, että ne eivät ole minun. "Onneksi" ne ovat jo vanhoja ja pikkuhiljaa ne voi heivata kuoppaan. \o/ Kyseinen ajatusmalli ei tosin toistu näissä ostetuissa hevosissa - niillähän on ollut se persoonallisuus valmiina, olen ostanut ne tietäen niiden luonteesta, täten ne ovat aivan yhtä omia kuin nekin hevoset, joille itse olen luonteen raapustanut. Itseäni tosin hieman jossain määrin jopa ärsyää ostamieni hevosten kisaamiset - varsinkin, kun harvoin myyjällä on osunut kisaustapa yksiin oman tyylini kanssa, ja hevosella on kisattu miten sattuu - milloin sattuu. En tosin ole sitten näitäkään tuloksia viitsinyt poistaa hevosen "historiaa" kertomasta, koska "tehty mikä tehty".

Koska itse pyrin harrastamaan tätä vain itseäni ajatellen ja omat päämääräni hämärästi tiedostaen, tuntuu aivan hullulta ajatella, että jotkut harrastavat muita varten - mutta mahtavatko he tehdä sen tietoisesti?

Kilpailuttaminen ja menestys

Edellisessä tekstissä jo hieman kertoilinkin mielipiteitä myös hevosilla kisaamisesta, joten hevosen kisaiän määrittelemisestä voit lukeakin sieltä, tässä olisi tarkoitus käsitellä lähinnä hevosten kilpailemien luokkien suhdetta sen sivuille merkittyyn koulutustasoon nähden.

Mä olen sitä mieltä, että on ihailtavaa, että jotkut jaksavat kilpailla avoimissa luokissa hevosen nuoruusikänä helppoja luokkia, pikkuhiljaa vaativampaan siirtyen sitä mukaa, miten hevonen pärjäilee, täydet pointsit näille ihmisille! Tosin mun täytyy myöntää, etten aina eka kisakalenteria tutkiessani tule ajatelleeksi, että se hevonen on kisannut ne helpot luokat nuorena - kunnes tajuan katsahtaa syntympäivän ja ikääntymisen ja siihen nähden kilpailutuksen aloittamisen. Itselläni tämän homman korvaa osittain hevosteni kohdalla nykyään porrastetut kilpailut - nissä kun ei pääse etenemään seuraaviin luokkiin ilman, että hevosella on riittävät tulokset allansa, täten myös siltä luultavimmin löytyy edellytykset vaativampaan luokkaan siirtymiseen. Silti kisaan niillä samoilla hevosilla myös avoimia luokkia ja välillä muistankin nuorilla hevosilla kisata edes muutamia helpompia startteja, mutta tämä on ikävä kyllä harvinaista. En ole tarpeeksi järjestelmällinen tuohon toimintaan.

Sitten on nämä hevoset, joiden sivuilla koulutustason kohdalla lukee nyt sitten vaikka ko Grand Prix - koulupainoitteinen. Kun kalenteria katsoo, on siellä hirmuinen kasa sijoituksia ja hevosella on aloitettu kilpaileminenkin vasta vähän vanhempana. Mutta mitä ihmettä! Hevonen on kilpaillut vaihtelevasti luokkia Helppo B-Vaativa A, seasta löytyy sieltä täältä ihan vain muutama Intermediaire tai Grand Prix-tasoinen startti! Niistäkään ei välttämättä edes sijoituksia.. sitten kohta näen ko. konin omistajalta varsan myynti-ilmoituksen "huippusukuinen varsa myynnissä", vanhemmat saattavat molemmat olla "pahimmassa" tapauksessa näitä ns. tuontihevosia ja molempien kilpailukalenterit näyttävät paljon huonompaa tasoa kuin mitä merkitty koulutustaso antaa ymmärtää. Siinä vaiheessa tulee aina mietittyä, että mikähän tästä varsasta tekee niin huippusukuisen? Sekö, että sen vanhemmilla on sijoituksia, olkootkin, että sijoitukset ovat helpolta tasolta, ehkä jopa vaativalta muutama, kun hevosen tulisi pystyä sijoittumaan sillä vaikeimmalla tasolla. Vai johtuuko se siitä, että vanhempien sivuilla onkin sukuselvitykset, joissa hevoset ovat kaikki maailmanluokan GP-suorittajia ja huippuperiyttäjiä? Tässäkin herää aina kysymys, että noh, mihin se niiden huippuperiyttämiskyky on tämän varsan vanhempien kohdalla hävinnyt..

Ah, mutta löytyyhän edellämainituille alisuorittajillekin vastapainoa! Nämä aina niin ihanat ylisuorittajat! Törmäsinpäs joskus johonkin pienen ponirodun edustajaan (en nyt muista rotua, shetu se ei ollut), jonka koulutustasoksi oli merkitty Helppo B ja esteillä 50 senttiä. Okei, kuulostaa vielä todella hyvältä tähän asti, vai mitä? Kilpailukalenteria katsoessani multa sitten levisi silmät. WTF?!?!?!?!!? Poni oli kisannut aina sinne pirun GP-tasolle asti kouluokkia, estepuolellakin tais olla korkeimmillaan jossain 120-luokissa. Ööö.. okei. No tietty jos omistaja tykkää, mut mun mielestä jossain mättää, jos täytyy tällaista tehdä. Miksei sitten vaikka hanki jotain hienoa puoliveristä, jolla voisi kilpailla niitä vaikeita luokkia? Mä voin niin sieluni silmin nähdä jonkun pienen poniristeytyksen kipittämässä jossain Aachenin GP-luokassa radalle ja yleisön repeävän täysin siinä vaiheessa. Sitäpaitsi, HB ja 50 sentin luokkia on paljon helpomi löytääkin, kuin vaikeita luokkia, joten mikä ihme on saanut ihmisen metsästämään näitä luokkia. Vai onko hän vain osallistunut siihen luokkaan, missä on vielä tilaa löytynyt, tasosta viis?

Itse ainakin toivoisin ostamani varsan vanhemmilta siinä mielessä realistisuutta kilpailemiseen, että sillä hevosella kilpailtaisiin (vaikka sitten sen nuoruusiän jälkeen) pitkälti sen tason luokissa, mitä sen koulutustason kohdalla lukee. Toki tason-ehkä jopa parin helpommissa luokissa silloin tällöin starttaaminen ei ole paha asia, eikä se, että välillä kokeillaan yhtä tasoa vaativampaa luokkaa, mutta jotenkaan en osaa suhtautua kovin vakavasti siitoseläimiin, joiden kilpailukalenterit on täynnä ns. sontaa.. Ennemmin sitten vaikka täysin kilpailematon yksilö.

Lisäksi mielestäni hevosen kanssa täytyisi keskittyä lajiin tai pariin, ei kilpailla kaikkea mahdollista eteentulevaa sen kanssa. Mielestäni sekin menee jo kovastipaljon ylitse, että hevonen kilpailee VRL:n alaisista kilpailuista kaikkia - paitsi askellajikisoja, mikäli kyse ei ole askellajirodusta - mahdollisia. Näitäkin meinaa löytyy, joilla on VMJ:n alaisista kilpailuista kilometrit kerättynä jo ties kuinka pitkälle, hevosella on monia, monia startteja eritasoisita WRJ:n kilpailuista, se on kisannut VVJ:tä yksikkönä ja pariluokissa, jonka lisäksi se on kolunnut kaikki mahdolliset olympialajien (ERJ, KRJ, KERJ) kilpailut lävitse.. jonka lisäksi se on saattanut porrastetuissa se yltää huomattavasti suurempaan kuin avoimissa kilpailuissa. Jokin vain menee tässäkin toimintatavassa ylitse. Ymmärrän toki, jos vaikka nuorella tehdään lajikokeiluja, mutta yksinkertaisesti se vain on mahdotonta treenata hevosta tavoitteellisesti kaikkia lajeja ajatellen. Se vielä onnistuu, että hevonen on kenttäpainoitteinen ja siinä ohessa käy välistä starttaamassa myös vaikka koulua tai esteitä - tai kumpaakin. Vielä kahden lajin yhdistäminenkin, vaikka nyt kouluhevonen kilpailisi myös valjakkoajossa tai matkaratsastushevonen vaikka westernissä, mutta että kaikkia mahdollisia lajeja.

Toki tuollaisen hevosen saa näyttämään hyvin menestyneeltä, mutta enpä kyllä varmasti sellaistakaan omien hevosteni sukutauluihin heti haluaisi. Se vain menee niin paljon yli ymmärrykseni. Menestynyt hevonen on omasta mielestäni menestynyt painotuslajissaan, ei muutamilla sijoituksilla kaikista lajeista. Menestynyt hevonen on myös tarpeeksi realistinen, vaikka virtuaalimaailmassa eletäänkin. Toki jokaisella on omat määritelmänsä asiasta, mutta itse en vain näe menestynyttä hevosta monissakaan huippuhevosiksi mainostetuissa yksilöissä.

Maltti ja sen puute

Tämä on minua aina ihmetyttänyt. Missä on ihmisten maltti? Pitkäjänteisyys? Lähinnä nyt tuosta malttamattomuudesta olen huolissani. Ihmiset laittavat hevosensa ikääntymään VHKR:n mukaisesti, eivätkä jaksa odottaa edes sitä 3-4:ää vuotta, että pääsisivät kilpailemaan eläimillään - tai varsottamaan niitä. Mielestäni on täysin käsittämätöntä, että jotkut kilpailevat hevosillaan jopa ennen konin syntymää! Mikä ihmeen järki siinä on? Eikö oikeasti muka pysty odottamaan sen eläimen kohdalla siihen asti, että ikä kestäisi oikeasti homman. Eikö muka oikeasti keksi sille ajalle muutakaan tekemistä, kun hevonen elää varsa-aikaansa, että täytyy haalia sille kilometrien kilpailukalenteri ennen hevosen kolmivuotissynttäreitä, jonka jälkeen se voikin jäädä kilpailueläkkeelle ja ruveta tuottamaan varsoja. Mikäli näin on, niin olisiko niin hankala sitten fiksata sen hevosen ikääntyminen sellaiseksi, että se täyttäisi vaikka jo synnyinpäivänään sen 3- tai 4 vuotta?

Sama asia koskee lähinnä tammojen varsottamista. Jotkut tammat ovat saaneet useamman varsan jo ennen kolmen vuoden ikää ja jotkut taasen saavat samana päivänä useamman varsan eri isäoreista. Taas herää kysymys, että miksi? Onko omistajilla oikeasti joku hieno syy siihen, että tekee tälläista. Onko kaikilla muka oikeasti näin kova kiire ja onko se kiire laatuarvosteluihin? Vai minne? Vai halutaanko vain suoltaa maailmaan täysin älyttömin perustein tekaistuja varsoja? Tätä hommaa tuntuu yleensä harrastavan sellaiset ihmiset, jotka eivät pahemmin omia kasvattejaan talleissaan hilloa. Ne täytyy myydä pois. Mitä pikemmin, sen parempi. Oishan se nyt kamalaa, jos omassa tallissa ois oma kasvatti niiden evm-hevosten lisäksi! Ajatelkaa nyt vähän. Mikä vielä kamalempaa, olishan se nyt sääli, et joku hevonen haukuttais lyttyyn, ku sillä ei ole vielä 4-vuotiaana kilometrin kisakalenteria ja viittä jälkeläistä. Vähintään.

Vaikka elämmekin virtuaalimaailmassa, niin mielestäni joitain asioita täytyisi silti pyrkiä kunnioittamaan. Näihin kuuluu ehdottomasti hevosen iän kunnioittaminen, oli se sitten vauva, vaari tai parhaassa kilpailuiässä. Itse hyväksyn vielä sen, että varsa ei mukaile vanhempien värejä niinkuin se reaalimaailmassa tekisi, vaikkakin tämäkin olisi toki suotavaa - mutta miten voin vaatia esim. oldenburg-ori Lachenilla tammansa astuttaneiden vaativan varsojen ostajilta, että laittavat voikkovärisen hevosen kuvat - puoliverisistä meneviä voikkoja kun tuntuu löytyvän yllättävän vähän - ja vielä vähemmän tietenkin sellaisia, joilla voisi saada menestystä jossain vaikka NJ-näyttelyissä, sitä kuitenkin useimmat haluavat. Koulutustaso on sellainen, jossa olen omien hevosteni kohdalla hieman höllempi, miulta löytyy monia PSG-tason tekkejä ja ns. isossa maailmassa hyljeksittyjä keskivertoratsurotuisia isojen luokkien suorittajia. Silti en kyllä sulata sitä, että shetlanninponilla mennään vaativaa a:ta ja tinkerin kanssa hypätään 130 sentin ratoja. Enkä katso myöskään hyvällä näitä "superpuoliverisiä", joiden koulutustaso on koulupuolella Int-GP ja estepuolella 150-170 (!) senttiä. Näyttäkää mulle yksikin hevonen reaalielämästä, jonka kanssa on pystytty molempiin lajeihin satsaamaan niin paljon, että se saisi hyväksyttyjä tuloksia kilpailuista.

Malttia ihmiset tarveisivat myös talliensa ja kasvattiensa kanssa. Tallit perustetaan hyvin nopeaan tahtiin, usein jopa muilta kyselemällä, että millainen ulkoasu/tallin nimi/kasvatusrotu/konsepti olisi hyvä. Täten he saavat vastauksia suhteessa fifty-fifty - eli toiset sanovat, että ajattele asia kunnolla, tee mitä itse haluat; ja toinen puolikas tarjoaa sitä, mistä he itse pitäisivät ja hyötyisivät parhaiten.. ja kun tyyppi sitten päättää toteuttaa henkilö a:n ehdottaman sinisävyisen ulkoasun yhdistettynä henkilö b:n ehdottamaan hankalaan div-php-hässäkkään, laittaa tallin nimeksi henkilö c:n ehdottoman Konikulman kirpputallin ja kasvatusrotuna on henkikö d:n haluamat alaskalaiset kippurahäntäponit, niin tuloksena on yleensä vain katastrofi - mutta sentään lyhytikäinen sellainen!

Kun hän on saanut jonkun jopa piirtämään itselleen pari alaskalaista kippurahäntäponia, niin hän kisaa niillä hieman, pari osallistumista pkk:ssa, muutamia ponien laskettelujaoksen kisoja ja sitten hän päättääkin, että on ensimmäisten kasvattien aika. Hänellä on ehkä kaksi oria ja kaksi tammaa, molemmat tammat astutetaan eri orilla. Sitten hän haluaa myydä nämä ensimmäiset upeat kasvattinsa pois tallista! Hänhän oli kysynyt, mitä muut haluavat, joten tietenkin hän olettaa ponien menevän kuin kuumille kiville. Hän tekee myyntiketjun, esittelee varsat hienosti ja kehuu vanhempia huippuponeiksi rodussaan. Sitten hän nostaa ketjunsa viiden minuutin päästä etusivulle. Sitten taas kolmen minuutin päästä - sitten taas viiden minuutin päästä edellisestä nostosta. Kohta hän tuskastuu. Ketju täyttyy päivässä-parissa hänen omiin upitteluviesteihinsä. Kukaan ei ole kiinnostunut hänen kippurahäntävarsoistaan.

Päivän-parin päästä siitä, kun hän on laittanut toisen myyntiketjun vireille ja täyttänyt senkin omilla nostoviesteillään (saattaapa välissä olla muutama muiden kommentti, kuten "no mitäs tollasella voi tehdä?") hän ilmoittaa lopettavansa tallinsa. Koska kukaan ei halua hänen kasvattejaan, niin mitä järkeä hänen on kasvatustoimintaa edes pitää? Tästä viikon päästä hän haluaa jälleen omistaa virtuaalitallin. Tällä kertaa hän ehkä edellisestä kerrasta viisastuneena tekee itse ulkoasun, jota osaa sitten myös käyttää, valitsee tallin nimenkin ainakin suureksi osin itse - ja mikä vielä parempi, valitsee ne tutut ja turvalliset ponit, joita hän on aina rakastunut, kasvatusrodukseen. Tämän tallin kohdalla hän tekee samat kuviot kuin edellisen, kilpailuttaa ehkä hieman ponejaan, mainostaa väliin talliaan ja sitten tulee aika varsottaa tammoja. Hän ehkä on sentään tehnyt sellaiset yhdistelmät, joista hän voisi varsan itsekin pitää, mikäli se ei kaupaksi mene. Ehkä ei, ja sama kuvio toistuu, aina uudelleen ja uudelleen. Jotkut eivät vain tunnu malttavan odottaa, että heidän kasvateistaan tulisi jotain sellaista, että ihmiset jonottavat niitä saadakseen. Hän ei malta pysyä saman projektin parissa, kun muut eivät häntä kannusta - ostamalla kasvattinsa pois.

Näitä näkee ikävän usein. Ihmisiä, jotka eivät osaa päättää. Jotka eivät pysty mihinkään pitkäjänteiseen ja joilla ei ole omaa ajattelukykyä - tai siltä ainakin tuntuu. He eivät malta odottaa hetken verran pidempään, josko se oman rodun mainostus, oman tallin mainostus, tuottaisikin tulosta. Siihen kuitenkin menee useimmiten kauemmin kuin se pari kuukautta, että ihminen saa ns. jalkansa virtuaalisen oven väliin - jolloin joskus kasvatit tekevät kauppaansa, joskus eivät. Varsinkin harvinaisempia rotuja kunnianhimoisesti kasvattamaan alkavat eivät tunnu tajuavan, että tätä hommaa kuuluisi tehdä itselleen, silloin sitä jaksaa ja siihen viitsii panostaa. Ei tule lannistua, vaikka ne ensimmäiset kasvatit eivät menisi kaupaksi. Toisen polven kasvatit voivat ollakin jo kuumaa tavaraa, kun ihmiset toteavat - että hei! Tuo tyyppihän on tosissaan ja se on tehnyt hieman työtä tämän homman eteen.

Useimmat vain eivät malta odottaa tähän pisteeseen asti. Ikävä kyllä, sillä enemmän kun usein kohtalaisen hyvänkin alun saanut "projekti" kaatuu siihen, että ihmiset eivät jaksa odottaa sitä menestystään.

Päivitys! (ja näköjän vähän muistelua)

Eli kuulumisia. Jonkinmoisia sellaisia siis, varsinkin koska mun hevosostoksien sivut laahaa perässä jumalattomasti, samoin kuin kasvattien sivut.. eikä tämä viikonloppu helpottanut asiaa ollenkaan, koska en ole pahemmin koneella ehtinyt istuksimaan. Jos huomenna sais tehtyä taas muutamille ostoksille sivujakin.. Kuitenkin. Päivittelin eilen illalla ja tänään aamulla nopsaan hevosten kisakalenterit sekä lisäilin muutamia varsoja vanhempiensa sivuille. Totesin, että jotkut mun konit alkaa oleen jopa ällöttävän kisanneita. Täytynee vähän purkaa niiden kisakalentereita joskus jaksaessaan ja jättää vain sijoitukset sinne näkyville. Osa niistä "rakkaiksi" tulleista on menestynyt kivasti, osa taas ei. Jonka lisäksi olen ollut erittäin epäjärjestelmällinen kisojen keräämisessä - joskus kerään kaikki startit, toisella kertaa vain sijoituksia. Tämä vääristää jo itsessään hevosten kalentereita.

Toinen, missä olen huono, on jälkeläisten merkitseminen vanhempien sivuille, jonka lisäksi niitä vielä harvemmin muistan sinne laittaa, jos niitä sivuja ei ole minulle sähköpostilla ilmoitettu. En mä vain muista niitä jostain topikeista katsoa - toki itselle jäävät kasvatit löytyvät lähes poikkeuksetta vanhempiensa sivuilta, mutta tilausvarsojen yms. kohdalla tilanne onkin hieman synkempi. Tämä on yksi syy siihen, miksi olen niin pirun hyvä hukkaamaan joitain verilinjoja ja sitten vuoden-pari myöhemmin keplottelen jonkun ko. linjan yksilön eloon jatkamaan linjaa. Onneksi tämä on vain virtuaalista ja noin voi tehdä - ehkä olen huolellisempi sitten joskus, kun olen reaalielämässä kuuluisa ratsuponi/welsh/wpb/täysverikasvattaja. Pitäisin huolen, ettei joku hyvä suku jäisi pois jalostusohjelmasta ihan vain hajamielisyyden takia.

Noh. Niitä varsinaisia uutisia, mähän olen ostellut tässä kesällä aika paljon hevosia, ihan jokaista näistä yksilöistä en todellakaan lähde esittelemään - kaikilla näistä helmistä ei ole vielä edes sivuja. Tässä kuitenkin muutamia näistä uusista hevosista, joihin olen jo erittäin mieltynyt (+ pari vasta sivunsa saanutta kasvattia):
dhh-t. Aleida D - kun Sanna tarjosi minulle kasvattia tästä hienosta show-rodusta, en empinyt hetkeäkään! Jonka lisäksi rakastan noita tamman kuvia..
fell-o. Leonardo ROW - yksipolvisen suvun omaava, tuo uutta verta mein linjoihin, jonka lisäksi on mielettömän komea ja menestynyt jo vähissä kilpailuissaan!
gr-t. Chamilla B - sillä on hieno suku! Jonka lisäksi se on äärettömän halittava söpöliini! Toivotaan, että tulee yhtä hieno kisaponi kuin Vivienne B:stäkin.. (nä kaks russia on sulattanut mut niin täysin!)
hackney-o. Shagbag of Radon - se vain on niin komia. Luo oman isälinjankin, kun on isän puolelta täysin evm-sukua..
mangalarga-o. Rey de la Colina - tuontiori, upea kuin mikä! Jos mun mangalarga-kasvatus joskus sais vähän ilmaakin siipiensä alle - tässä kuitenkin hyvä alku.
rp-o. Silfran Grafias - jos joku ei ole vielä huomannut, niin voikkovärit on mulle heikko kohta - jonka lisäksi näille kuville oli pitkään etsinnässä poni :D
xx-o. RMS' Rebellious Musicant xx - se on komea, se on upeaa isälinjaa - eikä emälinjaa ollut mulla ennen!
rbsh-t. SRG Baleza - tä on niin ihana suvullisesti, tersk-tamma Alexandran emälinjaa!
rbsh-t. SRG Serega - tällä tais olla rbsh:ta vielä seitsemännessä polvessa, linkitettyä sukua kahdeksanteen asti! Täytyisi tehdä täyspitkä sukutaulu tälle joskus..
old-t. Verena VR - sillä on Gigolour toisessa polvessa! Kuten myös Dollarin Feeniks - se oli muuten mun omistuksessani yhdessä vaiheessa..

Sitten näihin vanhempiin omistuksessani oleviin, joiden osalta päivityksiä on tehty lähinnä kilpailukalentereiden pohjalta.. osa on jo laatisvalmiita niiltä osin.
at-o. Quiero's Egor - 1½ polvinen suku, sivuilla lukee juu laukkahevonen, mutta tosiaan este- ja kenttäratsuna ollut ja olen oikein tyytyväinen saavutuksiin, vaikka taso ei päätä huimaakaan..
at-tammat Ivanna BRA ja Kseniya CAT - helpoissa este- ja kenttäluokissa erittäin kivaa menestystä, yksipolviset suvut.
rbsh-t. DOTA' Dechana - on kisannut vasta kolme kautta (eli kuukautta..) mutta kivat sijoitusmäärät jo!
altai-o. Kraken BRN - se on vain ihan tykki! Katsokaa sen tuloksia!!
ariege-o. Gabirel v.d. Radon - tämäkin on ihan supertykki!!
dales-o. Moran of Radon - tämäkään komistus ei ole ihan turha kilpailukentillä..
friis-o. Victor DR - myös tämä komistus on kunnostautunut, etenkin valjakkokentillä.
gr-t. Vivienne B - se vain on ollut supertykki, myös porrastetuissa jo aika kivoja pisteitä kerännyt!
ish-o. Hammer Radon - kenttäradoilta mukavasti sijoituksia
mft-o. Boisterous RDN & mft-t. Evian VR - nämä on jyränneet muita trottereita aika lailla..
nsh-o. Goalkeeper RDN - tää on ehkä yks mun hienoimmista virtuaalihevosista.. yks tärkeimmistä nyt ainakin (kuten isänsäkin)

Tjuu, sitten huhtikuun ARJ-laatuarvostelussa meidän twh-orimme Berucht BRN jäi pistettä vaille ykköspalkinnosta, mutta erittäin vahva ARJ II-hevonen siis se on! Samassa mittelössä twh-tammamme Belfala's What Is Love jäi neljä pistettä ykköspalkinnosta. Erittäin ylpeä olen kyllä molemmista ARJ II-hevosista, vaikkei kumpaakaan ollut edes omia kasvatteja :DD Sopii toivoa heidän yhteisten tyttärensä Crushed Love RDN:n tekevän vielä parempaa työtä, ainakin kilpailukalenterin osalta kyllä näyttää jo erittäin hyvältä - nopeasti laskettuna sillä olisi nyt kasassa 31 sijoitusta/voittoa!

Tammi- ja huhtikuun YLA-tilaisuuksissakin on ollut meiltä hevosia ja poneja, osa on jäänyt vain 3-palkinnolle, muutama on saanut kakkosenkin. Mitään suuren suurta en kyllä edes odottanut, lyhytsukuisia kun taisivat kaikki olla ja mun hevosten jälkeläismäärillä harvemmin juhlitaan.. mutta aina voi parantaa - ja jälkeläiset voivat tehdä parempaa työtä kuin vanhempansa. Itse olen aivan ihastunut ollut tuohon yleislaatuarvosteluun siitä asti, kun Meepu (olihan se Meepu o__O) sen kehitteli ja olen myös kovasti tykännyt siellä tuomarina työskentelystä. Toivokaamme tosin, että jatkossa myös omien luokkieni varatuomari saisi hieman enemmän töitä, tämän vuoden puolella häntä onkin jouduttu jo hieman työllistämään. Toki arvostan myös juurikin esmes. yllämainittujen hevosten lajikohtaista laatuarvostelua, etenkin pienempien lajien kohdalta. Nykyään jopa tavoittelen laatuarvostelupalkintoja hevosteni kanssa - saa tosin nähdä, kauanko jaksan olla näistä kisaamisista yms. kiinnostunut, koska ennenhän olen ollut hyvin passiivinen kisaaja, kun taas nyt tuntuu hevosten kisauttaminen pyöriä kokoajan päässä.

Lämmöllä muistelen sitä aikaa, kun ensimmäisten omien virtuaalihevosteni kanssa merkitsin niiden kilpailutulokset ensin aina itselleni vihkoon (!) ja sitten aina kerran-pari kuukaudessa näpyttelin ne vihkon tietojen mukaan hevosten omille sivuille.. nykyään taasen kerään aina kaikki kilpailutulokset yhteen muistio-tiedostoon ja sieltä sitten kuukaude-parin-kolmen välein siirrän kilpailut kerralla hevosten sivuille, se on kyllä ollut aivan korvaamaton tämän hevosmäärän kanssa, enkä ymmärrä, miten olen ennen pärjännyt! Sama kun minulla on ennen ollut kaikkien hevosten koulutustasot vihossa taulukoissa ylhäällä ja sen pohjalta olen näpytellyt jokaisen osallistumisen erikseen aina osallistumisposteihin, kun taasen nykyään nämä tiedot löytyvät koneelta tekstiedostoina, joissa on valmiina osallistumismuodot VRL:n alaisiin kilpaluihin niin
-tagin kanssa kuin ilmankin. Ainoa miinuspuoli tuossa on se, että olen laiska päivittämään sinne uusia hevosia ja ottamaan ikäloppuja pois - tästä syystä miun hevoset tuntuvatkin aloittavan kisaamisen "myöhässä" ja kisaavan turhankin iäkkäänpuoleisiksi asti.

Mjuu, mutta eiköhän tämä ollut tässä tältä kertaa, lähinnä kuulumisia koetin keräillä - aamulla herätys klo. 5.30 ja nokka kohti toista paikkakuntaa taas viikoksi töihin..

Itsekkyys / itsekeskeisyys

Eilen julkaistiin uuden hallituksen, tämän ns. vallan kaapanneen siis, voimin yksi sääntöuudistus - tosin kokeiluluontoinen sellainen. Sehän koski vain tietylle seuralle pidettäviä kilpailuita, joita ei siis kokeilun aikana voi enää pitää, mutta silti kilpailuiden luokista kaksi kolmasosaa saa olla vain omalle seuralle avoimia. Tästä syntyi suuri keskustelu, joka mielestäni kuulosti lähiltä sodalta ja toisten syyttelyltä. Jotkut kuvittelivat, että sääntöuudistus oli täysi extempore-tapaus, kun edellisenä päivänä oli vaihteeksi suurta puraa siitä, ettei kilpailukalentereissa ole kuin seurojen omia kisoja. Tämä ongelma on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa ja mahdollisuudet homman rajoittamiseen ovat olleet mietinnässä - vaihtoehtoja oli oikeastaan kolme:

1. homma kiellettäisiin kokonaan
2. jokaista 2-3:a avointa kilpailua kohden saisi pitää yhdet seurakisat
3. nyt käyttöönotettu, 2/3 sääntö noudattava systeemi

Ensimmäinen vaihtoehto suljettiin pois lähes heti, toista mietiskeltiin jonkin aikaa useammalla taholla, mutta todettiin, että homma olisi tuskallisen hankalaa valvoa, kunnes joku/jotkut (Fea vai SanniS?) keksi tämän kolmannen systeemin, jolla on edes edellytykset toimia - ja ajaa jokaisen etua. Ihmiset saisivat pitää niitä vain omalle seuralle avonaisia luokkia ihan reilusti, sillä pienellä ehdolla, että siinä sivussa pitävät muutamia avoimia luokkia - samalla tasolla kuin seuraluokat.

Jotenkaan en vain pysty käsittämään, että mikä asiassa oli niin kamalaa, että sen pohjalta täytyi alkaa syyttelemään joitain ihmisiä suoraan nimeltä ja ryhdyttiin osoittelemaan sormilla edellispäivänä seurakisoista inisseitä. Toki paljon tuli myös hyvää palautetta, mutta se tuppaa niin helposti uppoavan sinne syytöksien ja ärtymyksen sekaan, ettei niistä paljoa kostu, vaikka eräänlaista lohtuahan ne tietenkin tuovat. Sääntöuudistus kuitenkin on ja pysyy kokeiltavana, näin seuran "omistajana" ja melko aktiivisena kilpailuiden järjestäjänä en pysty ymmärtämään, että mikä voi asiassa olla niin vaikeata osan ihmisten kohdalla.

Onko ne VRL:n rankingpisteet tosiaan sen arvoisia, että niistä täytyy yrittää tapella verissäpäin seurakisoissa ja evätä muilta mahdollisuus kilpailemiseen. Eikö niillä virtuaaliharrastajilla, jotka eivät ole kilpailukeskeisiä tässä epätodellisessa maailmassa, ole oikeutta kilpailla? Onko seurat ("aktiiviset" seurat siis) ja VRL:n alaiset kilpailut muka vain niiden yksinoikeus, joiden itseisarvona tuntuu välillä olevan hurjien kilpailukalentereiden saavuttaminen hevosilleen? Osaan seuroista ei edes oteta näitä ihmisiä, jotka eivät kilpaile verenmaku suussaan, koska he eivät pystyisi keräämään tarpeeksi seuran vaatimia "aktiivisuuspisteitä", nämä seurat tuntuvat olevan kaikenlisäksi niitä, jotka eniten järjestävät näitä vain seuralaisille tarkoitettuja kilpailuita, ja VRL:n kalenterit ovat täynnä näitä - sitten siellä on harvat, jotka viitsivät järjestää oman seuransa ohella myös muiden seurojen jäsenille kilpailuita, näitä on vähän, mutta onneksi tilanne tulee muuttumaan. Nämä avoimetkin kilpailut täyttyvät ikävän usein juuri niiden seurojen jäsenistä, jotka kyttäävät kilpailukalenteria kuin Wall Streetin pörssihait osakkeiden arvon muutoksia. Siinä jää pieni ihminen, joka haluaa vain vähän aktiviteettia hevoselleen, jalkoihin. Eikä se ole oikein. On hänelläkin oikeus kilpailla, vaikkei hän pystyisikään kilpailemaan ison ja "nimekkään" seuran riveissä.

Ei vain ajatella mitään muuta kuin omaa napaa ja sitä, että itse saa hevosensa varmasti kilpailuihin ja hurjasti niitä seuran vaatimia pisteitä ja pitkä lista rankingien kärkijoukosta on yleensä näiden seurojen jäseniä - ja miten muutenkaan, kun harvalla muulla on mahdollisuus kilpailla kuin muutamissa kilpailuissa per laji per kuukausi.Voiko se oikeasti olla niin kova paikka, että antaisi muillekin mahdollisuuden?

Ja sitten, kun ollaan tarpeeksi kyrsiintyneitä asiaan, otetaan ja lopetetaan! Oikein joukolla! Poistetaan kaikki sivut talleista ja omista seuroista, eikä ilmoiteta edes hevosten kasvattajille asiasta. Ei siis jätetä jäljelle mitään, minkä kasvattien omistajat voisivat merkitä kasvattiensa sukuih ja mistä kasvattajat (tai hevosten uudet ostajat) voisivat katsoa hevosiaan takaisin haaliessa niiden tietoja. Tämä on oikea itsekkyyden huippu. "Jos en minä enää näillä sivuilla mitään tee, eivät tee mutkaan - ja vaikka tekisivätkin, niin lällislää!" Eikä kyseessä edes ollut mitkään erityisen nuoret virtuaaliharrastajat, jotka vinisevät, ettei homma ole enää hauskaa, eikä saa tehdä mitä haluaa. (ai mitenniin, kukaan ei sano, että täytyy järjestää sitten niitä VRL:n alaisia kilpailuita tyhmine rajoituksineen)

Ajatelkaa ihmiset. Käyttäkää niitä aivoja, mitkä teille on suotu, oli ne sitten enemmän tai vähemmän viisaat sellaiset. Ei aina tarvitse ajatella asioita vain omalta kantilta, niitä voi miettiä myös toisten osalta. Entä jos juuri sinä olet se seuraava syrjään joutuva, kun ei ole mahdollisuuksia harrastaa - ja villejä kilpailuita löytyy vain kivien alta. Tosiaan, tämän pitäisi olla hauskaa, ja sitä se ei ole, ellei ollenkaan ajatella myös toisiamme.

Yksin rodun kanssa

Se on hassu juttu, miten yksin tuntuu välillä olevan jonkun rodun kanssa, vaikka ko. rodulla olisikin ehkä jopa muutama muu kasvattaja. Tosin pääsääntöisesti omat ongelmani ja uskonpuutteni koskevat niitä rotuja, joita ei (tietääkseni) kukaan muu kasvata, joskin yksittäisiä hevosia saattaa ihmisillä olla ja näistäkin osa minun kasvattejani. Omista hevosista voisin tällaisessa tilanteessa mainita rodut ariegenponi, furioso, hackney ja -poni. Kasvatus alkoi kunkin rodulla hirmu kivasti, kasvatteja on kohtalaisesti, en kuitenkaan harrasta mitään suurta yksittäisen yksilön siitoksessa käyttämistä. Mutta aina tulee vastaan se hetki, kun huomaa, että mulla on useita 2-4 linkitettyä sukua omaavaa hevosta ja kaikki ovat sukua toisilleen - osan suvuissa on jo käytettynä linjasiitostakin. Siinä vaiheessa on kovin paha varsottaa enää yhtäkään tammaa - ellei sitten evm-oreilla ja vaikka itseäni ei epätasaiset suvut häiritse, lähes 100% virtuaali-ihmisistä ne ärsyttävät, niitä suorastaan kammoksutaan. Kuten myös jopa linjasiitosta, ihmiset sanovat heti, että hevonen on sukurutsattu, jos sen suvusta löytyy sama hevonen kahteen kertaan, vaikka se olisi 3+4 polvessa.

Siinä vaiheessa kun kaikki omat hevoset ovat sukua toisilleen, tulee eteen taas lähtötilanne rodun kanssa. Täytyisi ruveta "tuomaan" taas uusien linjojen perustajahevosia ja sekös on sitten tylsää puuhaa, minä kun en ole koskaan ollut suuri fani virtuaalihevosille, joilla ei ole linkitettyä sukua, mutta minkäs mahtaa, se on tehtävä - omalta osalta siihen kuluu aina tuhottomasti aikaa ja sitten taas huomaa, että piru vie, täytyis päästä käyttään noita kasvatteja jo jalostukseen, kun ovat jo parikymppisiä. Tällöin yleensä mun ko. rodun kasvatit saavat elää ikivanhoiksi, mahdollisesti rukkaan vähän ikääntymistä, etteivät ne olisi ihan niin muinaismuistoja päästessään vihdoin jalostushommiin. Kaiken alusta aloittaminen on aina niin perseestä, etten voi edes kuvailla sitä olotilaa, mikä minulla on näitä uusia verilinjojen piristäjiä keksiessäni. Välillä tulee kirottua itsensä alimpaan helvettiin sen takia, ettei voi pysytellä vaikkapa jossain puoliverirodussa tai vaikka ratsuponeissa - niiden kanssa kun ei ihan heti tule ongelmaa sukujen kanssa..

Myönnän toki itse sen, että olen tuhottoman laiska etsimään ulkopuolisia oreja tammoilleni ja varsinkin, kun niin kovin harva foorumeilla laittaa orinsa rotua "jalostukseen tarjotaan"-viestinsä otsikkoon. Sama jos joku esittelee talliaan, niin en mie vaivaudu meneen katsoon, ellei siihen otsikkoon sitten tajua laittaa, että "E: suomenpilkkukorvaponeja kasvattava talli". Luulen, että jos olisin überaktiivinen etsijä, löytäisin tammoilleni ehkä jopa rotuisiaan oreja, ehkä jopa kasvattajan, jolta haluaisin tilausvarsan. Mutta jos he eivät osaa mainostaa itseään, en löydä heitä ikinä. Silloin tällöin etsin VRL:n hevosrekisteristä rodun perusteella eläimiä. Otetaan nyt esimerkkinä arieget, niitä löytyy sieltä omien ponieni lisäksi oisko ollu kuus kappaletta. Näistä 3-4 oli jo lopettaneen kasvattajan kasvatteja (jolta minulla on jo edesmenneitä poneja kolme), ja yhdenkään sivut eivät toimineet. Sitten oli kaksi ponia, jotka oli vastikään rekisteröity, mutta niissä tökki nimet jo pahasti vastaan - ne oli raiskattu vääränsorttisella nimellä. Jostain syystä olen yleensä yleisempien rotujen kohdalla anteeksiantavaisempi nimen suhteen, kuin näillä harvinaisuuksilla, en tiedä mistä tämä johtuu, mutta mielestäni harvinaisen rodun nimen tulisi selkeästi mukailla rodun kotimaan tyyliä - edes kielellisesti!

Ihmiset jaksavat välillä ihmetellä myös sitä, että miten mä jaksan jonkun rodun parissa, kun kasvtit ei mee kaupaks. Jotkut ei vain tunnu ymmärtävän sitä, etten todellakaan tee tätä hommaa muita varten, vaan totaalisesti itseäni varten, vaikka aina onkin ilahduttavaa, jos joku kiinnostuu tilausvarsan ottamisesta tai jaksaa kysellä vähän enemmän rodusta ja miettiä kuvavaihtoehtoja ja sitten päätyä ottamaan kasvattini hoteisiinsa. Vielä kun jotkut näistä jopa tekevät sillä kasvatilla jotain, se on aina yhtä lämmittävää. Vaikka kukaan ei minulta hevosia ostaisi, pitäytyisin silti niissä roduissa, mitkä itselle ovat mieluisia. Toki minullakin on joidenkin rotujen kohdalla käynyt niin, että kiinnostus on loppunut ja rodun edustus on tallista luonnollisen poistuman kautta hävinnyt, mutta koskaan en ole rodun kasvatusta lopettanut "kun te ette oo kiinnostunu mun kasvateista". Se ei vain ole mielestäni oikea lähtökohta kasvatuksen aloittamiselle, että olisiko kasvateille menekkiä. Hävetkää, jotka kyseisellä tavalla varsoja tehtailette! Se on virtuaalisesti melkein sama asia kuin täysin epähyväksyttävä ja iljettävä koirien pentutehtailu reaalimaailmassa.

Sitten on olemassa niitä rotuja joiden kanssa vain kuvittelen olevani yksin. Kuten fellponit. Tosin olen aika varma, että olen niitä pisimpään täällä virtuaalisesti kasvatellut, ensimmäisiä fellponikasvattejani kun oli ori Quiero's Very Own, isänä musta Wild 'n Free ja emänä mustanruunikko Fantacy - Very Own syntyi joulukuussa 2001. Näillekin vanhoille poneille pitäisi tehdä joku muistosivun tapainen, että saisi linkitettyä sukutauluihin ne. Kuitenkin, fellponikasvattajia tuntuu putkahtelevan vähän väliä jostain esiin, mutta lähes kaikki tuntuvat toimivan linkitettyä sukua omaamattomien ponien voimin. Jotenkin tuntuu aina niin tyhjältä katsoa näiden varsojen sukutauluja - sieltä ei löydy yhtäkään Quieron aikaista ponia ja se saa minut aina uudelleen ja uudelleen surulliseksi. Tiedän, että itse olen kovin kehno mainostamaan tallejani ja rotujani ja niiden historiaa virtuaalimaailmassa, mutta aina sitä kuvittelee että kaikki haluavat vanhansukuista, kun tosiasiassa nykyään kovin harva haluaa vanhaa sukua omaavaa hevosta tai ponia, oli sen rotu mikä tahansa.

Näiden rotujen kanssa, joiden parissa kuvittelen olevani yksin, on yksi suuri plussapuoli niihin rotuihin nähden, joiden kanssa tiedän olevani yksin, nimittäin se, että voin ostaa laumaan suvullisen, joskin yhden polven linkitettyä sukua omaavan, ponin, joka on täysin eri linjaa omiini nähden. Tosin olen myös yleensä kovin nirso, enkä välttämättä haluakkaan kasvattia toiselta samasta rodusta innostuneelta. Yleensä tähän tosin vaikuttaa jokin, mikä ei iske minun tajuntaani, tallin sivuilla saattaa tekstit olla vähän ristiriitaisia rotua ajatellen, ponien koulutustasot tai muut tökkivät tai on jotain muuta, näkymätöntä, mikä ärsyttää. On toki näiden rotujen kanssa yksi iso ongelmakin samaan asiaan liittyen, että on muitakin kasvattajia. Se, että joskus vain tunnen jonkun pilaavan rotua ja sen mainetta virtuaalimaailmassa - varsinkin jos henkilön käytöksestä paistaa nuoruus ja osaamattomuus, se, ettei tiedä oikeasti mitään hevosista ja näillä on yleensä myös eniten se tyyli, että hevosia kasvatetaan vain muiden käyttöön ja jos kasvatit eivät mene kaupaksi heti, laitetaan pillit pussiin ja heitetään pussi tuleen. Pitkän linjan kasvattajalta haluan taasen kasvatin lähes poikkeuksetta ja minulle riittää jo nykyään se, että talli olisi ollut pystyssä edes vuoden, se osoittaa varsinkin harvinaisten rotujen ollessa kysessä jonkinnäköistä sinnikkyyttä, sitä, että hommaa tehdään itselle, ei muille - ja niinhän sen pitäisi olla.

On olemassa myös rotuja, joiden kohdalla huomaan vain ostelevani toisten kasvattien hevosia ja oma kasvatus ei tunnu etenevän - unohdan varsottaa tammoja ja tarjota omia (joskus jopa erittäin kivasti menestyneitä) orejani jalostukseen. Menen siihen halpaan, että joku mainostaa itseään ja myy kivanoloisia hevosia. Ostan ja tajuan jossain vaiheessa, että viimeisin omatuotos ko. rodusta on jostain vuoden takaa.. ja näitä löytyy myös harvinaisissa roduissa - hyvinä esimerkkeinä tennesseewalkerit ja akhal-teket. Tosin tekkejen tilannetta omista linjoistani olen yrittänyt pikkuhiljaa parantaa elvyttämällä vanhoja, kuolemaan päässeitä linjoja eloon. Kaikki tämä vain siksi, etten osaa olla järjestelmällinen. Samasta syystä minulle pääsee käymään näitä asioita, että kaikki omat tietyn rodun eläimet ovat sukua toisilleen.. ehkä minä vielä joskus viisastun tämän asian suhteen.

Muistakaa ihmiset mainostaa, varsinkin niitä harvinaisempia eläimiä ja niitä kasvattavia talleja - jos homma toimii teidän osalta, voitte olla varmoja, että olen erittäin kiinnostunut ostamaan kasvattejanne monipuolistamaan omia linjojani!

Ostamisen sietämätön keveys(kö?)

Minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka haluaa yleensä kaikesta tiedon nytheti eikä viidestoista päivä (ellei satu olemaan juuri se viidestoista päivä..). Tästä syystä suorastaan vihaan seurailla joitain ketjuja, joissa olen tehnyt ostotarjouksen jostain hevosesta tai ponista, mikäli siis myyjä ei osaa sanoa heti vai viimeistään seuraavana päivänä, aikooko hän kyseistä pikselieläintä minulle myydä vai ei. Koen yleensä henkilökohtaisena loukkauksena sen, jos minulle ei jotain eläintä suoda - minähän olen se paras omistaja hevoselle kuin hevoselle, lupaanhan minä pitää sen hamaan loppuunsa asti itselläni, enkä muuten muista myyneeni muiden kasvatteja eteenpäin ainakaan viiteen vuoteen. Tiedänhän minä sen, että kaikkia ei houkuta antaa kasvattiaan omistajalle, jossa sille ei voida luvata tuhansien kilpailuiden kalenteria ja vähintään kolmen laatuarvostelun läpikäyntiä tms. mutta harvemmin tällaiset ehdot asettavalta kasvattajalta edes pyrin yhtäkään kasvattia ostamaan.

Ymmärrän vielä sen, että jos kyseisestä eläimestä tulee useita tarjouksia, tällöin toki kannattaa katsoa, että kenellä heistä olisi se omaan silmään ihanteellisin koti, mutta mikäli muita tarjouksia ei kuulu ja myyjä jatkuvasti vain nostelee myyntiketjuaan etusivulle nähtäväksi, niin mulla menee usein hermot tässä vaiheessa. Eikö voi sitten vain suoraan sanoa, jos ei mieluusti minun käsiini kasvattiaan anna? Voiko se olla niin vaikeata, siinä ärsyttäisi huomattavasti enemmän ostajaehdokasta, kuin kovin yleisellä hiljaa-topikin-nostamisella. Tämä koskee myös sitä, että voitaisiin puhua totta - eräässä myyntiketjussa tarjosin kotia muutamalle fellponille, jotka eivät olleet myyjän kasvatteja, hän siihen totesi että "katsotaan mitä kasvattaja sanoo" - samana iltana tuli toisesta näistä poneista toinen tarjous ja poni lähti oitis hänelle. Kappas - se kauan tavoiteltu kasvattaja olikin siinä välissä vihdoin vastannut kyselyihin, vai? Tuskinpa näin.

Tiedän myös sen, että otan välillä nämä jutut hieman turhan vakavana loukkauksena itseäni kohtaan. Olen kuitenkin melko pitkän linjan virtuaaliharrastaja ja iältänikin jo keskivertoharrastajaa reilut puoli vuosikymmentä vanhempi. Jotenkin sitä aina välillä tulee kuviteltua, että tietenkin minulle myydään, olenhan kohtalaisen tunnettu (okei, ehkä pääasiassa hevosmääräni ansiosta) virtuaalimaailmassa jonka lisäksi voin taata tiettyä pysyvyyttä, jota kovinkaan moni ei enää valitettavasti voi tarjota virtuaalitalleilleen ja -hevosilleen. Silti joskus ne hevoset, joista tarjoan, eivät päädy omistukseeni ja voin myöntää, että useimmiten mulle tulee suuri ärsytysreaktio tällaisesta ja välttelen jatkossa kyseistä kasvattajaa ja hänen hevosiaan. Toisaalta, rakastan sitä tunnetta, kun huomaan jonkun virtuaalisesti tutun ihmisen myyntiketjun ja bongaan sieltä itseäni kiinnostavan eläimen - eikä tarvitse muuta todeta, että voisinko viedä tuon? Useimmiten vastaus on kyllä, ellei hevosta ole huomaamattani jo ehditty toiselle myydä - ja onpahan käynyt niinkin, että jotkut osaavat odottaa tuloani ko. ketjuun, hyvä kun eivät ole suoraan laittaneet aloitusviestiin "varattu Kerpalle?"-tekstiä. Tämä on aina yhtä ihanaa ja piristää varmasti sellaisenkin päivän, jolloin olen kettuuntunut johonkin omasta mielestäni pikkusieluiseen, joka ei ymmärrä kasvattinsa parasta, kun ei sitä minun käsiini luovuta!

Itse r-a-k-a-s-t-a-n hevosten ostamista, silläkin uhalla, että välillä näitä pettymyksiä tulee. Tosin oma virtuaalielämäni ei onneksi ole kiinni yksittäisen hevosen hankinnasta tai sen väliin jättämisestä, vaikkakaan harvemmin tarjoan hevoselle kotia, ellei siinä ole jotain sellaista, mitä haluan omiin linjoihini. Ellei oteta lukuun tämän hetken shetlanninponikuumotusta, joka ei ota laantuakseen - haluan ne kaikki! Erikoisen värisinä tietenkin mieluiten, vaikka yksi tamma minulle onkin tulossa ihan vain mustan tamman kuville - mutta sillä tammalla (ostamallani siis) onkin kasvattajanimeä lukuunottamatta sama nimi kuin yhdellä IRL itselleni tärkeällä hevosella, joten tämä vaikuttanee asiaan jonkin verran.

Vielä sen verran, että se pistää vihaksi, kun ihmiset kuvittelevat, etten pysty tarjoamaan ihan kelpo kotia heidän kasvateilleen vain sen takia, että minulta löytyy useita satoja hevosia ja poneja talleistani. En ehkä ole se kaikkein ahkerin sivujen päivittäjä, se on totta, mutta tällä hetkellä voin olla kyllä hyvin ylpeä suurimman osan suojattieni kilpailukalentereista - ne ovat joillain jopa tursuavat ja pystyn jättämään vielä kisaikäisiä jopa niistä hommista eläkkeelle, ettei kalentereista tulisi turhan törkeitä! Olen jopa harkinnut osan kohdalla, että jättäisin pelkät sijoitukset sivuille - ja tämä onnistuu ilman, että kalenteri näyttäisi homman jälkeen aivan tyhjältä. Eli mitä ihmiset sitten odottavat kasvattiensa kodeilta - koska useimmiten se on nimenomaan ne kilpailut.. ja koska pystyn tarjoamaan ihan kohtuullista kilpailuttamista (tietenkin vähän painotuslaji ja koulutusaste huomioonottaen, jollain tasolla kisaavia vain on enemmän kuin toisella ja jotain tasoa kisaaville ei luokkia löydy kivienkään alta ja minä en harrasta kuin yhden- ihan maksimissaan KRJ:ssä Prix St. Georges-tasolla kisaavien kanssa, kahden luokan tasonalennuksen), niin mikä vielä mättää? Ah! Sekin vielä, että jos minä olen jonkun rodun kohdalla virtuaalimaailman vanhimpia uranuurtajia ja haluaisin juuri tietyn hevosen sukujani täydentämään ja ko. hevosen myyjä olisi nuorempaa virtuaalipolvea, niin voi että laittaa harmittamaan, kun tyyppi myy sitten hevosen jollekin, joka ei ole kiinnostunut rodusta muutoin kuin että "ihan kiva tollanen ois varmaan kisakonina" - sitten jää rodulle itsensä antanut ihminen katsomaan, että jaah.. Grr!

Hmh.. olisikohan siinä about se? Voisi ollakin.

(ja enää kukaan ei uskalla joko myydä minulle tai olla myymättä minulle!)

Alku aina hankalaa

Tjuu'u. Kait se niin on, että tämäkin "tyttö" on nyt jotenkin hurahtanut tänne blogien maailmaan, vaikka vielä kuukaus-pari takaperin en ollut koskaan edes lukenut yhtäkään blogia.. Jostain täytyisi aloittaa ja se on ehkä se kaikki hankalin osuus tässä, vai? Voisin toki aloittaa järkyttämällä virtuaalimaailmaa, osa ehkä huokaisisi helpotuksesta, osa taasen varmasti leimahtaisi raivon valtaan, mutta se on kestettävä. Minulla on meinaat suunnitelma. Suunnitelmaan tosin liitty muutama muukin henkilö, joita en viitsi tässä vaiheessa vielä mainita, koska en ole heiltä lupaa pyytänyt ja ainakin yhdellä heistä on aika isokin pelko siitä, että mitä tästä tulee, jos/kun asia tulee ilmi ja jos/kun asia toteutetaan.

Me aiotaan meinaan ottaa VRL haltuumme. Suuri osa meistä on toiminut aiemminkin siellä hallituksen jäseninä ja tietää siis, mihin paskasäkkiin on nokkansa tunkemassa. Hallitushaussahan ei tullut varteenotettavia hakijoita käytännössä yhtään - osa hakemuksista katosi matkalla ja siellä oli myös omani, joka oli (anteeksi nyt vain hakeneet) kyllä aivan eri maailmasta kun vertaa näihin perille päässeisiin hakemuksiin. Ihmiset kun eivät olleet vissiin ihan sisäistäneet hakusysteemiä ja etenkään itsensä ja niiden omien ajatusten mainostamista. Varsinkaan siltä osa-alueelta, mihin hakivat puheenjohtajaksi - jos edes ymmärsivät tätä kohtaa täyttää.

Niinpä totesimme pienellä porukalla, ettei tästä tule mitään. Jotain täytyy tehdä ja päädyimme siihen tulokseen, että josko sitten vain nimeäisimme itsemme uudeksi hallitukseksi, yksinkertaista, helppoa. Ehkä ensi kesänä sitten taas haku, jos ihmiset olisivat tämänkesäisestä viisastuneet - ja oppisivat myös kysymään, jos on jotain kysyttävää, tietoa kyllä löytyy, jos viitsii pysähtyä hetkeksi sitä etsimään. Se, toteutuuko suunnitelmamme, on vielä hieman avoinna - mitä mahtaa virtuaalimaailma miettiä tällaisesta toiminnasta? Lynkattaisiinko nykyinen VRL me mukanansa totaalisesti, vai ilahtuisivatko ihmiset, jos "vihdoin jokin toimisi". Emmehän me toki voi luvata, että hommia saataisi toimimaan yhäkään, onhan se karu tosiasia, että niiden hommien pyörittämiseen tarvitaan myös muita, mutta nyt olisi ainakin ne organisaattorit kasassa, vieläpä ihmisistä, joilla on kokemusta asiasta ja sen haittapuolista siinä missä ehkä myös hieman plussapuolistakin.

Mutta palannen tähän asiaan jossain vaiheessa, jos uskaltaudumme itsemme paljastaa - tai lähinnä suunnitelmamme siis - virtuaalimaailmalle ihan virallisestikin. Tämä blogi aikoo toimia jatkossa myös jonkunsortin päivitysväylänä tiedottamassa tallieni sekä seurani uutisista, jos sellaisia nyt on tulossa edes. Luulisin kuitenkin tämän helpottavan omaa muistamistani sen suhteen, että merkkailisin välillä vähän mitä talleilla on tapahtunut - koska olen ehkä yksi huonomuistisimmista ihmisistä merkkaamaan mitään etusivulle, siellä päivityskerrat laahaavat aina automaattisesti perässä välistä melko pitkälläkin aikavälillä.

Jokatapauksessa. Tällä lähdetään liikkeelle, jatkoa seurannee lähiaikoina.