Akhal-teket

Mua vähän pelottaa kirjoittaa tätä, koska sitten olen "lausunut" sen ääneen. Vaikka akhal-tekeistä se kaikki lähti, siis minun virtuaalihevosten omistajana olo, niin jotenkin ne ei enää inspaa. Se tuntuu pahalta, tosi pahalta. Mulla olisi periaatteessa kyllä suunnitelmia niiden varallle, juu, mutta en löydä mistään intoa toteuttaa niitä suunnitelmia. Sainhan mie niitä vähän sentäs alkuun, ja silloin syntyi Barda, Sether, Yakim, Saigar, Anushka, Sanjana, Khalina, Liana ja Nalina. Eli herättelin henkiin niitä linjoja, jotka omista hevosistani olivat kuolleet - työtä olisi vielä paljon, mutta intoa hommaan joku suuri miinuksen puolella oleva luku. Joku (ainakin Virginia ja Sirpa luultavasti) on saattanutkin huomata, että mun tekkekantani on romahtanut aika lailla. Sen romahtaminen varmaan jatkuukin, ellen saa jostain intoa sen ylläpitämiseen, saatika lisäämiseen. Olen jo miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että tarjoaisin hevosiani jalostuspuuhiin ainakin GA:han, että ne sais jälkeläisiä ja suvut jatkais elämistä - sillä "ehdolla", että voisin innostuksen palatessa (tottahan se palaa, ei ole vaihtoehtoja..) napata ns. omat kaakkini takaisin.

Sitten taas kun ajattelen, niin mieluisin vaihtoehto olisi kuitenkin se, että konit hengais Quieron laitumella sen määrittelemättömän ajan kun mun into on nollassa ja sen alapuolella ja rukkaisin sitten niiden ikääntymistä, kun into palaa - koska muutenhan ne ois kaik auttamattomasti kuoppaikäisiä, kun suurin osa on jo nyt siinä rajalla häilymässä.. Kaikesta tästä innottomuudesta huolimatta saan toki yhä suurta mielihyvää siitä, että mun konejani, oli ne kasvatteja tai entisiä omistuksessa olleita, näkyy yhä vilisevän tekkejen suvuissa, tosin pääasiassa Gin-alkuisten konien sukujen kautta, mutta toki myös sitten ihan omakasvattien ja näiden muissa omistuksissa olevien jälkeläisten kautta. Se vain ei riitä tällä hetkellä tuomaan intoa.

Melkein itkettää. Eli en ole valmis luovuttamaan.