Tjuu, ajattelin nyt purkaa tämän ongelman tänne, kun olisi kauhia hinku kirjoittaa, muttei mitään käsitystä, että mistä sitä sitten oikein kirjoittaisi! Eli kirjoitan nyt sitten siitä, kuinka olen tulossa umpikujaan tuon ylläpitämäni seuran kanssa. Jotenkaan vaan ei aika ja into riitä enää pitämään seuraa, mutta en haluaisi sitä luovuttaakaan kenenkään käsiin saatika sitten lopettaa! Ei KaRan tarina tähän lopu, se ei vain saa loppua. Toisaalta taas, mulla ei ole aikaa pitää kisoja, tai ehkä se on ennemmin tällä hetkellä kiinni kiinnostuksesta - kilpailuiden pitäminen ei vain kiinnosta. Sitten taasen musta tuntuu, että olen jotain velkaa seuralaisilleni - toisaalta, en ole tainnut yhdellekään luvata jatkuvaa aktiivista kilpailuiden järjestämistä seuran puolesta, joten sinällään en ole ketään "puijannut" mukaan lupauksilla paljosta kisaamisesta.
Viimekertaisessa jäsenkirjeessä (vai oliko se jo sitä edellinen?) kyselinkin, olisiko ollut jotakuta innokasta, joka olisi ruvennut seuraa kanssani pitämään - lähinnä siis juuri tuon kilpailuiden järjestämisongelmani takia. Toisaalta jos joku ryhtyisi seuraa kanssani pitämään, täytyisi seuralta joko muuttaa osoite, tai sitten yksinkertaisesti kakkospitäjän täytyy olla mulle niiiiin tuttu, että pystyn luottamaan sähköpostin ja etenkin webhotellini tunnukset. Tietääkseni kun intin Fun-palveluun ei kuulu useampien tunnusten tms. luonti eri salasanoilla - korjatkaa jos olen väärässä, mä en ymmärrä näistä asioista mitään..
Tosiaan, kaikki innostuneet, ilmoittautukaa vapaahetoisiksi joko järjestämään kisoja KaRan nimissä, tai ilmaiskaa kiinnostuksenne toisen pitäjän roolista!
maanantai 20. lokakuuta 2008
perjantai 12. syyskuuta 2008
Harvinaiset rodut on påp!
Harvinaisista roduista on tullut selkeästi sellainen asia, joka kiinnostaa virtuaali-ihmisiä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Harvinaisten keskuudessa on myös paljon rennompi meininki, kuin valtarotujen kasvattajien ja omistajien keskuudessa - hevosen kilpailuttaminen on toissijaista, kunhan se nyt ei aivan kuolleelta vaikuta; jälkikasvun hankkiminen on ehkä se ykköshomma. Linjojen lisääminen ja niistä huolehtiminen, yhteistyökin on kasvattajien välillä melko suurta loppujen lopuksi.
Hevostalli.netissä on nyt viiden päivän sisään juteltu harvinaisista roduista ja tehty kauppaa yms. viiden ketjun verran. Tästä ketjusta se kaikki lähti ja nyt ollaan jo tässä ketjussa! Uusia kasvattajiakin on uskaltautunut joukkoon juttelemaan, osa tosin jo aiemmin virtuaalipiireistä tuttuja, mutta löytyy sieltä muutamia sellaisiakin, joista ainakaan minä en ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan. On aivan ihanaa huomata, että jopa niille roduille, joiden kanssa on tähän asti mennyt aikalailla yksinään, on tarjolla uusia innokkaita harrastajia. Toivonkin todella, että nämä uudet "suurtallien" perustajat pysyvät hommissa pitkään, olisi sääli, että iso kasa hienoja hevosia kasvattajineen lopettaisi heti alkuunsa.
Itsellenikin on RDN:stä tuntunut muotoutuneen se tärkein talli, se, johon jaksan eniten panostaa. Oli huisia huomata, että sieltä löytyy jo 51 rotua! (okei 52, koska welsh-ponien sektioita en eritellyt laskiessani rodut) Sitä ikävämpää taasen oli huomata taas se, että olisi aika laittaa kuoppaan aika iso kasa vanhoja hevosia, kun ei millään raaskeisi, osa niistä alkaa olemaan jo jopa 30 ikävuoden "paremmalla" puolella. Ja jotkut vielä joskus valittivat, että ihmiset tappavat virtuaalihevosensa alle kaksikymppisinä saadakseen talliin tilaa ja uutta verta :D (okei, kukaan ei ole sitä miusta valittanut, mutta sellaistakin olen lukenut) Miten ne pystyy siihen?
Harvinaisuus alkaa olemaan yleistä, mutta harvinaiset pysyvät silti harvinaisina. Ihmisiä kiehtoo erilaisuus ja sitähän harvinaiset pitkälti antavat - joten onko ihmekään, että ne vetävät ihmisiä puoleensa. Senkin lisäksi, ettei niiden kohdalla "vaadita" miljoonia kilpailuita ja arvonimiä, jotta hevosta pitäisi hyvänä.
Hevostalli.netissä on nyt viiden päivän sisään juteltu harvinaisista roduista ja tehty kauppaa yms. viiden ketjun verran. Tästä ketjusta se kaikki lähti ja nyt ollaan jo tässä ketjussa! Uusia kasvattajiakin on uskaltautunut joukkoon juttelemaan, osa tosin jo aiemmin virtuaalipiireistä tuttuja, mutta löytyy sieltä muutamia sellaisiakin, joista ainakaan minä en ollut oikeastaan koskaan kuullutkaan. On aivan ihanaa huomata, että jopa niille roduille, joiden kanssa on tähän asti mennyt aikalailla yksinään, on tarjolla uusia innokkaita harrastajia. Toivonkin todella, että nämä uudet "suurtallien" perustajat pysyvät hommissa pitkään, olisi sääli, että iso kasa hienoja hevosia kasvattajineen lopettaisi heti alkuunsa.
Itsellenikin on RDN:stä tuntunut muotoutuneen se tärkein talli, se, johon jaksan eniten panostaa. Oli huisia huomata, että sieltä löytyy jo 51 rotua! (okei 52, koska welsh-ponien sektioita en eritellyt laskiessani rodut) Sitä ikävämpää taasen oli huomata taas se, että olisi aika laittaa kuoppaan aika iso kasa vanhoja hevosia, kun ei millään raaskeisi, osa niistä alkaa olemaan jo jopa 30 ikävuoden "paremmalla" puolella. Ja jotkut vielä joskus valittivat, että ihmiset tappavat virtuaalihevosensa alle kaksikymppisinä saadakseen talliin tilaa ja uutta verta :D (okei, kukaan ei ole sitä miusta valittanut, mutta sellaistakin olen lukenut) Miten ne pystyy siihen?
Harvinaisuus alkaa olemaan yleistä, mutta harvinaiset pysyvät silti harvinaisina. Ihmisiä kiehtoo erilaisuus ja sitähän harvinaiset pitkälti antavat - joten onko ihmekään, että ne vetävät ihmisiä puoleensa. Senkin lisäksi, ettei niiden kohdalla "vaadita" miljoonia kilpailuita ja arvonimiä, jotta hevosta pitäisi hyvänä.
Tilastotiedettä lyhyesti
Quiero:
rotuja 2
hevosia 47
ST Zeni:
rotuja 7
hevosia 52
RDN:
rotuja 51
hevosia 329
Poems:
rotuja 6
hevosia 75
Yhteensä:
rotuja 66
hevosia 503
rotuja 2
hevosia 47
ST Zeni:
rotuja 7
hevosia 52
RDN:
rotuja 51
hevosia 329
Poems:
rotuja 6
hevosia 75
Yhteensä:
rotuja 66
hevosia 503
lauantai 23. elokuuta 2008
Virtuaalinen valjakkoajo - VVJ & VVA
Tiedä sitten, onko virtuaalinen valjakkoajo nostamassa päätään, alkukesästä se tuntui olevan kovinkin suosittua, kun tein VVJ:n nimissä esittelytopicit niin konilaan kuin ht.nettiinkin, mutta nyt on taas omasta mielestä hieman into laantunut - lieneekö aika tehdä uutta esittelytopiccia lajista?
Huolimatta siitä, että VVJ:n kalenteriin on nyt parin viikon aikana tupsahdellut paljon vähemmän kilpailuita kuin kesän aikana, on valjakkoajosta vissiin ainakin jotkut kiinnostuneet ns. tosissaan - niinkin tosissaan, että virtuaalimaailmaan saatiin toinenkin kilpailuita hyväksyvä liitto, nimittäin Virtuaalinen Valjakkoajoliitto. Itse päätin kannattaa tätä uutta yritystä viiden kisakutsun verran - nyt siellä on sitten kalenterissa seitsemän kutsua, eli minun kutsuni plus kaksi yksittäisten henkilöiden pitämää kilpailua. On kiva, että pääsee kilpailemaan ns. järjestäytyneissä kilpailuissa ennemmin kuin täysin villeissä, vaikka kaikki kilpailut eivät olisikaan VRL:n katon alla. Täytyy vain toivoa, että VVA:n pitäjä jaksaa mainostella liittoaan (muutenkin kuin vain nostelemalla omaa ketjuaan), niin kauan, että ihmiset sisäistäisivät sen ja alkaisivat käyttämään sen palveluita - kuin myös järjestämään kilpailuita sen alaisuudessakin. Yksi miinuspuoli tosin tuolla liitolla on - täysin valjakkoajoa tuntematon kun ei siitä paljoa kostu, missään kun ei ole kerrottuna, mitä valjakkoajo varsinaiseti on.
Tietenkin minulle on etusijalla ns. oma jaokseni, eli VVJ (Virtuaalinen valjakkoajojaos), jonka puikoissa olen pyörinyt hurjat kolme kuukautta. Tänä aikana olen fiksaillut laatuarvostelun sääntöjä ja pisteytystä sekä hankkinut tuomarit laatikseen, osallistuen itse rakennearvosteluun - tosin rakennearvostelu tulee hieman vielä fiksaantumaan, muttei sillä tavalla, että se vaikuttaisi pisteisiin millään muotoa. Ensimmäisen laatuarvostelun pidettyäni mietin, olisiko järkevää hieman helpottaa pisteytystä, mutta toisaalta, pisteytystähän kiristettiin ja rukattiin juuri sen takia, että tuli tuhottoman paljon I-palkinnon hevosia ja poneja, jotka nyt ei oikeasti olleet mitenkään erityisen huippuja.. ensimmäiseen pitämääni laatuarvosteluun osallistuivatkin varmasti monet sellaiset, jotka vielä elivät vanhaa pisteytystä, vaikka laatuarvostelusivulla olikin linkki pisteytykseen. Nyt kun VRL saadaan viikonlopun aikana (toivottavasti) siirrettyä omalle palvelimelle ja saadaan uusi hieno ulkoasu ja muita herkkuja, tulen myös julkaisemaan uuden laatuarvostelukutsun - toivon, että sinne saadaan jo laadukkaampaa materiaalia arvioitavaksi, kuin viimeksi.
Olen myös miettinyt pienimuotoista sääntöuudistusta - tai vähän isompaakin, riippuu varmaan vähän siitä, kuka asiaa ajattelee. Olen miettinyt sen verran toistaiseksi, että ponit jaetaan reaalimaailman tyyliin kahteen luokkaan I-ponit on 120-148cm ja II-ponit olisivat sitten ne alle 120cm korkuiset söpöliinit. Lisäksi olen miettinyt sitä, että säännöistä poistettaisiin kohta, joka määrää luokat järjestettävän erikseen poneille ja hevosille - eli jatkossa kaikki saisivat osallistua samoihin luokkiin, mutta järjestäjät voisivat myös pitää luokkia vain hevosille, I- tai II-luokan poneille aivan niinkuin tällä hetkellä on pakko tehdä. Lisäksi groomipakko astuisi voimaan jokaisella valjakolla, mahdollisesti tosin sillä myönnytyksellä että luokissa, jotka ovat avoinna vain II-luokan poneille, ei tarvitsisi erikseen ilmoittaa groomiakin. Tähän mennessä nämä sääntöuudistusmietteet ovat varmasti sellaisia, joista kukaan ei tulisi suuremmin älähtämään, niistä ehkä jopa pidettäisiin.
Elkää hätäilkö, mulla on takataskussa myös se kohta mahdollisesta sääntöuudistuksesta, josta läheskään kaikki eivät tulisi pitämään. Tosin se on myös se, jonka kohdalla täytyisi viimoistaan pitää kansanäänestys ja selvitellä, kuinka paljon ihmiset olisivat sen jälkeen enää valmiita järjestämään yhdistettyjä luokkia. Viimeinen toistaiseksi ajateltu sääntöuudistus kun koskee yhdistetyn luokan viemistä myöskin enemmän siihen suuntaan, mitä se reaalimaailmassa on. Nimittäin, että jokaisesta osakokeesta, pidetään niitä sitten kaksi tai kolme, tulisi erikseen selvittää voittajat ja näiden tulosten perusteella määräytyisi itse yhdistetyn kilpailun voittaja - käytännössä homma menisi niin, että jos pidät yhdistetyn valjakkoluokan, jossa on kaikki kolme osakoetta, arvot jokaisen osakokeen erikseen ja sitten näiden tulosten pohjalta katsot lopputulokset - oletusarvoisesti, että pienimmän yhteenlasketun sijaluvun (esim. valjakko A on tullut koulukokeessa kolmansiksi, maratonilla viidensiksi ja tarkkuudessa 11:ksi, voisi sen valjakon luvuksi laskea 19 (3+5+11). Valjakko B tuli koulussa yhdeksänneksi, mutta voitti maratonin ja oli tarkkuudessakin toinen, olisi sen valjakon lopputulos 12 (9+1+2) - koska valjakolla B on pienempi lopputulos, sijoittuisi se tässä kahden valjakon yhdistetyssä kisassa ensimmäiseksi, kun valjakko A suuremmalla pistemäärällään tulisi toiseksi) saanut voittaa.
Mutta juu, siitä täytyy keskustella ja sitä täytyy hauduttaa. En todellakaan halua meinaat karsia jo hetkellisesti noussutta valjakkokisaajien (tai lähinnä siis niiden kisojen järjestäjien) määrää sillä, että he eivät viitsisi enää pitää kuin yksittäisiä osakokeita. Täytyisi muutoinkin taas vähän mainostaa lajia ja VVJ:tä, etenkin kun sain tehtyä niin hienon ja omasta mielestäni oikein hyvin lajin kattavan esittelytekstin! Olen siitä melko ylpeä. Luulen, että tässä kuussa tapahtunut pieni kisanjärjestysinto johtuu koulujen alkamisesta - aika moni virtuaalihevostelija on kuitenkin vielä tuon kurimuksen käsissä yhä ja heidän aikansa määräytyy pitkälti läksyjen määrän ja koulupäivien pituuden mukaan, mutta eiköhän taas kun ihmiset saavat rytmistä kiinni, myös kilpailuiden pitointo siitä kiihdy!
Huolimatta siitä, että VVJ:n kalenteriin on nyt parin viikon aikana tupsahdellut paljon vähemmän kilpailuita kuin kesän aikana, on valjakkoajosta vissiin ainakin jotkut kiinnostuneet ns. tosissaan - niinkin tosissaan, että virtuaalimaailmaan saatiin toinenkin kilpailuita hyväksyvä liitto, nimittäin Virtuaalinen Valjakkoajoliitto. Itse päätin kannattaa tätä uutta yritystä viiden kisakutsun verran - nyt siellä on sitten kalenterissa seitsemän kutsua, eli minun kutsuni plus kaksi yksittäisten henkilöiden pitämää kilpailua. On kiva, että pääsee kilpailemaan ns. järjestäytyneissä kilpailuissa ennemmin kuin täysin villeissä, vaikka kaikki kilpailut eivät olisikaan VRL:n katon alla. Täytyy vain toivoa, että VVA:n pitäjä jaksaa mainostella liittoaan (muutenkin kuin vain nostelemalla omaa ketjuaan), niin kauan, että ihmiset sisäistäisivät sen ja alkaisivat käyttämään sen palveluita - kuin myös järjestämään kilpailuita sen alaisuudessakin. Yksi miinuspuoli tosin tuolla liitolla on - täysin valjakkoajoa tuntematon kun ei siitä paljoa kostu, missään kun ei ole kerrottuna, mitä valjakkoajo varsinaiseti on.
Tietenkin minulle on etusijalla ns. oma jaokseni, eli VVJ (Virtuaalinen valjakkoajojaos), jonka puikoissa olen pyörinyt hurjat kolme kuukautta. Tänä aikana olen fiksaillut laatuarvostelun sääntöjä ja pisteytystä sekä hankkinut tuomarit laatikseen, osallistuen itse rakennearvosteluun - tosin rakennearvostelu tulee hieman vielä fiksaantumaan, muttei sillä tavalla, että se vaikuttaisi pisteisiin millään muotoa. Ensimmäisen laatuarvostelun pidettyäni mietin, olisiko järkevää hieman helpottaa pisteytystä, mutta toisaalta, pisteytystähän kiristettiin ja rukattiin juuri sen takia, että tuli tuhottoman paljon I-palkinnon hevosia ja poneja, jotka nyt ei oikeasti olleet mitenkään erityisen huippuja.. ensimmäiseen pitämääni laatuarvosteluun osallistuivatkin varmasti monet sellaiset, jotka vielä elivät vanhaa pisteytystä, vaikka laatuarvostelusivulla olikin linkki pisteytykseen. Nyt kun VRL saadaan viikonlopun aikana (toivottavasti) siirrettyä omalle palvelimelle ja saadaan uusi hieno ulkoasu ja muita herkkuja, tulen myös julkaisemaan uuden laatuarvostelukutsun - toivon, että sinne saadaan jo laadukkaampaa materiaalia arvioitavaksi, kuin viimeksi.
Olen myös miettinyt pienimuotoista sääntöuudistusta - tai vähän isompaakin, riippuu varmaan vähän siitä, kuka asiaa ajattelee. Olen miettinyt sen verran toistaiseksi, että ponit jaetaan reaalimaailman tyyliin kahteen luokkaan I-ponit on 120-148cm ja II-ponit olisivat sitten ne alle 120cm korkuiset söpöliinit. Lisäksi olen miettinyt sitä, että säännöistä poistettaisiin kohta, joka määrää luokat järjestettävän erikseen poneille ja hevosille - eli jatkossa kaikki saisivat osallistua samoihin luokkiin, mutta järjestäjät voisivat myös pitää luokkia vain hevosille, I- tai II-luokan poneille aivan niinkuin tällä hetkellä on pakko tehdä. Lisäksi groomipakko astuisi voimaan jokaisella valjakolla, mahdollisesti tosin sillä myönnytyksellä että luokissa, jotka ovat avoinna vain II-luokan poneille, ei tarvitsisi erikseen ilmoittaa groomiakin. Tähän mennessä nämä sääntöuudistusmietteet ovat varmasti sellaisia, joista kukaan ei tulisi suuremmin älähtämään, niistä ehkä jopa pidettäisiin.
Elkää hätäilkö, mulla on takataskussa myös se kohta mahdollisesta sääntöuudistuksesta, josta läheskään kaikki eivät tulisi pitämään. Tosin se on myös se, jonka kohdalla täytyisi viimoistaan pitää kansanäänestys ja selvitellä, kuinka paljon ihmiset olisivat sen jälkeen enää valmiita järjestämään yhdistettyjä luokkia. Viimeinen toistaiseksi ajateltu sääntöuudistus kun koskee yhdistetyn luokan viemistä myöskin enemmän siihen suuntaan, mitä se reaalimaailmassa on. Nimittäin, että jokaisesta osakokeesta, pidetään niitä sitten kaksi tai kolme, tulisi erikseen selvittää voittajat ja näiden tulosten perusteella määräytyisi itse yhdistetyn kilpailun voittaja - käytännössä homma menisi niin, että jos pidät yhdistetyn valjakkoluokan, jossa on kaikki kolme osakoetta, arvot jokaisen osakokeen erikseen ja sitten näiden tulosten pohjalta katsot lopputulokset - oletusarvoisesti, että pienimmän yhteenlasketun sijaluvun (esim. valjakko A on tullut koulukokeessa kolmansiksi, maratonilla viidensiksi ja tarkkuudessa 11:ksi, voisi sen valjakon luvuksi laskea 19 (3+5+11). Valjakko B tuli koulussa yhdeksänneksi, mutta voitti maratonin ja oli tarkkuudessakin toinen, olisi sen valjakon lopputulos 12 (9+1+2) - koska valjakolla B on pienempi lopputulos, sijoittuisi se tässä kahden valjakon yhdistetyssä kisassa ensimmäiseksi, kun valjakko A suuremmalla pistemäärällään tulisi toiseksi) saanut voittaa.
Mutta juu, siitä täytyy keskustella ja sitä täytyy hauduttaa. En todellakaan halua meinaat karsia jo hetkellisesti noussutta valjakkokisaajien (tai lähinnä siis niiden kisojen järjestäjien) määrää sillä, että he eivät viitsisi enää pitää kuin yksittäisiä osakokeita. Täytyisi muutoinkin taas vähän mainostaa lajia ja VVJ:tä, etenkin kun sain tehtyä niin hienon ja omasta mielestäni oikein hyvin lajin kattavan esittelytekstin! Olen siitä melko ylpeä. Luulen, että tässä kuussa tapahtunut pieni kisanjärjestysinto johtuu koulujen alkamisesta - aika moni virtuaalihevostelija on kuitenkin vielä tuon kurimuksen käsissä yhä ja heidän aikansa määräytyy pitkälti läksyjen määrän ja koulupäivien pituuden mukaan, mutta eiköhän taas kun ihmiset saavat rytmistä kiinni, myös kilpailuiden pitointo siitä kiihdy!
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Kerpan virtuaalihevoset
Tjuu. Parempaakaan otsikkoa en keksinyt. Mähän olen nyt pyrkinyt siihen, että mun konien sivut löytyis pikkuhiljaa vanhojen kuollessa pois kaik http://www.kerppa.net/virt/-alta. Homma on lähtenyt kivasti käyntiin, mut nyt mua on alkanut jossain määrin harmittaan. Ei niinkään se, et oon päättänyt helpottaa elämääni sillä, ettei tarvitse mennä miljoonaan paikkaan päivittääkseen sivuja, vaan kaikki löytyisi (jatkossa enemmän, nykyään enemmän tai vähemmän) samasta kansiosta. Nyt on vain alkanut ärsyttämään toi ulkoasu, kun se on kerta kaikkien tallien hevosill sama, ja täten talleilla ei ole varsinaisesti edes omia sivuja. Nyt vain mietiskelen, että ottaisinko tallit takaisin ns. omiksi yksiköikseen - hevosten sivut vain tulisivat olemaan tuolla virt-kansiossa, eikä erikseen jokaisen tallin kansioissa - ja samalla ottaisin takaisin myös tallien ulkaosut hevosten sivuille. Tosin olen laiska, enkä todellakaan jaksaisi lähteä muokkaamaan kaikkien virt-kansiossa majailevien sivuja siihen muotoon, millaiset ne olisivat jos olisivat tallien omissa kansioissa. Mutta toisaalta, onko sillä väliä?
Mitä jos vain nostaisin tallit ns. takaisin omiksi erillisiksi laitoksikseen, mutta hevosten sivut tulisivat olemaan tämänhetkisellä ulkoasulla eri kansiossa? Vai lisäänkö yksinkertaisesti virt-kansioon vähän selkeämmin talleille omat osionsa - tällöinhän voisin jopa ilmoittaa niitä esimerkiksi tallien arvosteluun?
Tätä täyttyy miettiä. Onneksi kyseessä ei sentäs ole yhtä vakava juttu kuin noiden tekkejen kanssa. Se vain tuntuu itselle paljon helpommalta, et kaik tallit on saman katon alla ja ehkä helpottaa myös vierailijoita hahmottamaan mun hevoseni ja mahdollisuudet paremmin?
Mitä jos vain nostaisin tallit ns. takaisin omiksi erillisiksi laitoksikseen, mutta hevosten sivut tulisivat olemaan tämänhetkisellä ulkoasulla eri kansiossa? Vai lisäänkö yksinkertaisesti virt-kansioon vähän selkeämmin talleille omat osionsa - tällöinhän voisin jopa ilmoittaa niitä esimerkiksi tallien arvosteluun?
Tätä täyttyy miettiä. Onneksi kyseessä ei sentäs ole yhtä vakava juttu kuin noiden tekkejen kanssa. Se vain tuntuu itselle paljon helpommalta, et kaik tallit on saman katon alla ja ehkä helpottaa myös vierailijoita hahmottamaan mun hevoseni ja mahdollisuudet paremmin?
Akhal-teket
Mua vähän pelottaa kirjoittaa tätä, koska sitten olen "lausunut" sen ääneen. Vaikka akhal-tekeistä se kaikki lähti, siis minun virtuaalihevosten omistajana olo, niin jotenkin ne ei enää inspaa. Se tuntuu pahalta, tosi pahalta. Mulla olisi periaatteessa kyllä suunnitelmia niiden varallle, juu, mutta en löydä mistään intoa toteuttaa niitä suunnitelmia. Sainhan mie niitä vähän sentäs alkuun, ja silloin syntyi Barda, Sether, Yakim, Saigar, Anushka, Sanjana, Khalina, Liana ja Nalina. Eli herättelin henkiin niitä linjoja, jotka omista hevosistani olivat kuolleet - työtä olisi vielä paljon, mutta intoa hommaan joku suuri miinuksen puolella oleva luku. Joku (ainakin Virginia ja Sirpa luultavasti) on saattanutkin huomata, että mun tekkekantani on romahtanut aika lailla. Sen romahtaminen varmaan jatkuukin, ellen saa jostain intoa sen ylläpitämiseen, saatika lisäämiseen. Olen jo miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että tarjoaisin hevosiani jalostuspuuhiin ainakin GA:han, että ne sais jälkeläisiä ja suvut jatkais elämistä - sillä "ehdolla", että voisin innostuksen palatessa (tottahan se palaa, ei ole vaihtoehtoja..) napata ns. omat kaakkini takaisin.
Sitten taas kun ajattelen, niin mieluisin vaihtoehto olisi kuitenkin se, että konit hengais Quieron laitumella sen määrittelemättömän ajan kun mun into on nollassa ja sen alapuolella ja rukkaisin sitten niiden ikääntymistä, kun into palaa - koska muutenhan ne ois kaik auttamattomasti kuoppaikäisiä, kun suurin osa on jo nyt siinä rajalla häilymässä.. Kaikesta tästä innottomuudesta huolimatta saan toki yhä suurta mielihyvää siitä, että mun konejani, oli ne kasvatteja tai entisiä omistuksessa olleita, näkyy yhä vilisevän tekkejen suvuissa, tosin pääasiassa Gin-alkuisten konien sukujen kautta, mutta toki myös sitten ihan omakasvattien ja näiden muissa omistuksissa olevien jälkeläisten kautta. Se vain ei riitä tällä hetkellä tuomaan intoa.
Melkein itkettää. Eli en ole valmis luovuttamaan.
Sitten taas kun ajattelen, niin mieluisin vaihtoehto olisi kuitenkin se, että konit hengais Quieron laitumella sen määrittelemättömän ajan kun mun into on nollassa ja sen alapuolella ja rukkaisin sitten niiden ikääntymistä, kun into palaa - koska muutenhan ne ois kaik auttamattomasti kuoppaikäisiä, kun suurin osa on jo nyt siinä rajalla häilymässä.. Kaikesta tästä innottomuudesta huolimatta saan toki yhä suurta mielihyvää siitä, että mun konejani, oli ne kasvatteja tai entisiä omistuksessa olleita, näkyy yhä vilisevän tekkejen suvuissa, tosin pääasiassa Gin-alkuisten konien sukujen kautta, mutta toki myös sitten ihan omakasvattien ja näiden muissa omistuksissa olevien jälkeläisten kautta. Se vain ei riitä tällä hetkellä tuomaan intoa.
Melkein itkettää. Eli en ole valmis luovuttamaan.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Näyttelyjaos
Kun nyt menin ht.netin puolella antamaan uudelle virtuaaliblogistille, Anonyymille, juttuvinkkiä, josta on ollut itsekin tarkoitus puhua, niin nyt puhun. Puhun siis NJ:stä - alan olemaan taas useamman vuoden tauon jälkeen melko aktiivinen näyttelyttämään hevosiani (juu, jopa jo kuukauden ajan!) ja tulosten ilmestymistä seuranneena on muutamaan kertaan kyllä noussut melko iso kysymysmerkki pään päälle, kun luokkavoittajaa katselen. Toki on myös monia, monia tuloksia, joissa olen ollut samaa mieltä tuomarin kanssa asiasta. Tässä on ehkä yksi syy, miksi olisi hienoa, jos tuomarit ehtisivät kirjoitella jotain pientä hevosen rakenteesta, tietäisi tuloksien katsojakin vähän, että miten on tuomari kyseiseen tulokseen päätynyt. Olen myös vakavasti harkinnut, että kysyisin Eija P:ltä tuomarikoulutukseen pääsyä..
Eräissä näyttelyistä oli BIS3 tämä hevonen, jolla on suorat, hyväasentoiset jalat, lyhyt (hyvässä mielessä!) tiivis runko ja kauniisti kiinnittynyt ja kannettu kaula. Okei, etusääret saattavat olla hieman supistuneet, mutta hevosessa ei oikeastaan muuta moitetta ole. Sen kuitenkin voitti BIS2:ksi päässyt hevonen, jonka etujalat ovat vinksallaan, lähinnä siis silmiinpistävät koukkupolvet - jotka itse luen ainakin melko vakavaksi rakennevirheeksi, tälläkin olisi havaittavissa etusäärten supistumista, mutta se voi johtua myös polvien väärästä asennosta, että näyttää oudolta.
Toisissa näyttelyissä tämä hevonen on LKV1, koko komeudessaan älyttömän takakorkeana (tota ei pysyt puolusteleen enää ees millään maan kaltevuudella tai vastaavilla) sekä jokseenkin pystyine vuohisineen. LKV2 samassa luokassa oli tämä lerputtelija, ehkä aavistuksen pitkärunkoinen, jolla näyttäis olevan jonkunsortin rakennevammaa etujalassa, mutta jota en saa nyt päähäni.. voiskohan totakin supistuneeks etusääreksi kutsua? Ja ah-niin-kiverät kintereet, kuten ah-niin-monella suomenhevosella on - epäsopusuhtainenkin. Sitten vasta LKV3 on vähän paremman oloinen, sillä on suorat takajalat ja ihan hyväasentoiset etusetkin, tiivis, syvä runko, ehkä toki hieman pysty lapa ja jyrkähkö lautanen, mutta itse näistä kolmesta olisin tämän laittanut ykköseksi.
Kolmansissa näyttelyissä tämä "kaunotar" (okei, sillä on lähes jumalallisen kaunis pää!) oli LKV2, minun silmääni hevonen on kovin epäsopusuhtainen, sillä on kovin pysty lapa, aavistuksen kiverät kintereet ja rungossa pituuteen nähden aivan turhan paljon syvyyttä. Tämä kaunispäinen jätti LKV3:ksi tämän kovinkin sopusuhtaisen ja rakenteeltaan linjakkaan tamman, jolla on melko suorat ja hyväasentoiset jalat, parempi lavan asento ja erittäin paljon kauniimmin kiinnittynyt ja asettunut kaula. No juu, aina ei vain voi voittaa ja ehkä minä olen väärässä näissä asioissa ja tuomarit oikeassa.
Tässä nyt vain muutama nopeasti löydetty esimerkki, eivät kovin räikeitä, mutta pistää silti miettimään. Toki suurin osa arvosteluista on oikeudenmukaisia myös meikäläisen silmissä, mutta joskus kyllä tulee sellainen olo, että tiedänkö minä nyt jotain enemmän kuin noi vai onko se toisinpäin. Mä kun olen aina kuvitellut tietäväni kohtalaisen paljon hevosten rakenteesta..
Eräissä näyttelyistä oli BIS3 tämä hevonen, jolla on suorat, hyväasentoiset jalat, lyhyt (hyvässä mielessä!) tiivis runko ja kauniisti kiinnittynyt ja kannettu kaula. Okei, etusääret saattavat olla hieman supistuneet, mutta hevosessa ei oikeastaan muuta moitetta ole. Sen kuitenkin voitti BIS2:ksi päässyt hevonen, jonka etujalat ovat vinksallaan, lähinnä siis silmiinpistävät koukkupolvet - jotka itse luen ainakin melko vakavaksi rakennevirheeksi, tälläkin olisi havaittavissa etusäärten supistumista, mutta se voi johtua myös polvien väärästä asennosta, että näyttää oudolta.
Toisissa näyttelyissä tämä hevonen on LKV1, koko komeudessaan älyttömän takakorkeana (tota ei pysyt puolusteleen enää ees millään maan kaltevuudella tai vastaavilla) sekä jokseenkin pystyine vuohisineen. LKV2 samassa luokassa oli tämä lerputtelija, ehkä aavistuksen pitkärunkoinen, jolla näyttäis olevan jonkunsortin rakennevammaa etujalassa, mutta jota en saa nyt päähäni.. voiskohan totakin supistuneeks etusääreksi kutsua? Ja ah-niin-kiverät kintereet, kuten ah-niin-monella suomenhevosella on - epäsopusuhtainenkin. Sitten vasta LKV3 on vähän paremman oloinen, sillä on suorat takajalat ja ihan hyväasentoiset etusetkin, tiivis, syvä runko, ehkä toki hieman pysty lapa ja jyrkähkö lautanen, mutta itse näistä kolmesta olisin tämän laittanut ykköseksi.
Kolmansissa näyttelyissä tämä "kaunotar" (okei, sillä on lähes jumalallisen kaunis pää!) oli LKV2, minun silmääni hevonen on kovin epäsopusuhtainen, sillä on kovin pysty lapa, aavistuksen kiverät kintereet ja rungossa pituuteen nähden aivan turhan paljon syvyyttä. Tämä kaunispäinen jätti LKV3:ksi tämän kovinkin sopusuhtaisen ja rakenteeltaan linjakkaan tamman, jolla on melko suorat ja hyväasentoiset jalat, parempi lavan asento ja erittäin paljon kauniimmin kiinnittynyt ja asettunut kaula. No juu, aina ei vain voi voittaa ja ehkä minä olen väärässä näissä asioissa ja tuomarit oikeassa.
Tässä nyt vain muutama nopeasti löydetty esimerkki, eivät kovin räikeitä, mutta pistää silti miettimään. Toki suurin osa arvosteluista on oikeudenmukaisia myös meikäläisen silmissä, mutta joskus kyllä tulee sellainen olo, että tiedänkö minä nyt jotain enemmän kuin noi vai onko se toisinpäin. Mä kun olen aina kuvitellut tietäväni kohtalaisen paljon hevosten rakenteesta..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
